[Pply] rallistoori (loputon)

[markus at tarsiger.com]

Moi lista,

Tässäpä tarinaa Hailuodon rallin kulusta yhden joukkueen (P. Lampila, 
H.Taavetti & ak) yhden jäsenen vinkkelistä.

Ralliaamu alkoi melko väsyneissä merkeissä. Kilpailevan joukkueen pahat pojat 
olivat sattuneet samaan kämppään yöpymään ja ansiokkaasti valvottivat enimmän 
osan yöstä. 10 minuuttia ennen rallin alkua Itänenälle ajellessa oli pari 
teertä tien varressa. Hetken pähkäiltyämme jatkoimme matkaa, teeriähän toki 
tulisi näkymään, ei kärsivällisyys riittänyt alkaa odottelemaan rallin alkua. 
Teeret ei tietenkään palatessa olleet paikalla eikä niitä missään muuallakaan 
vastaan tullut, paitsi tietysti sunnuntaina.
Itänenällä valkeni heti autosta noustessa, minkälainen päivä tulisi olemaan: 
äärimmäisen hektinen. Useilla eri lajeilla oli voimakasta liikehdintää. 
Tavoiteltuja lajeja alkoi tippumaan liukkaasti: puukiipijää, rautiaista, 
mustarastasta, jopa tsik-sirkku ja leppälintu. Harmaasieppo oli kuuluvinaan 
äänikakofoniasta aina välillä, mutta jos sitä pysähtyi kuulostelemaan, ei 
merkkiäkään siepoista. Rantaviivasta hoitui gavia, molemmat melanitat ja 
yllättävän harvalukuinen pajulintu. Kosolti tavallisempia lintuja toki 
havaittiin lisäksi. Poistuimme paikalta kokolailla tyytyväisinä, vaikka 
kulorastaan, kuusitiaisen, pyrstötiaisen ja metsäkirvisen puuttuminen Itänenän 
jälkeen ei lupaa hyvää.
Pöllässä kölli retken ainoa alli. Muuten Pöllä oli vaisuhko paikka. Harri 
komppasi lentokenttää ja kuulil metsäkirvisen, joka jäi puuttumaan lopulta. 
Niinikään Harri näki yksinäisen metsähanhen, joka honottaen oli lähestynyt 
muuta joukkuetta ylittääkseen meidät laiturilla staijaavat. Linnun lentorata 
oli niin itsestään selvä, ettei Harri katsonut edes tarpeelliseksi meitä 
informoida otuksesta
 nuijiksihan se meni, kuka sitä nyt niska kenossa pilviin 
tuijottelee? Kuivasäikkä himoitti, mutta kun tie nousi elämää suurempien 
kurakoiden muodossa pystyyn heti alkuunsa, todettiin paikka liian aikaavieväksi 
spontaaniretkeilylle. Poistuimme siis Pöllästä enemmän nuijanneena kuin 
saaneena. Yritin esittää Patelanselällä käyntiä niinikään joutavaksi 
spontaaniksi ajanhaaskuuksi, mutta pojat onneksi saivat perusteltua lenkin 
houkuttelevaksi. Minä keskityin tärkeimpään eli leivän mussuttamiseen, mutta 
Petri kaivoi sorsien seasta punasotkan! Taivastelin siinä vielä monisanaisesti 
ja äänekkäästi punasotkan ihanuutta palvikinkun riekaleet hampaanväleistä 
roikkuen ja limaisia leivänmuruja suustani sylkien, kun Petri vaati kuittaamaan 
tervapääskyä taivaalta
 jälkkäriksi paikattiin metsähanhi puiden latvojen 
väleistä taivaalla lentävää lintua katsellen. Hyvillä mielin poistuimme 
paikalta miettien, onko Jurtsi mahtanut hoksia pihanreunaltaan punasotkaa 
rallin alla. Reitti jatkui Järventauksen pelloille. Silputtavia varpusia 
tuuletettiin suureen ääneen – näin kivuttomasti ne eivät ole koskaan 
luotorallissa hoituneet! Pikku seisoskelulla nähtiin ainakin kolme 
metsähanhiparvea muutolla. Kaikki tietysti seulottiin läpi tarkasti. 
Viimeisessä, reilun 20 linnun parvessa erottui jo kohti tullessa yksi 
hintelämpi. Parven piti antaa ohittaa, ennen kuin laji hienossa myötävalossa 
varmistui lyhytnokkahanheksi lintujen vaihdellessa parvessa alituiseen paikkaa. 
Kulorastaskin irtosi sekä varpushaukka. Peltojen jälkeen oli vuorossa 
Kirkkosalmi. Ängettiin röyhkeästi ylätasanteelle piittaamatta paikalla jo 
olleesta toisesta ralliryhmästä ja perässä tulevasta kolmannesta poppoosta. 
Keilaboltsi alias nokimuna ja lapasorsa hoitui hetipaikalla. Sitten tornin 
täytti pahaenteinen tekstiviestin piipatus lähemmäs 10 puhelimeen yhtä aikaa
 
tuijotettiin tyrmistyneinä puhelimen näyttöä. Monesti olin nuorena ja villinä 
bongarina sännännyt pikkukiurun perään, mutta kaikki ne olivat osoittautuneet 
lyhytvarvaskiuruiksi. Moisista kokemuksista skeptisyyttä oppineena luin viestiä 
eteenpäin, kunnes alkoi tulla vastaan sellaisia nimiä, joiden todella saattoi 
olettaa osuvan oikeaan lajinmäärityksessään kinkkisemmänkin haasteen osuessa 
kohdalle. Vailla tietoa, mitä ihmettä pitäisi tehdä, poimittiin 
sijaistoimintona harmaasorsa Salmesta. Päätettiin muuttaa pakollisten 
käyntikohteiden järjestystä ja lähteä matkaan. Kymmenkunta päivää aiemmin 
Keskiniemeen pääsi henkilöautolla kuin tyhjää vain, vaikka vettä oli silloinkin 
reippaasti. Toiveikkaana lähdettiin yrittämään. 4km:n kohdalla oli kuitenkin 
talkoot jo valmiiksi käynnissä: yksi joukkue jumissa tiellä ja pari muuta 
jengiä siinä ihmettelemässä. Jumittuneet saatiin irti ja kaikki paikallaolijat 
päättivät jatkaa jalan Keskiniemeen. Paitsi kohta perässä tullut sininen lada, 
joka jatkoi ihan ilman snorkkeleita tien kulkemista
 joukkueemme valitsi 
reitikseen rantaviivan. Yhtään ainoata kahlaajaa ei välillä näkynyt, ennenkuin 
alettiin jo olla keskiniemessä. Sentään härkälintu hoitui matkalta.
Kauaksi on paineet entisestä etelän ahtopainebongarista Pohjois-Pohjanmaan 
rauhassa kaikonneet. Tämä kävi oivasti ilmi saavuttaessa rantaviivaa pitkin 
Keskiniemeen. Vanhat hirvet Harri ja Petri olivat ottaneet jo sadan metrin 
kaulan kentän auetessa vieressä. Tässä vaiheessa lähti edestäni pulmunen, joka 
näytti laskeutuvan edemmäs dyynille. Hälytin puhelimella vain sadan metrin 
päässä eliksestä harppovan Petrin takaisin rantaan. Pulmunen kaivettiin 
pinnaksi ja juuri käännettyämme nokkamme taasen kohti elistä, kuului karikukon 
ääni aivan vierestä. Ja siinähän se edelleen äänekkäästi kiroten jatkoi 
lentämistään rantaviivassa kohti Marjaniemeä. Eliksen lisäksi kuittasimme 
kentältä ralliin lapinsirkun ja kivitaskun. Yllättäen muuan kilpaileva joukkue 
oli saanut Peltsin heltymään ja kuskaamaan itsensä autokyytillä perille 
niemeen. Änkesimme paluukyytiin toisen joukkueen kanssa ja säästimme näin 
kolmisen varttia – mikä kyydintarjoajia jälkeenkäsin saattoi hiukan kirvellä. 
Meille ei kuitenkaan luoteisrannan linnut vielä alkuunkaan riittäneet, vaan 
kävelimme vielä Virpiniemi-Mäntyniemi väliä saaden lapinkirvisen, ampuhaukan, 
merikotkan, pikku- ja pulmussirrin. Viimein saimme kävelyurakkamme päätökseen 
ja kaasuttelimme Marjaniemeen kahvilan taakse jäävään kalastajamökkikylään. 
Harri oli taasen komppaamassa puskia ja Petri ilmoitti katselevansa 2-kv 
heuglinia. Olin nähnyt juuri vastaavan (=saman) linnun paikalla puolitoista 
viikkoa aiemmin, joten jatkoin telkkämassan selaamista uivelon toivossa, 
hegulistahan ei pinnaa irtoa. Vasta Petrin kiristyneeseen äänensävyyn esittämä 
huomautus linnun lentoonlähdöstä sytytti lampun päässäni: heuglinihan on 
tiettävästi eräänlainen tuhkaSELKÄLOKKI, eikä minkään valtakunnan fuscusta 
listaltamme löytynyt. Lintu meni hukkaan. Hetken aikaa alkoi tuntua, että kohta 
alkaa sellainen kahden ornin kilpajuoksu dyynimaisemassa, jossa minä määrään 
juoksun suunnan ja Petri vauhdin. Heguli löytyi murtajan vierestä aalloilta 
keinumasta, onneksi, Petrillä tiedetään olevan paitsi noin 15kg enemmän 
elopainoa myös verrattomasti parempi aerobinen suorituskyky. Jupinaa kuului 
vielä jonkin aikaa, mutten erottanut muuta kuin sanat ”h

n moukka”. Hyrrän 
alla vuorostaan staijattiin Harrin kanssa, Petri komppasi. Kohta puhelin soi ja 
esitettiin vaatimus tulla katsomaan tundraurpiaista. Tundraurpiainen syyskuussa 
tuntui vähintään yhtä härskiltä kuin metso hailuodossa. Olin myös nähnyt 
staijatessani sen dyynillä vellovan satojen urpiaisten parven. Raskaasti 
huokaisten mentiin parven ja Petrin luo miettien, millä ihmeellä siitä 
levottomasta joukosta voi saada yhtä ja samaa lintua kahteen kiikariin 
samanaikaisesti. Todellisuus osoittautui huojentavaksi: joukossa oli yksi 
varsinainen lumipallo, joka lennosta löytyi pikkunuotituksella helposti 
kaikille kolmelle yhtä aikaa. Lähdettiin ajelemaan päätietä länteen pysähdellen 
peltoaukeilla. Työväentalon (?? Kuitenkin se punainen iso talo tien vieressä, 
jonka vieritse tiedetään upupankin kerran lentäneen) aukealla hoitui närhi ja 
näkyi jo retken toinen tervapääsky. Ulkokarvosta Petsamon laiturilta hoitui 
sukkelaan uivelo ja harmaahaikara. Harri oli taas parinsadan metrin päässä 
komppaamassa, soitti sieltä (tällä kertaa) ja kehoitti hoitamaan pään yli 
lentäneen merimetsoparven pinnoihin.  Kamalaa kyytiä kohti Huikkua, lapsikin 
tietää, että siellä on tiiroja aina istumassa syyskuun lopulla allonmurtajalla 
nauru- ja kalalokkien seassa. Tiputettiin  kuitenkin Harri Potinhaminaan 
perehtymään Potinlahden linnustoon.  Huikun aallonmurtajalla oli tasan kolme 
lokkia eikä minkään valtakunnan pinnasta ollut tietoakaan. Harri sen sijaan 
kuuli tällä välin pyrstötiaisia
 juuri palatessamme oli Harri onneksi nähnyt 
mustaviklon tippuvan heinikkoon harmaahaikaran viereen. Lintu löytyi sieltä 
tepastelemasta, pari suokukkoa myös lenteli eestaas. Käytiin jatkamassa matkan 
varrella hetki kesken jäänyttä staijia Kirkkosalmella, sitten olikin aika 
lähteä raahustamaan kohti lopetuspaikkaa, Tömppää. Mutavelli Tömpän tornille 
oli ajokelpoinen vain muutaman sadan metrin matkan. Sitten mudassa raahustaessa 
alkoi satamaan vettäkin oikein märäksi asti, ja alkoi hiipimäänkarmea epäilys, 
josko loppuralli (1,5h) olisi vain kamalaa kärsimystä parin hassun lajin 
tähden. Mutta sepä osoittautuikin hienon rallin upeaksi huipennukseksi. 
Kävelyltä hoitui pyrtsi, tornista kyhmäri. Lähdettiin etenemään kohti rantaa, 
kun siellä näkyi olevan kahlaajia uloimmilla särkillä ja jänkäkurppakin 
puuttui. Heti alkuun pomppasi niityltä suopöllö, joka älysi kuitenkin laskeutua 
riittävän pian, eikä lentänyt Riisillä hilluvien parin muun joukkueen nenien 
eteen. Rannan kahlaajat eivät tarjonneet uutta. Sen sijaan hurjassa vedossa 
ollut Harri nokitti pari tiiraa mereltä, ja vaikka oltiin rallissa, 
määritettiin molemmat kalatiiroiksi, eikä kahden tiiralajin sekaparveksi
 vähän 
ajan päästä Harri jatkoi listaa kalasääskellä. Ajassa 17.52 löytyi vielä 
isolepinkäinen kuusen latvasta, joka juuri ja juuri vietti aloillaan aikaa 
kahden ihmisen sen nähdä. Lopuksi oli vielä raivokasta staijia ja 
kurppakomppausta, vailla tulosta kuitenkin. Ampuhaukka näkyi useaan otteeseen, 
muttei millään ilveellä puuttuvaa kanahaukkaa. Lisää muuttavia metsähanhia 
havaittiin myös.
Voitto irtosi kuin irtosikin 93 lajilla. Myönnettävä on, että rallissa 
oli ”hyvin menee” tunne vallalla enimmän osan aikaa.

seuraavana päivänä näkyi pikkuretkellä luodossa harmaasieppo, lukuisia 
metsäkirivisiä, teeriä ja punakuiri.

Markus


Markus