[Pply] Matti Vapaaksi! -liikkeen syysralli

[Harri Taavetti]

Tervehdys!

Tässäpä sitten vuorostaan kooste Matti Vapaaksi! –liikkeen rallista.
Kokoonpanohan oli siis Esa Hohtola, Petri Lampila ja ak.

Hieno kuningasideamme oli aloittaa Merikylänlahden ks:n tornista, eli sen
pömpelin katolta. Tarkoituksena oli hoitaa meri- ja pl-muutto, metsälajit ja
Ulkonokan kahlaajat samalla kertaa! Suoritimme pikalähdön Essolta
varmistaaksemme paikkamme taivaassa
 Sinne kun ei yhtä porukkaa enempää
mahdu! Ks:n tien varressa meitä oli vastassa pikkulintujen kuhina, jota
pysähdyimme hetkeksi katsastamaan. Rautiainenkin hihitti iloisesti
taivaalta. Kello oli tuossa vaiheessa 6.15, ja se oli päivän ainoa
rautiainen


Sitten jatkoimme satamaan ja kapusimme katolle. Kun yhtään lintua ei
näkynyt, putki tärisi, vesi valui silmistä ja lakista täytyi pitää kiinni,
totesimme kuningasideamme tuulesta temmatuksi ja kapusimme kiireesti alas.
Oli korkea aika laatia ”plan B”. Kello lähestyi puolta, joten siirryimme
ks:n tien varteen äskeisen pl-parven luo. Alku olikin lupaava, kun
leppälintu tiksutti itsensä aloituslajiksemme. Muuten peruskamaa.

Sitten siirryimme Merikylän peltoaukealle staijaamaan. Se oli hyvä ratkaisu,
sillä töksöttäminen tuotti mm. 2 uuttukyyhkyä, nuolihaukan, teeren,
kulorastaan


Merikylältä heilautimme Tauvon kalasatamaan merimuutolle. Hiljaista oli
merellä, ainakin silloin kun me sinne katsoimme. Pian siirryimmekin hieman
sisemmäs Haikarannokan puomin ympäristöön. Hajaannuimme komppaamaan eri
suuntiin, eikä aikaakaan, kun Petri soitteli jostain taksuttajasta
 No, se
ei ollut hernekerttua kummempi, mutta sitä ihastellessa alkoi kuulua se aina
niin ihana inon (= taigauunilinnun) ”tsiyiit!” Lintu näytti painelevan
vauhdilla tien N-puolelle ja katosi. Kohta kuitenkin alkoi tien S-puolelta
kuulua taas inon ääntä! Tämä pysyi paikalla pidempäänkin ja pari muutakin
joukkuetta ehti havaita linnun. Ja mikä tärkeintä, ak sai kuitattua lajin
autonikkunapinnaksi
! Herkullinen tilanne oli myös, kun Pasmat
Sekaisin –joukkueesta vain yksi hoksasi inon kanssa samassa puskassa
pyörineen hernekertun, ja huusi purussa hekelle EI! Oliko paikalla sitten
kaksi inoa, jää arvoitukseksi. Myös pyy karjui paikalla varsin aktiivisesti.

Sitten siirryimme Ulkonokan torniin. Polun päässä päätimme olla vaihtamatta
kumisaappaita, mikä osoittautui virheeksi – ainakin Esalle. Siltahökötystä
ylittäessään jalka lipesi lankulta ja molskis! Tosin vain nilkkoja myöten,
mutta kuitenkin. Loppupäivä menikin sitten kumisaappaissa. Tornista ei
näkynyt mitään ihmeellistä, joten poistuimme varsin sukkelaan.

Seuraava kohteemme oli MKL:n pohjukka, jonne ajelimme Uimosentien kautta.
Kannot oli potkittu kauas pois tieltä, joten reitti oli selvä
 Pohjukka
tuotti mm. keltaväiskin ja mustaviklon. Joillakin kaukaisilla sotkilla
nokantyvi paistoi valkoisena, mutta asenteemme ei ollut oikein kohdallaan,
eikä momentti näin ihan riittänyt lapasotkaan asti.

Tauvosta ajelimme kohti Niitynmaata ja Karinkantaa. Matkalla metsähanhiparvi
suoritti komean ylilennon. ”Sikalan pelloilla” hoksasimme etelään matkaavan
mehiläishaukan. Sitten oli vuorossa legendaarinen 1410 (postilaatikko tien
varressa). Vaikka lepinkäisistä ei näkynytkään kuin isoleksa, paikka oli
taas maineensa veroinen. Kolmen merikotkan parvi, kalasääski, muuttohaukka,
palokärki
 Meilläkin varpushaukka ajoi lentoon ekan, ja lähes ainoan kiurun!

Matka jatkui Niittytielle. Autosta noustessamme kuului kummallista ääntä,
jota aluksi luultiin jopa hakiksi. Mutta äänen aiheutti närhi, joka äkäisenä
mobbasi – kuusessa istuvaa nuorta muuttohaukkaa!

Säärenperän rannassa, venevalkaman kanavan penkan kupeessa oli kasa sorsia,
joista lähin lintu oli heinätavi! Merihanhia laidunsi niityn kärjessä. Nyt
loppujoukkuekin nöyrtyi vaihtamaan kumisaappaat ja syöksyimme komppaamaan
märkää niittyä. Traktoriurassa oli muutamia kahlaajia, joukossa sekä pikku-
että kuovisirri. Keskellä laidunta ollessamme valtava lauma valtavia nautoja
alkoi lähestyä metsänreunan suunnasta. Äkkiä ne panivat juoksuksi ja
rynnivät suoraan kohti
 Elämäni alkoi vilistä silmieni edessä, kunnes lauma
kuitenkin näytti kiertävän meidät turvallisen matkan päästä. Täyttä juoksua
ne kiersivät meidät meren puolelta ja jatkoivat kohti kärkeä. Yhtään
jänkäkurppaa tai mitään muutakaan kantturat eivät saaneet lentoon, joten
totesimme niityn kompatuksi ja poistuimme paikalta. Ennen autoon hyppäämistä
piipahdimme venevalkaman penkan kärjessä, mistä löytyi sinirinta.

Siirryimme ”kivikasapellon” reunaan, missä lajilistamme karttui
kottaraisella. Valtaisan kokoinen, vaaleapäinen muuttohaukka lenteli myös
paikalla. Kello alkoi olla jo vaikka mitä, ja päätimme kiirehtiä takaisin
kohti Tauvoa ja Säikänlahtea.

Matkalla piipahdimme Varessäikässä, joka osoittautui yhdeksi ainoista
paikoista, josta ei pinnoja herunut. Sieltä ajelimmekin suoraan Tauvoon.
Tosin kahdesti pysähdyimme matkalla: ensin metsässä, joka näytti hyvältä
töyhtötiaiselle. Se odotutti noin 5 sekuntia. Sitten seuraavalla hakkuulla
hidastimme etsiäksemme kivitaskua. Juuri hakkuun reunan kohdalla lintu
lennähti maasta männyn oksalle ja jouduimme peruuttamaan takaisin
varmistamaan määrityksen kivitaskuksi.

Säikänlahdelta hoitui paikan peruslajit nokikana ja uivelo. Palatessamme
poikkesimme Yrjänänlahden rannalla, mistä hoitui viikko aikaisemmin
pohjustettu harmaahaikara sekä bonuksena pulmussirri.

Laskimme, että ennen Munahietaa ehdimme vielä käväistä kalasatamassa. Se
kannattikin, kun kaksi kaakkuria tuli pohjoisesta ja laskeutui
paikalliseksi.

Munahiedan ”parkkipaikalla” tiltaltti huusi pää punaisena ja taas paikalla
ollut toinen joukkue, taisi olla Lapin kullat, huusi purussa EI! Hehee...
Rantaan päästyämme Ulkonokan suunnalla näkyi tundrakurmitsa ja merellä
muutti kuikka. Kuikka jäikin lopetuslajiksemme, sillä poikien kävely
Ulkonokalle saakka ja ak:n epätoivoinen ruovikon reunojen koluaminen eivät
enää tuottaneet pinnoja.

Kaiken kaikkiaan mukava ralli! Saldoksi kertyi siis 98 lajia ja jaettu
toinen sija. Pahimpia puutteitamme oli ainakin rautiainen, lapinkirvinen,
pohjantikka ja sinisuohaukka. Ässiä oli kolme: uuttukyyhky, mehiläishaukka
ja heinätavi. Yhtään lajia emme ”nuijanneet”.  Pinnoja tippui tasaisesti
koko ajan, sitä lähes jokaisen rallin pitkää ja piinallista pinnatonta
putkea ei tullut koko aikana.

Ainoa asia, joka rallin aikana sai mielemme raskaiksi, oli Meidän Matin karu
kohtalo ja kohtelu. Niinpä päätimme nimetä joukkueemme kantaa ottavasti
Matti Vapaaksi!

Joukkueemme plsta,

Terv.

Harri