[Pply] Lintuharrastus ja karhut

[Esa Aalto]

Heipä!

Enpä malta olla kommentoimatta, sillä muutaman kerran on karhu tullut
metsässä minua vastaan.

Ensimmäinen kerta oli juhannuksen aikaan vuonna 2000. Olin
yölaulajaretkellä Vilppulassa, ja huomasin klo 01.30 tien varressa
pienehkön ruskean
otuksen. Vasta noin 10 metrin päästä tajusin, että sehän on karhunpentu.
Enpä jäänyt emoa odottamaan vaan poistuin sukkelasti paikalta ja puolen
kilometrin päässä kirjasin havaisvihkooni Urs arc 1 juv.

Reilua kuukautta myöhemmin lähes samalla paikalla klo 03.30 pyöräilin
tapani mukaan hiljaa ja lintuja kuunnellen heikkoon vastatuuleen. Oikealla
lauloi laulurastas -kesän viimeisiä. Sitten katsoin vasemmalle ja karhuemo
katsoi minua alle 10 metrin päästä ja pentu siinä vieressä. Säihkähdettiin
molemmat varmasti yhtä paljon. Minä melkein lensin jorpakkoon ja karhu
lähti juoksemaan karkuun, niin että mäntytaimikko rytisi ja pentu perässä.
Puolen kilometrin päässä kirjoitin havisvihkoon Urs arc 1 n. + 1 juv. ja
10 tuntia myöhemmin uskalsin palata paikalle mittaamaan jäljet sekä
havaintoetäisyyden, 8 metriä.

Kesällä 2001 Venäjällä laskettiin jokea kumiveneellä. Tiedossa oli, että
karhuja on alueella runsaasti ja paikallinen biologi oli nähnyt
edellisellä venereissulla 4 mesikämmentä. Kamerat oli siis viritetty ja
tarkoituksella koitettiin olla hiljaa. Kello lähestyi aamu kahdeksaa
ja siinä se sitten oli, karhu touhusi
jotain rantapenkalla. Kaveri sanoi "souda vähän oikealle, niin virta vie
lähemmäs" ja samalla vaihtoi kameraan objektiivin lähikuvia varten.
Niinhän siinä kuitenkin kävi, että 20 metrin päässä karhusta veneemme
karahti kivikoon, jolloin paljastuimme ja karhu lönkytteli metsän suojiin.

Viime kesänä Keuruulla yhdistetyllä yölaulaja-vesilintu-yönisäkäs
retkellä olin juuri löytänyt uuden kaakkurilammen puoli neljän aikaan
aamuyöstä. Laskin pyörällä notkoon kohti seuraavaa lampea ja huomasin
karhun tonkivan kantoja hakkuuaukealla. Yritin kyllä
jarrutella mahdollisimman hiljaa, jotta olisin päässyt katsomaan karhun
touhuja kiikarilla, mutta niin se vaan huomasi minut ja pakeni paikalta.

Karhun näkeminen on aina yhtä hieno elämys. Suosittelen. Karhubongarin
kannattaa liikkua yksin, aamuyöllä, hiljaa ja vastatuuleen. Hyvää seutua
on Keski-Suomi ja Pohjois-Karjala sekä Venäjä. (Jos haluaa
välttää karhuja, niin just päinvastoin.) Ehkä on käynyt vähän tuurikin,
kun
ei ole yhtään äkäistä karhua sattunut kohdalle. Muuten olen sitä mieltä,
että varsinkin yksinäistä karhua voi kiikaroida tai kuvata, kunhan vain
pysyy turvallisen matkan päässä.

terv. EAa
lintu-, nisäkäs-, matelija-, ja sammakkomies

******************************************************************
On Mon, 17 Feb 2003, pekka ruuska wrote:

>
> Hei !
>
> Tässä erittäin asiallisia neuvoja niille, jotka aikoo retkeillä varhaisina kevätaamuina...
>
> http://www.luonnossa.net/Retkeily_ja_varusteet/Karhun_kohtaaminen/karhun_kohtaaminen.html
>
> Nyt vielä ehtii miettiä, mitä tekee jos pinnakokoelmaan kertyy mesikämmenkin.
> Sisarellani sekin havainto on, tosin kaukaa Viitasaarelta.
>
> Örinä oli kuulemma perin mieleenpainuvaa...
>
> tv.
> Pekka
>
>
>
> ............................................................
> Maksuton sähköposti aina käytössä http://luukku.com
> Kuukausimaksuton MTV3 Internet-liittymä www.mtv3.fi/liittyma
>
> _______________________________________________
> Pply mailing list
> Pply at lists.oulu.fi
> http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
>