[Pply] Sanginjoki - tuo Pohjolan Nuuksio!

[Ari Rajasärkkä]

Hei taas!

Koska Sanginjoen metsien tämäntalvisten hakkuiden seurauksena PPLY:n 
verkkoon 23.1. lähettämäni viesti on aiheutanut närkästyksenkintapaisia 
reaktioita jopa luonnonsuojelijoiden keskuudessa (närkästyksen aiheena on 
ollut kansallispuisto-sanan käyttöni), jatkan aiheesta omaan yksityiseen 
mielipiteeseeni pohjautuen seuraavaa:

Nykyisin voimassa olevan luonnonsuojelulain mukaan kansallispuisto voidaan 
PERUSTAA vain valtion omistamalle maalle ja sen minimipinta-ala on 1000 ha. 
Luonnosuojelulain 22 §:n 2 mom:n mukaan kansallispuistoon liittyvä, muun 
julkisoikeudellisen yhteisön kuin valtion omistama alue voidaan yhteisön 
suostumuksella LIITTÄÄ kansallispuistoon. Kansallispuistot eivät siten 
välttämättä ole kokonaisuudessaan valtion omistamia alueita, vaan niihin 
voi sisältyä myös kunnan omistamia maita.

Periaatteellisella tasolla Sanginjoelle oikeankin kansallispuiston 
perustaminen saattaisi olla mahdollista. Alueellahan on jonkin verran 
valtion omistamia maita, jotka ovat siirtyneet puolustusministeriöltä 
Metsähallituksen hallintaan. Taitaapa vielä jokin osa-alue olla yhä 
armeijan hallussa. Jos siis riittävästi hyvää ja tulevaisuuteen 
suuntautuvaa luonnonsuojelullista mieltä löytyisi, olisi valtion maista 
mahdollista perustaa virallisestikin kansallispuisto, johon myöhemmin (= 
mahdollisimman pikaisesti kp:n perustamisen jälkeen) liitettäisiin Oulun 
kaupungin omistamia alueita. Ongelman muodostaa nykyisin valtion 
omistuksessa olevan maa-alueen pienuus. Pinta-alaa en ole tarkistanut, 
mutta se tuskin on vaadittavaa 1000 hehtaaria. Kansallispuiston 
minimipinta-alan saavuttamiseksi alueelta pitäisi siis hankkia lisää maita 
valtiolle vapaaehtoisiin kauppoihin perustuen. Esimerkiksi Oulun kaupunki 
voisi myydä puuttuvan pinta-alan verran maitaan valtiolle ja kas - meillä 
olisi äkkiä vaadittava minimipinta-ala olemassa.

Yhtenä lisäratkaisuna puuttuvan alan ongelmaan on kelpuuttaa 
kansallispuistoon mukaan Natura 2000 -ohjelmassakin suojeltu Pilpasuo, 
josta valtiolle on jo nyt hankittu suojelutakoituksiin reilusti toistasataa 
hehtaaria. Pilpasuollakin loput JO PERUSTETUISTA luonnonsuojelualueista 
ovat julkisoikeudellisten yhteisöjen eli kaupungin ja seurakunnan 
hallinassa. Kansallispuiston tällä tavoin useammasta osa-alueesta 
koostuvaksi muotoilemisenkaan ei pitäisi muodostaa minkäänlaista ongelmaa. 
Onhan jopa PPLY:n alueella tällaisesta kansallispuiston perustamistyylistä 
ennakkotapauksen luonteinen esimerkki: Syötteen kansallispuisto, jonka 
neljää hyvinkin kaukana toisistaan sijaisevia erillistä palaa ei koskaan 
olekaan tarkoitus yhdistää toisiinsa muutoin kuin nimen perusteella. Vajaan 
kahden kilometrin päässä kansallispuiston ydinalueen rajasta sijaistevan 
erillisen osan ottaminen mukaan tulevaan suojelualueeseen on perusteltua jo 
senkin takia, että itse Sanginjoen alueella ei montaa luonnontilaisen suon 
hehtaaria ole.

Sanginjoelle ei mielestäni pidä perustaa enempi kansallispuistoa kuin 
muutakaan luonnonsuojelualuetta heti huomenna. Vasta pidemmän ajan, esim. 
10 vuoden päästä alue alkaisi määrätietoisen ennallistamisen seurauksena 
olla riittävän hyvässä kunnossa suojelualueen perustamista varten. Nyt on 
vain kiire viheltää nykyinen Oulun kaupungin metsäpeli poikki ja suunnata 
se vastaamaan paremmin 2000-luvun vaatimuksia.

Hyvänä esimerkkinä metsien suojeluasioissa paljon parjatun Metsähallituksen 
mainiosta kauaskantoisestakin näkemyksestä metsien suojelutilanteen 
parantamiseksi on Eurajoelle vuonna 1997 perustettu Pinkjärven suojelu- ja 
virkistysmetsä, jolla on pinta-alaa 1600 ha. Vuonna 1997 valmistuneen 
ennallistamissuunnitelman mukaan alueella tehdään 10 vuoden aikana 
paljonkin hakkuita, mutta niiden tavoitteena on ennenkaikkea metsäluonnon 
ennallistaminen. Tuona aikana alueelta on tarkoitus hakata peräti 55 000 m3 
puuta ennallistamistavoitteiden siitä vaarantumatta. Ja koko homma on - 
uskokaa tai älkää - jopa TALOUDELLISESTI KANNATTAVAA liiketoimintaa valtion 
liikelaitokselle nimeltä Metsähallitus! Noiden 10 vuoden jälkeen, siis 
vuonna 2007 alueesta on tarkoitus perustaa lakisääteinen suojelualue.

Metsäluonnon ennallistaminen on suuressakin mittakaavassa siis arkipäivää 
nyky-Suomessa ja siihen liittyvää asiantuntemusta, osaamista ja ohjeistusta 
on yllin kyllin olemassa. Sellaista pitäisi myös Oulun kaupungin käyttää 
Sanginjoen alueen suunnitelussa ja hoidossa ennenkuin sinne perustetaan 
kansallispuistotasoinen luonnonsuojelualue, jonka - en siis 
kansallispuiston - perustamista olen jo ehdottanut tammikuisessa 
viestissänikin.

PPLY:n sähköpostilistalle lähettämäni viestin otsikoin lyhyesti ja 
ytimekkäästi: "Sanginjoelle kansallispuisto!" Jos en olisi tuota kohua 
aiheuttanutta ilmaisua käytänyt, ei Sanginjoen suojeluasia todennäköiseti 
olisi nytkähtänyt vieläkään yhtään eteenpäin. Olen nimittäin kirjoitellut 
Sanginjoesta lukuisia kertoja aiemminkin PPLY:n verkkoon ehdotellen milloin 
mitäkin. Vasta tämänkertainen otsikkoni taikasana tuntuu edes vähän 
tehoavan ainakin keskustelun aikaansaajana. Aika näyttää, kuinka valmis 
teknologiakaupunki Oulu on kohentamaan imagoaan myös luonnosuojelun saralla.


T.     Ari Rajasärkkä, veronmaksaja, Oulu