[Pply] Kaupunkisuunnittelun kukkasia

Ari Rajasärkkä Ari.Rajasarkka at oulu.fi
Wed Oct 2 12:00:05 EEST 2002


VAROITUS!!!!   SEURAAVA VIESTI EI SISÄLLÄ AINUTTAKAAN LINTUHAVAINTOA!

Hei!

Pahoittelen, että kirjoitan lintuhavaintojen ilmoittamiseen tarkoitetulle 
sähköpostilistalle ylläolevan varoituksen mukaisen viestin. Puolustaudun 
kuitenkin sillä, että asia koskee kotikaupunkini (entisiä?) hyviä 
lintupaikkoja.

Tapaus nro 1:

Hupisaarten puiston tuho jatkuu

Juuri kun kesän myllerys (= EU-reitit ja avohakkuun kaltainen puistonhoito) 
Hupisaarilla alkaa olla ohi, on luvassa uusi isku. Tällä kertaa hankkeen 
nimi on "kalatie". Tämän aamun Kalevasta oli luettavissa, että kalatien 
suunnitelma on asetettu nähtäväksi. Valtusajan kerrottiin kuitenkin juuri 
päättyneen. Hyvähän se on kaupungin virkamiesten suunnitelmia valitusajan 
päättymisten jälkeen kansalaisille esitellä. Aina voi mahdollisiin 
vastalauseisiin vedota kummastelemalla, miksi ei ajoissa valitettu. 
Tälläkään vastalauseella ei siis ole mitään muuta merkitystä, kuin toimia 
turhautuneen keskustassa asuvan lintuharrastajan veren 
adrenaliinipitoisuuden alentajana.

Hupisaarten puisto sattuu olemaan nykyisen työmatkani varrella ja siten 
tulen seuranneeksi siellä tapahtuvia toimia aitiopaikalta. Yhtenä aamuna 
jokunen aika sitten yllätin patosillan viereiseltä nurmikolta miesjoukon 
puukeppien ja vaaituskoneen kanssa. Uteliaana kansalaisena kävin kysymässä, 
mitä he olivat tekemässä. Kalatiehän se siihen on tulossa! Puutolppien 
vanaa on helppo seurata ja nähdä, kuinka kalatie kiemurtelee puistonurmikon 
poikki osuen jopa komeisiin isoihin koivuihin. Jokunen aika sitten entisen 
sotilassairaalan ympäristö raivattiin rakennustyömaan yhteydessä aika 
perusteellisesti. Lukuisia isoja mm. tikkojen suosimia puita kaadettiin 
paikalta. Nyt kalojen tieltä lähtee lisää vanhaa ja luonnon kannalta 
arvokasta puustoa pois. Kyseiset tappotuomion saaneet puut ovat / olivat 
kaukana kaikista reiteistä eivätkä ne siten muodostaneet minkäänlaista 
uhkaa puiston kulkijoille. Kyse onkin lähinä siitä, että kaupungin 
puistonhoidosta päättävät virkailijat eivät ymmärrä luonnon 
monimuotoisuuden säilyttämisestä kaupunkiluonnossa ilmeisestikään juuri 
mitään. Timosen Samin vanhaa slogania siteeraten he ilmeisesti luulevat, 
että "biodiversiteetti on pesuainetta".

Tänä aamuna paikalla oli uusi delegaatio. Tällä kerralla huomattavan 
tärkeän näköinen miesporukka kuljeskeli pitkin jokiuoman paljaita kallioita 
padon alapuolella. Kävinpä jälleen kysymässä. Kallion louhintahan se siinä 
on alkamassa. Eihän sitä kalatietä ilman dynamiittia saada tietystikään 
aikaan. Kohta alkaa siis pauke kuulua keskikaupungin keuhkostamme. 
Mielenkiinnolla odotamme, millainen suezin kanava paikalle syntyykään. 
Paitsi puiston luonnon rippeille aiheutuvaa haittaa, ihmettelen myös 
suuresti, missä järjestyksessä asioita kaupungin virkakoneistossa 
hoidetaan. Juuri kun vuosi sitten alkanut reittimyllerrys alkaa edes 
pikkusen arpeutumaan, aletaan kaivamaan uutta kuoppaa vastavalmistuneiden 
reittien poikki. Kalatie ei taatusti valmistu uusien reittien alitse 
itsestään, vaan kyllä reitit joudutaan kalatien ympäristöstä kaivamaan 
kunnolla auki. Dynamiittienkin kanssa toimivien urakoitsijoiden kalusto on 
arvatenkin sen verran järeää, että Fischerin bulevardi muotoutuu patosillan 
lähellä perusteellisesti uudestaan.

Jos kalatie ja uudet puistotiet on / oli pakko saada aikaiseksi, olisi 
kyllä ollut huomattavasti kustannustehokkaampaa tehdä kalojen polku ensin, 
sitten vasta ihmisten kulkutie. Ilmeisesti tilanne esim. Hupisaarten 
kohdalla on se, että mitään kokonaisvaltaista suunnitelmaa tai 
koordinointia ei ole olemassakaan, vaan sata suunnitelmaa elää eri 
virastoissa omaa elämäänsä. Yksi taho nikertää omalta osaltaan arvokasta 
puistoluontoa ja toinen toisaalla. Lähes peräkkäisinä päivinä saattavat eri 
porukat ilmeisen tietämättöminä toistensa toiminnasta vuoronperään kaivella 
samoja paikkoja auki ja lapioida niitä umpeen. Puiston niukaksi käynyt 
luonto on se, joka aina joutuu kärsimään. Millonkahan luonto saisi edes 
pienen hengähdystauon?


Tapaus nro 2:

Hietasaaren reittiruljanssi

Viime syksynä alkoi Hietasaaren länsiosan "pienimuotoisten" reittien 
rakentaminen, jonka väitetään jo valmistuneen. Hiukan keskeneräiseltä 
valmis-käsite kuitenkin vaikuttaa. Eedenin ympäristöä voi verrata vaikkapa 
muutama vuosi sitten uutiskynnyksen ylittäneeseen tienrakennustapaan Sallan 
raja-asemalla, jossa veli-venäläisen rakentaman tien pää ei kohdannutkaan 
suomi-pojan rajan toiselle puolelle tekemää tietä. Suunnistusvirhe johti 
siihen, että tienpäät menivät parikymmentä metriä toistensa ohitse. 
Ilmeisesti ko. vika on saatu korjattua, koska raja-aseman avajaisia juuri 
vietettiin.

Hietasaaressa on sattunut samaa mittakaavaa oleva suunnistusvirhe reittien 
rakentajille. Pohjoisesta päin jo aikoja sitten Eedenin länsipuolelle 
rakennettu asfaltoitu pyörätie päättyy pusikkoon. Etelästä päin uusia 
reittejä pitkin seikkaileva kulkija päätyy Eedenin terassin lukittuun 
porttiin. Pohjoisen ja eteläisen reitin päätepisteiden väliä on tuo 
sallalais-venäläinen parinkymmenen metrin mitta. Koskahan reittien päät 
saadaan oikeasti kohtaamaan toisensa?

Hietasaaren länsiosan reittien villiä autoiluakaan ei vielä ole saatu 
kuriin. Teiden päihin asennetut ajoesteet ovat joka paikassa hyvin helposti 
kierrettävissä. Ja niitähän kierretään. Joistakin ajojäljistä päätellen 
reistöä käytettään suorastaan ralliharjoitteluratana.

Entä mitä on otettu opiksi Hietasaaren länsiosan reitien 
"pienimuotoisuudesta" annettuun kritiikkiin loppukesällä käynnistyneen 
itäosan reitistön rakentamisen yhteydessä? Kaupungin virkamiesten 
lupauksista huolimatta ei mielestäni yhtään mitään! Vaikka uusien reittien 
sijoitusta onkin muutettu alkuperäisestä luonnontuhosuunnitelmasta 
luontoystävällisempään suuntaan, on jälki silti masentavaa. Osan 
reitistöstä oli tarkoitus kulkea pitkin olemassa olevia pikkuteitä, jotka 
tähän päivään saakka ovat olleet hyvin jopa autolla (sallitusti) 
ajettavassa kunnossa, kävelykunnosta puhumattakaan. Nyt kuitenkin nuokin 
kohdat reitistä on perusteellisesti myllätty. Tien varteen aikaisemmin 
ulottunutta rehevää lehtokasvillisuutta lahopuineen on raivattu ja tilalle 
istutetetaan jälleen kerran nurmikkoa. Mutkia oiotaan ja muutenkin reitti 
on tismalleen yhtä järeällä kalustolla ja yhtä massiivisesti rakennettua 
kuin länsiosan neitseellisen primäärisukkessiometsän (= EU:n direktiivillä 
suojeltu elinympäristö) viime syksynä pirstoneet reititkin.


PPLY:täkin läheisesti koskettava Hyryn talon pihapiiri on tulevaisuudessa 
helpommin saavutettavissa. Kuusiaidan ruokinta-automaatin voi täyttää lähes 
uudelta reitiltä käsin ja keskustasta hurauttaa kätevästi uutta Mustasalmen 
siltaa pitkin nopesti suoraan keskelle pihaa. Eri juttu on sitten, kuinka 
mielekästä ruokintaa on jatkaa huomattavan häiriö- ja ilkivalta-alttiissa 
paikassa. Talvilintujen verkkorengastus ei ainakaan liene enää suotavaa 
aivan suuren yleisön silmien alla. Pitäiskö siis etsiä uusi rauhallinen 
ruokintapaikka jostain suiston alueelta? Ehkä sellainenkin vielä jostain 
reittiruuhkan keskeltä löytyy.

Terveisin    Ari R.



Ari Rajasärkkä

Biologian laitos
PL 3000 (Linnanmaa)
90014 Oulun yliopisto

Sähköposti: ari.rajasarkka at oulu.fi
Puh: 08 - 553 1266 tai 050 - 367 1964
Fax: 08 - 553 1061




More information about the Pply mailing list