[Pply] sorsajahdissa

[Kari Koivula]

Huomenta

>  mutta 60-70 m korkeudella lentävien sorsien räiskiminen on täysin 
> älytöntä. Toisaalta se juuri ajaa ne nopesti pois paikalta ja luultavasti 
> suurin osa selviää ehjin nahoin, koska mukana olleet kaksi koiraa ei 
> haavakoita löytäneet.


Tyhjänaikainen räiskiminen ei ole muuttunut mihinkään lyijyhauliajoista. 
Ampumaetäisyydet ovat entisellään ja senpä vuoksi haavakoita syntynee 
nykyisenä rauta-aikana huomattavasti vähemmän  kuin ennen. Silti niitä 
syntyy, se on varma. Kateus, ahneus tai joku muu taustatekijä kuitenkin 
johtanee juuri siihen lopputulokseen jonka Risto mainitsi.

Valaiseva esimerkki asiasta. Soitin juuri velipojalle joka oli ollut aamun 
Lumijoen Karvonlahden kauravainioilla hanhijahdissa Ns. Kaupin aukealla, 
jonka pinta-ala on vajaa neliökilometri oli istuskellut peräti 14 ukkoa, 
mukana myös paikallinen valan tehnyt metsästyksenvalvoja. Aamuyhdeksään 
mennessä merihanhia oli liikkunut kohtuullisen vilkkaasti. Kyseisen 
kauravainion keskellä on pelto, joka on heinänäpärellä. Hanhet ovat elokuun 
kulkeneet tässä syömässä ja sille ne tähtäilivät aamullakin. Velipoika oli 
laskeskellut että aukealla oli aamun aikana ammuttu n. 100 laukausta. 
Suurin osa tietenkin aivan toivottomille etäisyyksille. Pudotuksia oli 
ollut yksi. Pahinta räiskijää oli muiden joukoista isoon ääneen nimitelty 
voimasanoin höysteltynä "idiootiksi". Metsästyksenvalvoja oli katsonut 
aiheelliseksi ojentaa huonokäytöksisiä ja ...... siivoamaan suunsa!!!

Räiskimistä, jota lain mukaan itseasiassa voisi jopa pitää rikokseksi 
katsottavana metsästyksen häirintänä, ei tietenkään voi puolustella 
millään, ei edes lintujen säästymisellä.

Keijo Nuutinen totesi  viestissään käsityksenään että suurin osa 
riistanhoitomaksun maksajista (metsästäjät) pyrkii tuhoamaan kaiken 
liikkuvan. Keijolle on kyllä sattunut huono tuuri tuttavapiirin 
muodostumisessa. Olen  n. 30 laskenut itseni sekä metsästäjäksi että 
lintuharrastajaksi, enkä kokemuksieni perusteella voi millään voi yhtyä 
Keijon käsitykseen.  Eräänläisessa kaksoisroolissa  olen myös joutunut 
seuraamaan molempien puolien ns. tosiuskovaisten "keskustelua", joka on 
lähinnä omien kuullen tapahtuvaa "luonnonsuojelijoiden" (käsite, joka 
kattaa ilman erottelun tarvetta kaikki luonnonharrastajat, alan järjestöt, 
ympäristöviranomaiset, Vihreät, kettutytöt jne.) 
ja  "metsästäjien"  (samanlainen kattokäsite ja karikatyyri toisissa 
nuotiopiireissä) asiatonta ja asennevammaistakin panettelua. Kaippa tässä 
keskustelussa kyseessä on jonkinlainen luonnollinen ihmisyhteisön 
dynamiikkaan liittyvä ilmiö, en tiedä.

Kari Koivula