[Pply] Hupisaarista vieläkin

[rajasark at sun3.oulu.fi]

Hei!

Tämän päivän Kalevan yleisönosastossa julkaistiin kirjoitukseni Hupisaarten 
tilanteesta. Toimitus oli hiukan (n. 20 %) lyhentänyt tekstiäni. Tässä 
alkuperäinen kirjoitukseni. Ainakin Radio Suomen Oulun toimitus on osoittanut 
kiinostustaan asiaan. Mahdollisesti myös Oulun kaupungin ympäristölautakunta 
käsittelee tapausta vielä. Saas nähdä, kuinka Hupisaarten käy...



Hyvästi, Hupisaarten hauras luonto!

Hupisaarten puisto aivan Oulun kaupungin sydämessä on poikkeuksellisen arvokas 
viherkeidas kotikaupunkimme keskustassa. Paitsi kultuuriarvoiltaan alue on myös 
luonnonoloiltaan poikkeuksellisen monipuolinen. Puiston rehevät rantametsät 
Oulujoen ja monien pikkupurojen varsilla ovat keskustan alueella 
linnustollisesti ja muunkin luontonsa puolesta hyvin monipuolisia. Yhdessä 
perinteisen puistomaisiksi hoidettujen harvapuustoisten alueiden ja nurmikoiden 
kanssa runsaspensaikkoiset ja –lahopuiset rantametsiköt ovat muodostaneet 
luonnoltaan, maisemallisesti sekä virkistyksellisesti erittäin arvokkaan 
kokonaisuuden.

Hupisaarten puiston rantapensaikot yhdessä muun Oulujoen suiston lähes 
luonnontilaisten rantametsien kanssa ovat olleet runsaan ja monipuolisen 
linnuston asuinpaikka, osalle lajeista jopa ympäri vuoden. Suiston rannoilta on 
löydetty myös useita uhanalaisia tai harvinaisia kääpiä. Niin käävät kuin 
arvokas linnustokin muuta luontoa unohtamatta tarvitsevat menestyäkseen 
runsaslahopuista ihmissilmälle usein hoitamattomalta ryteiköltä vaikuttavaa 
luontoa.

Oulujoen suistossa Hupisaarten puisto mukaanlukien on viime vuosiin saakka 
osattu huomioida luonnon monimuotoisuuden suojelu yhdessä kulttuurimaiseman 
hoidon kanssa lähes esimerkillisellä tavalla. Kaupunkiekologit puhuvat 
hallitusta hoitamattomuudesta, jonka ansiosta saadaan aikaiseksi viehättäviä ja 
muonimuotosia elinympäristöjä samalla kuin puiston hoitoon käytetyt rahamäärät 
jäävät pieniksi. Hallitun hoitamattomuuden periaate on siis kustannustehokas 
tapa edesauttaa sekä luonnon että ihmisen viihtymistä kaupungissa.

Valitettavasti tämä kaunis periaate on viime vuosien aikaan päässyt unohtumaan 
vaikkapa Hupisaarten hoidossa. Enää ei voida puhua halvasta puiston hoidosta, 
vaikka rahoitus tällä hetkellä käynnissä oleviin hankkeisiin ainakin 
näennäisesti tuleekin EU:n kukkarosta. Eikä enää voida puhua myöskään 
hallitusta hoitamattomuudesta saati luonnon - ja tuskin edes ihmisten - 
hyvinvoinnista. Pikemminkin Hupisaarilla on käynnissä hallitsemattoman 
teho"hoidon" kausi. Vaikka toimenpiteet perustuvatkin kaupungin elimissä 
hyväksyttyihin suunnitelmiin, on puiston luonnon ja yleisilmeen muutosvauhti 
hallitsemattoman kova. Pyörää tuntuu enää olevan mahdotonta pysäyttää ja 
luonnonarvojen häviäminen Hupisaarilta näyttää väistämättömältä.

Rantametsien harventamisen, vanhojen puiden kaatamisen ja jopa koristepensaiden 
maantasalle lahtaamisen lisäksi puistoon möyritään uusia reittejä tuhkatiheään. 
Osa reiteistä rakennetaan entisten hyväkuntoisten reittien tilalle, osa vain 
muutaman kymmenen metrin etäisyydelle olemassa olevasta reitistä. Reittien 
rakentaminen toteutetaan vielä mahdollisimman järeällä kalustolla, jonka 
seurauksena rantalehdon komeiden tuomien ja pihlajien juuret on katkottu 
metrinkin syvyydeltä.

Tuoreimpana rakennuskohteena Hupisaarilla on aivan Oulujoen vesirajaan 
rakennettava reitti vain parinkymmenen metrin etäisyydelle vasta myllätystä 
enää katukiveystä odottavasta bulevardista, jonka tilalla vielä viime kesänä 
oli mukava ja idyllinen pikkupolku kauniin tuomipensaikon keskellä. Rantaviivan 
reitin tieltä ollaan raivaamassa rantapajukkoa, jonka merkytys luonnon 
monimuotoisuuden kannalta on oleellinen. Se toimii mm. suojavyöhykkeenä 
kauempana rannasta olevalle korkeammalle pensaikolle ja lahopuiselle 
rantalehdolle. Rantojen ja muidenkin luonnonmukaisten reunavyöhykkeiden 
merkitystä ei pitäisi väheksyä edes kaupunkiluonnon hoidossa. Rakennettua 
rantaviivaa ja tuulen suojaksikaan kelpaamatonta harvennettua rantalehdon 
irvikuvaa on kotikaupunkimme rannoilla jo aivan riittämiin. Säästäkämme edes 
Hupisaaret ja muukin jäljellä oleva Oulujen suisto tältä tuomiolta!


Ari Rajasärkkä
Luonnonsuojelubiologi
Oulu