[Pply] Tuhometsätaloutta

[Ari Rajasärkkä]

Hei!

Kävinpä tänä aamuna laskemassa seurantalinjani linnut Isokankaan 
"luonnon"suojelualueella Oulussa. Lampsiessani takaisin autolle Sanginjoen 
retkeilypolkua pitkin koin yhden ikävimmistä yllätyksistäni koko lyhyen 
metsäluonnonsuojelijan urani aikana: Oulun kaupungin viimetalviset hakkuut 
ovat käytännössä tuhonneet Sanginjoen ennen luontonsa puolesta niin 
arvokkaan metsäalueen lähes täydellisesti! Sitä se tammikuussa 
ihmettelemäni aurattu Asmon metsätie tiesi.

Vuonna 1991 Oulun kaupungin painattamassa Sanginjoen "ulkometsää" 
esittelevässä lehtisessä todetaan 2600 hehtaarin laajuisen kaupungin 
hallinnassa olevan alueen metsiä käytettävän monikäyttömetsänä ja 
puuntuotannossa sanottiin tuolloin otettavan metsien 
virkistyskäyttömahdollisuudet monella tapaa huomioon. Ehkä noita kauniita 
periaatteita vielä reilut kymmenen vuotta sitten edes jotenkin 
noudattettiin. 2000-luvulla moiset joutavanpäiväisyydet on 
huipputehokkuusajattelussa heitetty romukoppaan.

Oulun kaupungin Sanginjoella viime talvena suorittamissa hakkuissa ei 
virkistys- saati muita arvoja ole otettu pätkääkään huomioon. Kaupungin 
harjoittamasta metsätaloudesta ei enää edes voi käyttää nimitystä 
TEHOmetsätalous. Toiminta on ollut täydellistä TUHOmetsätaloutta!!!! 
Viimeistä puuta myöten on pantu nurin mm. retkeilypolun varren komea vanha 
kuusikko, joka oli hyvää vauhtia ikääntymässä ja luonnontilaistumassa - 
vaikkakin se oli osittain ojittetua korpea, mutta vanhat ojat olivat jo 
kohtalaisen hyvin umpeuteneet ja alue olisi ollut mitä potentiaalisin 
ennallistettava metsäluonnon arvokohde. Kyseinen kuusikko on vuosia ollut 
alkuperäiseen luontoomme kuuluneen kuusikkotiltaltin (rotu abietinus) 
viimeisiä tukikohtia Oulussa. Eipä enää tuo vaarantuneeksi luokiteltu 
tynnyrilintu silputtele lauluaan  kuusikossa, jonka tilalla on hehtaarin 
kokoinen hakkuuryteikkö. Kuusikossa asustanut peukaloinen sentään yhä 
jaksoi itku kurkussa hakuurydön keskellä vanhalla reviirillään laulaan 
pinnistellä. Vaan eipä sekään enää monena suvena paikalla tule laulamaan.

Koko retkelypolun varsi Isokankaan "luonnon"suojelualueelta Asmon tien 
varteen asti oli harvennettu, väljennetty tai mitä #&%?¤:n termiä tuosta 
metsäluonnon monimutoisuuden hävittämiseen tähtäävästä toimenpiteestä 
sitten käytetäänkään. Nuo lainausmerkit tuossa Isokankaan yhteydessä 
tarkoittavat tietysti sitä, että kyseiseltä alueelta kaupunki on jo muutama 
talvi sitten hoitanut monimuotoisuusongelmat pois päiväjärjestyksestä. 
Käytännössä koko ns. suojelualue on harvennettu, väljennetty tai #&%?¤:ttu 
tasaikäiseksi  ja lahopuuttomaksi metsäluonnon irvikuvaksi.

Korpiselän komea männikkö koki monimuotoisuudenpoistohakkuun myös viime 
talvena. Alue #&%?¤:iin aivan Kalimeenlammen rannalla olevaan ennen niin 
viihtyisään tulipaikkaan asti. Yötä myöten tekivät monitoimikoneet 
tammikuussa tuhojaan. Koko Sanginjoen metsäalueen luonto on nyt sitten 
käytännössä tuhottu! Ainoat jäjellä olevat rippeet ovat Asmonkorven 2 ha:n 
luonnonsuojelualue ja Isokankaan "luonnon"suojelualueen aariosa, joka sekin 
on suurimmaksi osaksi järveä ja ojitettua suota.

Teknologiakaupunkimme metsänhoito-opit ovat kuin suoraan 1950-luvulta. 
Monimuotoisuus, biodiversiteetti tai muu 2000-luvun metsätalouteen  kuuluva 
seikka on tuiki tuntematon asia Oulun metsien hoidossa.

Entä mitäpä ovat tehneet luontomme viimeisinä vaailjoina tunnetut 
luontojärjestöt metsäaktivisteineen. Ei paskan vertaa ole tikkua ristiin 
pantu! Kyllä heiltä on tarmoa ja energiaa riittänyt syynätä vakituisena 
työnantajananikin tunnetun Metsähallituksen toimia. Metsähallituksen 
kunniaksi on kuitenkin todettava, että siellä ainakin yritetään huomioida 
monimuotoisuuttakin. Jos miljoonien metsähehtaarien haltijalla silloin 
tällöin mopo karkaa käsistä hakkuuasioissa, lienee se jotenkin 
ymmärrettävää. Oulun kaupungin metsien hoidossa tuota mopoa ei olla 
ikipäivinä osattu käsitellä lainkaan! Kaasu pohjassa on vain hurjastelu 
pitkin Sangin metsiä mistään muusta kuin euroista piittaamatta.

Minä ainakin lopetan perheineni Sanginjoen "ulkometsässä" retkeilyn. Me 
haluamme retkeilyltämme positiivisia luontokokemuksia. Koska köyhä 
(toivottavasti edes saa veromarkoilleen kunnon jatkeen Sangin 
puunmyyntituloista) kotikaupunkimme ei niitä metsäluonnon osalta enää pysty 
meille tarjoamaan, on meidän mentävä muualle. Minun puolestani kaupunki saa 
jatkossa tehdä Sanginjoella aivan mitä lystää. Viekää viimeinenkin kalikka!!!

Perkele!

Ari



Ari Rajasärkkä

Biologian laitos
PL 3000 (Linnanmaa)
90014 Oulun yliopisto

Sähköposti: ari.rajasarkka at oulu.fi
Puh: 08 - 553 1266 tai 050 - 367 1964
Fax: 08 - 553 1061