[Pply] Sanginjoelta taas!

[Ari Rajasärkkä]

Moi!

Kävinpä Jukka Eskelisen perjantaina PPLY:n verkkoon ilmoittaman oheisen 
havainnon:

 > Tämän idyllisen reservaatin hiljaisuuden rikkoi metsäkoneen 
ääniKuparisenpolun varresta.

innoittamamana tänään Sanginjoella tutkailemassa Kuparisenpolun ympäristöä. 
Ja kas, löytyihän sieltä sylttytehdas, jonne jäljet johtivat. Tammikuussa 
vahingossa löytämäni tuleva hakkuu oli nyt pantu täytäntöön. Mitään eivät 
siis tammikuiset murinat auttaneet, vaan poikki ja pinoon joutui taas 
kerran puuta Sanginjoen ”kansallispuistossa”.

Tammikuisen selityksen mukaan kaupungin tarkoituksena ”virallisesti” oli 
tehdä jonkin sortin harvennushakkuu 40-vuotiaassa nuoressa metsässä. En nyt 
enää muista, oliko sen tarkoitus olla kuusikkoa vaiko männikköä. Näin siis 
virallisesti. Tammikuussa paikalla tieuran kimpussa hääränneet metsurit 
osoittivat kyllä sormellaan hiukan vanhempaa kuusikkoa, joka heidän 
kertomansa mukaan piti hakattaman. Tutkailtuani paikkaa silmämääräisesti 
arvelin kuusikon iäksi tammikuussa vähintään 80 vuotta. Väärin meni 
arvioni. Tänään oli kuusten ikä helppo tarkistaa kannoista: vähintään 140 
v! Kaupungin viralliseseta tilastosta on siis tipahtanut ykkönen 40:n 
edestä pois. Sen olen jo kansakoulussa oppinut, että nollat eivät merkitse 
mitään, mutta näköjään Oulun kaupungille ei ykkösilläkään ole virkaa.

No ei tuota vanhaa kuusikkoa ihan sileäksi hakattu. Jonkin verran 
toistasataa vuotiaita kuusia, vanhahkoja mäntyjä (en viitsinyt 
vuosirenkaita laskea) ja paksujakin koivuja oli hakattu. Jäljelle jäänyt 
puusto on nyt aika yksitoikkoisen ja harvan näköistä. Jälleen kerran, juuri 
kun tuokin pikkuinen ”hot spot” oli edes hiukan alkamassa muistuttamaan 
sitä, miltä metsän pitäisi näyttää, tehtiin taas luonnon oma 
ennalistumistyö tyhjäksi.

Mitä sitten sillä varsinaisella hakkuukohteella, 40-vuotiaalla ojitetulla 
rämeellä oli tapahtunut. Ennenkaikkea harvennus oli kohdistunut koivuihin. 
Myös toisen n. 80-vuotiaan kuusisekametsän koivut olivat kohdanneet saman 
kohtalo. Varsinkin jälkimäinen ojitettuun korpeen kehittynyt kuusikko oli 
kohta lahomaan alkavan lehtipuustonsa vuoksi sen näköisessä kunnossa, että 
hetken odottelulla ja pikkuennallistamisella siitä olisi tullut mitä upein 
aarniometsä. Ei tule enää! Koivuviha oli suomalaisessa mestätaloudessa 
arkipäivää 1950-luvulla. Teknologiakaupunki Oulu tuntuu juuttuneen 
”virkistys”metsiensä käytössä 50 vuoden takaiseen maailmaan.

Turha on meidän kaupunkilaisten mitään muutosta Sanginjoen metsien 
käsittelyssä odottaa. Ainakaan niin kauan kuin virkistysmetsien hoito on 
teknisen lautakunnan alaista hommaa. Metsät, virkistys- ja taajamametsät 
mukaanlukien, ovat Oulun kaupungille pelkää teknistä lautaa, valitettavasti!

Töyhtötinttikin tirautti itkunsa kotimetsänsä kannokossa. Puukiipijän 
ponteva laulu sai sentään vielä tänään raikua läheisessä kuusikossa, joka 
toistaiseksi on säästynut tekniseltä lautakunnalta.

Hyvästi haaveet Sanginjoen kansallispuistosta, Pohjolan uljaasta Nuuksiosta!


T.     Ari Rajasärkkä


PS. Näköjään oli Mustasuon pohjoispuolen taajamametsäkin (puhelinluettelon 
kartassa Kummelipuistoksi nimetty alue) harvennettu niin, ettei se enää 
anna edes kunnon näkösuojaa Mustasuon pohjoisosan taloilta vilkaasti 
liikennöidylle Haukiputaantielle, melun eristämisestä puhumattakaan. No 
seuraavaksihan siihen voidaan rakentaa Oulun korkein meluvalli.....