[Pply] Vihreäpäisiä pikkulapasotkia

[Ari Rajasärkkä]

Hei!

Kukaan ei näköjään ole "uskaltanut" julkisesti kommentoida eilen esille 
ottaamaani parin vuoden takaista havaintoani, ei puolesta eikä vastaan. 
Muutaman yksityisen sähköpostiviestin tai puhelun asian tiimoilta olen 
kyllä saanut. Henkilöt ovat kertoneet, että pikkulapasotkan pää voi 
tietynlaisissa valaistusolosuhteissa näyttää kiiltävän vihreältä.

Asia sai minut penkomaan pikkulapasotkan kuvia netistä. Pari vuotta sitten 
tyydyin katselemaan vain kirjoissa ja lehtien sivuilla julkaistuja 
affinis-kuvia (silloiset atk-taitoni tuskin edes olisivat riittäneet oikean 
lajin kuvien löytämiseen netistä). Kaikissa tuolloin näkemissäni kuvissa, 
joista ylipäätään pystyi mitään sanomaan affinksen pään värisävyistä, pää 
oli yksiselitteisesti violettiin vivahtava.

Eilinen nettisurffailuni kuitenkin tuotti joukon kuvia, joissa 
pikkulapasotkan päässä on havaittavissa vaihtelevan voimakasta vihreätä 
sävyä. Joissakin kuvissa pään vihreys on todella silmiinpistävä - aivan 
kuin Oulun linnulla vuonna 2002. Näille kaikkein vihreimmille päille on 
yhteistä se, että kuvat näyttävät olevan otetut voimakkaassa myötäisen 
puoleisessa auringonpaisteessa - samantapaisissa olosuhteissa, kuin Oulun 
öljysatamassa vallitsi toukokuun neljäntenä 2002. Joistakin kuvista käy 
mielestäni ilmi seikka, että saman linnun pään värisvy voi vaihdella 
vihreästä violettiin, josus jopa melko punaiseen riippuen valon 
voimakkudesta ja tulokulmasta. Yhdessä Ruotsissa otetussa kuvassa 
vihreäpäisellä affiniksella on kaverinaan tukksotka, jonka pään värisävy 
samassa valossa on selvästi violetti - aivan kuin Oulun ölysataman 
tukkasotkaparvessa 2002. Sotkahybridiä esittelevässä New Yorkissa kuvatussa 
kuvasarjassa hybridi on pikkulapasotkaparvessa. Toiseksi alimmaisessa 
kuvassa takana olevan affiniksen pää on selvästi kiiltävän vihreä.

Löytämäni linkit enemmän tai vähemmän vihreäpäisten affinisten kuviin ovat 
tässä:

http://www.mbatesphoto.com/Ducks/Scaup-M_8018.jpg

http://huskertsd.tripod.com/species/photos/lesser_scaup_male.JPG

http://sdakotabirds.com/digiscoping/lesser_scaup.htm

http://ontfin.com/Fav/LESC.htm

http://www.schmoker.org/BirdPics/Photos/Waterfowl/LESC1.JPG

http://www.oceanwanderers.com/Aythyahybrid.html

http://www.roysephotos.com/LesserScaup.html

http://w1.155.telia.com/~u15506372/mberg.htm

http://www.ejphoto.com/lesser_scaup_page.htm

http://www.mkwphotography.com/Avian11/surfinscaup.htm

http://data.acnatsci.org/vireo/Waterfowl/waterfowl.html

http://www.greenwing.org/greenwings/duckstuff/duck_id/diver.htm#

http://www.greenbackedheron.com/photo.cfm?photoid=515


Kuvista käy siis hyvin selvästi ilmi, että affinksen pää voi joskus 
todellakin olla vihreä. Tumman pään värisävyhän tunnetusti johtuu valon 
taittumisesta / heijastumsesta höyhenistä eikä se ole pigmentin 
aiheuttamaa. Tällaisen värin näkymiseen vaikuttaa suuresti valon voimakkuus 
ja tulokulma, joiden vaihtuessa myös värisävy saattaa muuttua kuin 
sateenkaaren eri osissa.

Tärkein peruste sille, minkä vuoksi pidin Oulun lintua suorastaan 
todennäköisenä hybridinä, oli juuri tuo pään "väärä" väri. Tämä peruste 
päätyi eilisen nettiselailun seurauksena romukoppaan. Havaitsemani linnun 
kupeiden valkoisuus ei sinällään sulje pois affinista. Joissakin kuvissa 
pikkulapasotkan kupeet ovat selvästikin aivan valkoiset vailla 
minkäänlaista harmaata vipevöintiä. Linnun kupeilla en siis havainnut 
minkäänlaista vipevöinnin aihettakaan. Toisaalta hyvin heikko vaaleahko 
vipevöinti saattaisi voimakkaassa auringonvalossa "palaa puhki", mutta en 
oikein usko näin käyneen. Mikäli linnulla olisi ollut kupeilla harmautta, 
olisin sen mitä luultavimmin huomannut. Ainakaan niissä valaistusoloissa 
linnun kupeiden sävy ei millään tavalla poikennut viereisistä tukkasotkista.

Kaikki piirrokseeni kirjatut tuntomerkit näin erittäin hyvin. Ainoastaan 
siipijuovan kaksivärisyys jäi parin pikavilauksen varaan. Kerrottakoon 
tässä yhteydessä, että lintua tarkkaillesaani tiesin, että siipijuovaan 
pitää kiinnittää huomiota, mikäli lintu sitä vilauttaa. Tosin en muistanut, 
millainen sen pikkulapasotkalla kuuluu olla. Siinä vaiheessa kun juovan 
maastossa kaksiväriseksi tulkitsin, en vielä tiennyt, sopiiko se 
affinikseen vai sotiiko se nimenomaan pikkulapasotkaa vastaan. Asia selvisi 
minulle vasta myöhemmin kirjallisuutta penkoessani. Piirrokseni olin tehnyt 
jo ennen kirjallisuuskatsausta.

Mm. nokan värityksen näin hieman yli 200 m:n etäisyydeltä (alle 250 m:n 
päästä) erittäin hyvin kaukoputken 60-kertaisellakin suurennoksella. Lintu 
esitteli nokkaansa useastakin suunnasta ja 100-prosenttisella varmuudella 
voin sanoa, ettei nokassa ollut mustaa muualla kuin pelkästään nokan 
kynnessä. Nokan kärjessä oleva muuta tasaisen siniharmaata nokkaa vaaleampi 
epäselvärajainen vyöhyke tekee linnun nokasta juuri sellaisen kuin 
affiniksen nokka on.

Erilaisilla risteymäsotkilla kuuluisi nimenomaan nokan näyttää joltakin 
muulta kuin havaisemallani linnulla. Mikään muukaan linnun yksityiskohtia 
tarkastellesani havaitsema piirre ei viittaa risteymään sen jälkeen, kun 
pään väri osoittautuikin yllättäen aivan normaaliksi pikkulapasotkalle. 
Niinpä olenkin tällä hetkellä varma Oulun öljysatamassa 4.5.2002 
vierailleen linnun identiteestä. Linnun laji on PIKKULAPASOTKA!

Eri juttu on sitten se, miten RK tulee suhtautumaan vain yhden henkilön 
tekemään erittäin kovan lajin havaintoon ilman valokuvadokumenttia. 
Vallitsevien huhujen mukaan sellaisia havaintoja ei hyväksytä. Mutta sehän 
on RK:n murhe, ei minun.


T.    Ari Rajasärkkä


PS. Itsestään selvää on, ettei tämäntyyppistä lajin jälkikäteen 
määrittämistä voi tehdä ilman perusteellisia tuoreeltaan tehtyjä 
muistiinpanoja. Ilman tuolloin laatimaani piirrosta, olisi täysin 
mahdotonta enää kahden vuoden jälkeen alkaa muistelemaan, mitä oikeastaan 
näinkään.