[Pply] Hailuotorallin Loppukiri (rallikertomus)

[Ville Suorsa]

Ohessa pitkä rallikertomus Loppukirin Hailuotorallista, joukkueessa
kisailivat T.Tapio, S.Rajaniemi, P.Suorsa ja ak.

Koska kello oli kymmentä vaille lautan saapuessa rantaan, niin valitsimme
aloituspaikaksemme läheisen Vasken rannan. Hämärässä ja vesisateessa
löysimme täältä aloituslajiksemme räkätti- ja punakylkirastaan,
vihervarpusen, urpiaisen ja punatulkun. Rantaan emme oikein päässeet
korkean veden takia, mutta ruovikon takaa staijatessamme löysimme vielä
mm. isokoskelon, telkän, kurjen sekä kalalokin. Jaloistamme pomppasi
lentoon myös pässi.
Vaskesta ponkaisimme läheiseen Potinlahden venevalkamaan, ja rantaniittyä
komppaamaan. Haettuja kurppia emme saaneet ilmaan, mutta kahlaajapuolelta
löysimme sentään suokukon. Vesiäisistä lisäsimme listaamme mm. haapanan,
sinisorsan ja tukkasotkan sekä laulujoutsenen ja merimetson. PL-muutto oli
melko kovaa ja taivaan äänivyörystä kuuntelimme niittykirvisen,
rautiaisen, pajusirkun, västäräkin, peipon ja järripeipon. Potin parhaaksi
lajiksi löysimme paikallisen sinirinnan, joka olikin yllättävän
harvinainen koko rallissa. Lahden toisella puolella olevan Pökönnokan
niityn jätimme vielä reserviin jos aikaa olisi ylimäärin.
Ojakylänlahti oli seuraava pysähdyksemme, sinne kävimme katselemassa
Ojarannantieltä käsin. Nopeasti löysimme muutamat puuttuvat sorsalinnut
mm. uivelon, näimme myös parven harmaita hanhia (Anser sp.). Petopuolelta
lisäsimme listaamme muuttohaukan, hieman hämmennystä aiheutti jälleen
todella suuri, ruskeaselkäinen ja vaaleapäinen yksilö. Osa porukastamme
näki neljä harmaahaikaraa lennossa Kaarannokalla, lajia emme tästä vielä
saaneet. Lähinnä Ardeoiden takia ajoimme seuraavaksi Ojakylänlahden ja
Kaarannokan toiselle puolelle, Ulkokarvon kivilaiturille. Äkkiä
löysimmekin nuo haikarat, ja lisäsimme rallilistallemme. Vesiäismassasta
kaivoimme kaikkien yllätykseksi myös punasotkan, potentiaalisen ässän
(vaan eipä ollutkaan). Päätielle palatessamme näimme vielä uusina
rallilajeina variksen, harakan, sepelkyyhkyn, keltasirkun, viherpeipon
sekä haarapääskyn.
Matkalla Kirkkosalmelle kävimme keskustassa katsomassa varpusen tutulta
paikalta. Torniin kavuttuamme alkoi lajeja tipahdella tasaiseen tahtiin:
nokikana, korppi, sinitiainen, isolepinkäinen ja kottarainen sekä
kanahaukka ja sinisuohaukka. Täällä kuulimme myös yhden ässälajimme,
ruokokerttusen, joka varoitteli äänekkäästi tornin alla. Kirkkosalmella
onnistuimme mähertämään aivan liikaa lajeja; ainakin piekanan,
keltavästäräkin, mustarastaan ja harmaasorsan. Kello lähenteli jo
yhtätoista, ja vasta nyt näimme ensimmäiset "vihulaiset". Saman tien alkoi
myös kännykkä hälyttää: "Mitähän nyt on löytynyt (Lintutiedotuksesta)?"
PIKKUKIURU Keskiniemessä!! Ei hel... No, me jatkoimme matkaamme kuitenkin
etelään, aivan päinvastaiseen suuntaan. Ehkä kävisimme paikalla myöhemmin,
jos sinne pääsisi (tie oli kuulemma aivan karmeassa kunnossa!).
Matkalla saaren eteläosiin, Rautalettoon ja Riisinnokalle, pysähtelimme
vähän väliä. Uusia lajeja löytyi jälleen tasaiseen tahtiin: aluksi
metsäkirvinen ja puukiipijä. Yhdellä pysähdyksellä kuulimme ensin
mustarastaan, hippiäisen ja pikkukäpylinnun. Hetikohta näin takaamme tien
yli pyrähtäneen pyyn, jonka perään kiirehdimme. Eipä löytynyt pyytä mutta
pikkutikka sentään koputteli lahoa koivua! Tuurillakin oli siis jälleen
osansa tässä sopassa. Pienen kävelymatkan jälkeen jätimme automme
Pirttiperän P-paikalle, missä tööttäili äänekäs parvi kirjoloxioita
(toinen ässämme). Viereisissä metsissä hetken pyörittyämme jatkoimme kohti
Rautalettoa ja edelleen riisinnokkaa. Välillä kuulimme useita
laulurastaita, mutta lajia emme saaneet siitä väkisilläkään, vasta kuin
paluumatkalla. Uusina lajeina löysimme odotetut merikotkan ja kolme
kyhmyjoutsenta, lisänä vielä pari ampuhaukkaa. Nuijattujen lajien liian
pitkään listaan lisättiin nyt kuusitiainen ja lapinkirvinen. Kohti
keskustaa ajellessamme huomasimme vielä hakkuulla kuusen latvassa istuneen
toisen merikotkamme, sekä nyt lajilleen määritetyn merihanhiparven
lennossa.
Seuraava etappimme oli Pöllän-Sunikarin alue. Pöllännokalta löysimme
viikko sitten pohjustetun todella kesyn pulmusen, melkein päälle piti
astua ennen kuin lintu liikahti. Kohta lokkilajistoa kartutti harmaalokki,
ja kahlaajista nähtiin kaukana Kuivasäikän edustalta olleet,
määrittämättömäksi jääneet Pluvialis sp. sekä Calidris sp. Kohta Tapsa
huomasi Kutukarin tornin vierustalla lennelleen kahluriparven, josta
yritettiin lajeja "vääntää". Eipä auttanut, onneksi kohta lennähti
näkyville kaksi töyhtöhyyppää. Taas yksi odottamaton laji. Sunikarista
löysimme uusina lajeina tukkakoskelon sekä pilkkasiiven, Itänenältä
paikattiin tilhi. Lajilista näytti jo varsin pitkältä ennakko-odotuksiin
nähden, tosin helppojakin vielä puuttui. Aikaa ei enää juurikaan ollut
hukattavana, ja Keskiniemeen oli mentävä kun sinne pääsikin suht helposti.
Pikkukiurukin oli onneksi vielä paikalla.
Matkalla yritimme löytää keskustan pelloilta aiemmin pohjustettuja
turkinpuluja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kauempana lekutellut
tuulihaukka saatiin kuitenkin lisätä listallemme. Pelloilta suuntasimme
suoraan Marjaniemeen puuttuvien sorsien ja lokkien perään. Heti uloimman
tuulimyllyn juurella tuli kivitasku pomppimaan nokkamme eteen, myös nuori
naurulokki teki ohilennon. Puuttuvia sorsia ei enää löytynyt, mutta
Marjaniemen pohjoispuolen lähin vesilintu oli lapasotka. Siis jotain uutta
jälleen.
Nyt kuitenkin oli jo todella kiire Keskiniemeen bongaamaan ja etsimään
uusia kahlureita, aikaa oli enää reilu pari tuntia. Todella huonossa
kunnossa olevaa tietä pääsimme kuitenkin Mäntyniemen paikkeille, ja
näimmehän matkalla vielä harmaasiepon (hyvä Pekka!). Auto parkkiin ja
rantaan. Kahlaajia ei näkynyt ensin missään, joten äkkiä juoksujalkaa
eteenpäin. Kohta löysimme kuitenkin pari tundrakurmitsaa, suosirrin ja
tyllin. Keskiniemi häämötti jo taivaanrannassa, mutta kaukana vieläkin.
Tuon olympialaisten kolmetonniseen verrattavan pikataipaleen aikana näimme
kolmannen isolepinkäisen sekä potkimme lentoon parven pulmusia.
Pelipaikoille päästyämme saimme kuulla, ettei lintu ollut nyt hallinnassa.
Ei muuta kuin porukalla komppaamaan niittyä, ei löytynyt mennessä eikä
takaisin tullessa. Ei ole mahdollista! Nyt oli pienen neuvonpidon paikka,
jonka aikana kivitasku yritti ilahduttaa meitä, turhaan. Kohta porukkaa
tuli kuitenkin lisää, ja yli kolmekymmentä silmäparia löysikin linnun
verrattain helposti. Saimme ihastella lintua sekä lennossa että maassa, ja
samalla ihmetellä etelän bongareiden touhuja. Nyt alkoi taas sataa vähän
vettä, mutta ei haittaa enää! Vielä oli aikaa puolisen tuntia, ja
Haaralampinkareilla päin näkyi kohtalainen sirriparvi. Pikamarssimme
osoittautui taas kannattavaksi, saimme parvesta määritettyä suo- pulmus-
ja pikkusirrin. Viisi minuuttia jäi vielä aikaa yli ja yritimme vaikka
väkisin kaivaa pusikoista ja rannasta puuttuvia lajeja. Ei onnistanut
enää, ja kellokin oli jo sata. Nyt vain autolle ja purkupaikalle, joskin
aikaa menisi vielä tovi kävelyyn. Matkalla saimme katsella noin
neljänkymmenen punakasvoisen bongarin juoksua kiurun perään: "Komia oli!"
Yhteensä löysimme 82 lajia tuon kiivastahtisen yksitoistatuntisen aikana.
Liian monta lajia tuli taas nuijatuksi, näistä voisi mainita pyyn,
piekanan ja keltavästäräkin, jotka olisivat olleet ässiä. Yksi laji oli
kuitenkin ylitse muiden, kiitos löytäjille!

Loppukirin puolesta Vilsu

______________________________________________________
Ville Suorsa
villesuo at mail.student.oulu.fi
Http://www.student.oulu.fi/~villesuo