[Pply] Pyhäjoella 4.7 (fwd)

[Antti Otto Pesola]

Pelttarin Petri lähetti minulle tarinan viirusirkkelin löytymis
tilanteesta. Hänen luvallaan laiten sen tänne kaiken kansan luettavaksi.

T.Antti Pesola

From: Petri Pelttari <petri.pelttari at rannila.com>
To: anpesola at mail.student.oulu.fi
Tässäpä tunnelmia mökiltä 4.7.2003 Pyhäjoen Asikkaperältä:

Heräsin yöllä klo 03 ja menin käymään ulkona, sade oli lakannut.
Joen suunnasta kuului sirkkalinnun laulu, jota ensi kuulemalta epäilin
viitasirkkalinnuksi. Kun sain hierottua unen silmistä alkoi sirinä tuntua
kovin tutulta ja mieleen tuli Alajärven Paalijärvi viime kesänä. Rajakallion
kans löydettiin silloin suomenselän ensimmäinen viirusirkkalintu.
Kävin rannassa kuuntelemassa missä lintu oikein laulaa, ääni kuului joen
toiselta puolen. Lastasin veneeseen putken ja nauhoitusvehkeet ja lähdin
tarkistamaan löytöä. Ääntä kohden soudettuani päädyin pienen saaren
rantaan. Oli hyvin lämmin ja kostea yö, hiki pärskyi otsalta kun nostelin
varusteet saareen. Hyttyset olivat innoissaan.
Heleä sirinä kuului jo hyvin voimakkaana, siitä puuttui pensassirkkalinnulle
tyypillinen napsutus. Otin minidisc:n ja mikin esille ja nauhoittelin lintua
muutaman minuutin ajan. Kuulokkeista putosi pehmuste virran vietäväksi
ja kastelin hihani kun ongin sitä takaisin. Ääntä oli mielestäni riittävästi
kasetilla ja lähdin kaukoputken ja vanhan Canon S20 -digikameran kanssa
kahlaamaan lähemmäs. Laulaja tuntui olevan saaren pienen pajupuskan
lähettyvillä. Yli metrin korkuinen heinä oli sateen jälkeen märkää ja
sarastava aamuaurinko sai jo usvan nousemaan. Viimein n. 10m päässä
hoksasin linnun matalla pajupuskassa, sirinä lakkasi, myös minut oli nähty.
Lintu jätti laulupaikkansa ja lennähti kaislikon suojiin, en ehtiny näkemään
sitä kunnolla. Asetin kaukoputken jalustan paikoilleen ja jäin odottamaan.
Optiikka oli jo ihan huurussa, onnekseni okulaaripussista löytyi säämiskän
palanen. Hetken kuluttua lintu palasi paikoilleen ja vaikutti kurkkivan häiriön
aiheuttajaa lehtien välistä. Totesin linnun rinnan olevan olevan hyvin viiruinen,
samoin selkäpuoli, niska ja päälaki olivat selvärajaisten tummien viirujen
kirjavoimat. Laulu alkoi uudestaan. Seisoin paikoillani reilun tunnin verran ja
kulutin loppuun kolme kameran akkua. Kuvia on PPLY:n nettisivulla:
http://www.netppl.fi/~pply/havikset/v2003/loclan.htm



terv.  Petri Pelttari