[Pply] tiedote maakotkan suojelutyosta ja pesimatuloksesta

[Merja Ylönen]

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
slloulu at mail.suomi.net
08-378 443
--------------------------------------------------------------------------------

keskiviikkona 25.6.2003			Vapaa  julkaistavaksi


TIEDOTE


			MAAKOTKA 2000
				-
viisi vuotta suojelutyötä maakotkan elinmahdollisuuksien turvaamiseksi

Erityiskampanja on päätöksessään.  Senaikaiset tekemiset ja tulokset sekä
johtopäätökset maakotkan suojelun tarpeesta ja keinoista on koottu
julkaisuksi.

Maakotka säilyy kuitenkin luonnonsuojelupiirin nimikkolajina. Järjestön
toiminta-alue, aapasoiden Suomi, on maakotkan ihanne-elinympäristöä, mutta
lajilla ei mene täällä vielä riittävän hyvin. Tuoreetkin maastotiedot
kertovat huolestuttavaa viestiä. Pudasjärvellä kanta taantuu eikä sille ei
löydy luonnollista selitystä säästä tai ravintotilanteesta. Maakotka saakin
vielä pitkään säilyttää erityistä suojelua vaativan statuksensa.


Kampanjan alkutilanne

Suomen kuningaslinnun, maakotkan, levinneisyysalue käsitti vielä
1800-luvulla koko Suomen niemen. Venäjän tsaari Aleksanteri II antoi
kuitenkin 1868 asetuksen "ryöstölintujen" hävittämisestä, ja Nikolai II:n
vuonna 1898 hyväksymän asetuksen mukaisesti alettiin kotkasta maksaa myös
tapporahaa. Maakotkakanta taantui nopeasti niin, että 1900-luvulla linnun
asuinalue on käytännössä rajoittunut Pohjois-Suomeen. Suurin osa Suomen
maakotkista asuu Lapissa, jossa riittää vielä linnun tarvitsemia laajoja
erämaita. Hyviä asuinalueita on kuitenkin myös Oulun läänin
suoerämaa-alueilla.

Vasta vuonna 1969 maakotka rauhoitettiin täysin koko maassa. Alimmillaan
Suomen kotkakanta lienee ollut vain 20-50 paria. Täysrauhoituksen
jälkeenkin kotkakannan elpyminen on ollut hidasta ja maakotka kuuluu
erityistä suojelua vaativien lajien listalle. Tämänhetkinen kannan suuruus
on noin 400 paria.

Kalevi Tunturi aloitti kotkanpesien tarkastamisen 1970-luvun lopulla. Hän
teki alkuun tarkastuksia vain muutamalla reviirillä, mutta toiminta laajeni
sitten käsittämään alueen, johon nykyään kuuluvat Pudasjärvi, Utajärvi,
Taivalkoski, Ranua, Puolanka, Ylikiiminki, Yli-Ii ja Kuivaniemi. Huolimatta
siitä, että tällä alueella on yli 20 reviiriä, on poikastuotto koko ajan
ollut heikkoa. Pohjanoteeraus oli vuosi 1994, jolloin rengastettiin vain 5
poikasta. Samaan aikaan tuli ilmi lukuisia kotkantappoja varsinkin
Pudasjärvellä, ja lehdistössä käytiin kiivasta keskustelua kotkien puolesta
ja vastaan. Silloinen lääketieteen opiskelija, nykyinen
terveyskeskuslääkäri, Ari Matila ja Yli-Iin kunnaninsinööri,
kotkatarkastaja Kalevi Tunturi miettivät, mitä vainotun linnun hyväksi
voitaisiin tehdä. He päättivät perustaa vuonna 1995 Pohjois-Pohjanmaan
luonnonsuojelupiirin alaisuudessa toimivan viisivuotisen projektin.

Projekti ristittiin Maakotka 2000-kampanjaksi ja tehtäväksi tuli  toimia
aktiivisesti maakotkan puolestapuhujana ja kerätä varoja suojelutyöhön. Ari
Matila toimi projektivastaavana ja Kalevi Tunturi huolehti maastotyöstä.
Muita projektin aktiiveja ovat olleet Pekka Hellström ja Timo Lumme sekä
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin ydinporukka puheenjohtajansa Mauri
Huhtalan johdolla.

Kampanjan suojelijana toimi sanomalehti Kaleva. Lehti on ollut sekä
taloudellisesti että toiminnallisesti tärkeä tukija. Muita merkittäviä
yhteistyötahoja löytyi niin yrityselämän, hallinnon kuin yksityisten
ihmisten parista. Maakotka osoittautui hyväksytyksi ja pidetyksi suojelun
kohteeksi.

Maakotka 2000 -kampanjan tärkeimmät toimintamuodot ovat olleet varainkeruu
ja maastotyö. Varoja on saatu lahjoituksina ja myymällä projektin
nimikkotuotteita: paidat, pipot, lippalakit, solmiot, huivit ja pinssit.
Arvokas tuote on ollut Dick Forsmanin suunnittelema ja piirtämä
litografia-sarja. Maastotyöhön ovat kuuluneet muun muassa pesinnän seuranta
ja valvonta, rengastukset, radiolähetinseuranta, satelliittiseuranta,
tekopesien rakentaminen ja talviruokinta.


Tuloksia ja johtopäätöksiä

Maakotka 2000-kampanja päättää työnsä julkistamalla tänään 25.6.2003
toiminnastaan lähes 100-sivuisen kirjan. Se on paitsi toimintakertomus myös
tuore tietopaketti kuningaslinnustamme runsaine, kuuluisien luontokuvaajien
(mm. Jorma Luhta ja Hannu Hautala) ottamine värivalokuvineen. Kirjassa on
myös perusteellinen selostus projektin kuluessa toteutetusta
satelliittiseurannasta. Osio sisältää ainutlaatuiset tulokset nuoren kotkan
elämän ensi vaiheista kahdeksan satelliittikotkan kohtalon välittämänä.

Kampanjan tuloksena kotka saa uuden suojelualueen. Se perustetaan Utajärven
Isolle Joutensuolle. Koska alue on Metsähallituksen maata, sen maankäytön
muutoksesta maksettava korvaus käytetään yksityismaan ostoon
suojelutarkoituksiin jossain toisaalla Pohjois-Pohjanmaalla.

Maakotkan porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmä muuttui
projektin aikana niin, että paliskunnat saavat korvauksen alueellaan
olevien kotkareviirien käytön ja poikastuoton mukaan. Järjestelmän
toimivuudesta ei toistaiseksi ole vielä näyttöä. Projektin alueen
poikastuotanto on edelleenkin epätyydyttävä vaihdellen seurantajaksolla
välillä 9-19. Huono poikastuotto ei selvästikään ole vielä riippuvainen
pelkästään luonnollisesta vaihtelusta. Ongelmana on edelleen pesinnän
häirintä. Varsinkin keväinen moottorikelkkailu kotkareviireillä on
voimissaan ja vaikutukseltaan kotkalle turmiollista. Pesimärauha ei ole
taattu suojelualueillakaan, eivätkä pelkät pohjoisen suojelualueet edes
riitä kasvattamaan niin vahvaa maakotkakantaa, että lintu voisi joskus
vielä palata vanhoille asuinsijoilleen eteläisempäänkin Suomeen. Siksi
tarvitaan edelleen aktiivisia suojelutoimenpiteitä:

1. Maastoliikenteen valvontaa on lisättävä niin, että keväinen laiton
moottorikelkkailu pesimäalueilla estyy ja syylliset jäävät kiinni. Tehokas
keino tämän saavuttamiseen olisi moottorikelkkojen telaketjumerkintä,
omistajan paljastava kelkkakohtainen rekisterinumero.

2. Metsätaloudessa kotkan tarpeet entistä paremmin huomioon - varsinkin
yksityismailla parannettavaa: - hakkuissa säästettävä järeitä puuyksilöitä,
varsinkin soiden reunaosiin; - metsänhoitotyöt kotkan ydinreviirin lähellä
ajoitettava loppuvuoteen ja saatava valmiiksi helmikuun alkuun mennessä; -
ei metsäautoteitä liian lähelle kotkareviirin ydinosia, hakkuiden ja
istutusten jälkeen osa metsäautoteistä suljettava turhan maastoliikenteen
vähentämiseksi; - velvoitteet ja suositukset voimassa myös hylätyllä
reviirillä, sillä hyväksi havaittu reviiri voi saada jossain vaiheessa
uudet asukkaat.

3. Lisää soidensuojelualueita ja ilman palveluvarustusta. Suot ovat kotkan
luontaisimpia saalistusmaita ja soiden reunametsät pesimäpaikkoja.
Metsätalous muuttaa metsien rakennetta nopeasti. Kotkalle elintärkeitä
aukeita maastoja säilyy pitemmän päälle vain soilla. Muodikas
suojelualueiden rakentaminen helposti lähestyttäväksi ja tutustuttavaksi ei
saa vaarantaa vaateliaan lajiston elintilaa. Pitkospuureittejä ja muuta
palveluvarustusta tulee keskittää, parhaiten siihen soveltuvat suositut
kansallispuistot.
4. Paljon valistustyötäkin on vielä tehtävänä. Petoviha on Suomessa
voimissaan, minkä osoittavat tuoreet tapaukset Olvassuon luonnonpuistosta
(karhuntappo) ja Pyhäjoen erämaista (kahden rauhoitetun suden surmaaminen
ja mereen upottaminen). Jokakeväinen on edelleen myös moottorikelkkaralli
kotkapesien ympäristössä, suojelualueillakin. Tärkeää on myös ksvattaa
seuraava kotkanpesientarkastajien ja petolinturengastajien sukupolvi.
Erityistä suojelua vaativa status on maakotkalle vielä pitkään
asianmukainen. Suojelutyö tarvitsee ajantasaiset maastotiedot niin
kotkakannasta kuin muun muassa pesimärauhasta löytääkseen oikeat keinot
suojelun edistämiseksi.


TUOREET TIEDOT TÄMÄNVUOTISESTA PESIMÄTULOKSESTA KERTOVAT, että vuoden 2003
poikastuotanto jäi  projektialueella kehnoksi, toiseksi huonoimmaksi
vuoden 1990 jälkeen. Tarkastettuja reviireitä alueella oli 29. Näistä
asuttuja oli 22. ja niistä poikaspesiä 8. Pesintämenestystä kuvaavaksi
tunnusluvuksi poikaspesiä aloitettuja pesintöjä kohti tulee vaatimaton
0,36. Erityisen huono tilanne oli merkittävimmässä kotkakunnassa,
Pudasjärvellä, jossa tarkastettiin 17 reviiriä. Asuttaja näistä oli 11,
mutta niistä poikaspesiä vain 3. Poikaspesiä aloitettuja pesintöjä kohti
oli 0,27, joka on valtakunnallisesti todella vaatimaton taso - kyse on
kuitenkin kotkalle ihanteellisesta, laajojen aapasoiden muodostamasta
elinympäristöstä, joka käsittää lähes 6000 km2:n alueen. Huolestuttavin
tilanne on Pudasjärven itäosassa, jossa kymmenkunta vuotta sitten oli
projektialueen vahvin kotkakanta. Toisena vuotena peräkkäin alueella ei
ollut ainuttakaan poikaspesää. Asuttuja reviireitäkin löytyi enää kaksi.
Kotkakadon syy on hämärän peitossa. Poikasten kasvun seuranta ei alueella
valitettavasti liikoja työllistä. Projektialueen koillispuolella sen
sijaan, jossa saalistusalueet eivät ole Pudasjärven vertaisia, pesintätulos
on ollut hyvä. Onneksi, sillä hyvä poikastuotanto muualla auttaa
projektialueenkin reviireiden säilymistä asuttuina. Muuten Pudasjärvi olisi
tätä vauhtia kohta puoliin kotkaton kunta.

Maakotka 2000 -kampanjan pontimena oli merikotkan menestystarina. Merikotka
oli Suomessa 1970-luvun alussa jo sukupuuton partaalla, mutta aktiivisen
suojelutoiminnan ansiosta jo vuonna 2001 oli merikotkalla Suomessa enemmän
asuttuja reviirejä kuin maakotkalla. Kampanjan vetäjät uskovat, että parin
seuraavan sukupolven aikana maakotkankin vaino ja tahallinen häirintä
loppuvat. He haluavat lopuksi lausua parhaat kiitokset kaikille
tukijoilleen ja toivottavat tervetulleeksi uudet maakotkan ystävät
unohtumattomien luontoelämysten pariin.


LISÄTIEDOT: Kalevi Tunturi puh. 040-7173977, projektivastaava Ari Matila
puh. 5316422 tai 040-7665144, Pekka Hellström puh. 040-554 7264 tai
aluepäällikkö Merja Ylönen, puh. 378 443.