[Pply] Sangin tilanteesta

[Ari Rajasärkkä]

Hei!

Kuten viime viikolla totesin, on Sanginjoella taas käynnistymässä hakkuut. 
Hakkuista pidättäytymisestä on yritetty neuvotella kaupungin edustajien 
kanssa - hyvin laihoin tuloksin ainakin toistaiseksi. Ensi perjantaina 
menemme pienellä porukalla katsastamaan paikkoja yhdessä kaupungin 
virkamiesten kanssa, mutta odotukset eivät ole kovin korkealla, vaikka 
Oulun kaupungilla pelätäänkin suunnattomasti mahdollisia metsäkonflikteja.

Perjantain jälkeen tilanne saattaa edetä nopeastikin sellaiseksi, että on 
tullut aika järjestää julkinen mielenilmaus Sanginjoen arvokkaan 
metsäluonnon puolesta. Toivottavasti mahdollisimman moni metsien ja 
metsälintujen tulevaisuudesta kiinnostunut PPLY-läinenkin on valmis 
tulemaan mukaan mahdollisesti järjestettäviin mielenosoituksiin. 
Halukkuutensa voi ilmoittaa esim. minulle mielellään sähköpostitse.

Yksi lisävaikutuskeino on allekirjoittaa vetoomus Etelä-Suomen (Oulun 
seutukin lasketaan tässä yhteydessä Etelä-Suomeksi) metsien 
suojelutilanteen parantamiseksi. Sen voi perinteisen paperiversion ohella 
allekirjoittaa myös netissä jo aiemminkin PPLY-verkossa kerrotussa 
osoitteessa: http://www.metsavetoomus.fi Viime torstain jälkeen nimiä on 
nettiin kertynyt jo pitkälti yli 4000.

Tässä lisäksi Sanginjokea koskevaa tietoutta, joka tulee korkeintaan pienin 
muutoksin piakkoin perustettaville Etelä-Suomen suojelunarvoisia metsiä 
esitteleville nettisivuille:

1. Nimi: Sanginjoen ulkometsä

2. Sijainti ja pinta-ala: Sanginjoen ulkometsä sijaitsee 
Pohjois-Pohjanmaalla Oulun kaupungissa, keskiboreaalisen 
metsäkasvillisuusvyöhykkeen läntisessä Pohjanmaan lohkossa. Alueen 
pinta-ala on n. 2600 ha. Lisäksi alueen välittömässä läheisyydessä on 
Natura- tai muita suojelualueita yhteensä n. 400 ha.

3. Alueen yleiskuvaus: Ruotsin kuningas Kaarle IX lahjoitti Oulun 
kaupungille vuonna 1605 kaupungin perustamisen kunniaksi Sanginjoen 
ulkometsänä tunnetun alueen "masto- ja hirsipuumetsäksi". Nykyisin alueella 
on jäljellä luonnontilaisen kaltaisia metsiä vain hyvin vähän. Tästä 
huolimatta Sanginjoella on säilynyt useita uhanalaisten vanhojen metsien 
kääväkkäiden, jäkälien ja sammalien kasvupaikkoja. Myös alueen 
metsälinnusto on arvokas koko alueen boreaalisen linnuston täyttäessä jopa 
kansainvälisesti arvokkaalle lintualueelle (ns. IBA-alue) asetetut 
vaatimukset, vaikka Sanginjokea ei näiden alueiden virallisen joukkoon ole 
kelpuutettukaan lähinnä puutteellisen tietämyksen vuoksi. Monia 
uhanalaisiakin metsälajeja sisältäviä eliöryhmiä on toistaiseksi inventoitu 
hyvin niukasti alueella.

Lähes koko alueella on harjoitettu Oulun kaupungin vähemmän 
tulosvastuullisesta omistuksesta huolimatta melko intensiivistä 
metsätaloutta vuosikymmenien ajan. Metsien käsittelykuviot ovat kuitenkin 
olleet enimmäkseen pieniä ja esim. taimikonhoitotyöt ovat olleet vähäisiä. 
Käytännössä kaikki alueen suot, korvet mukaanlukien on ojitettu 
vuosikymmeniä sitten, mutta ojien perkaukset ovat jääneet suureksi osaksi 
tekemättä. Näistä seikoista johtuen alueen luonnontilaisuus lisääntyisi 
merkittävästi määrätietoisilla ennallistamistoimilla. Alueen ikääntyvissä 
metsissä on nykyisin havaittavissa jo ilman ennallistamistoimiakin 
luonnontilaistumisen merkkejä mm. lisääntyvän lahopuun määrän ja 
puulajisuhteiden luonnontilaistumisen myötä.

Sanginjoen ulkometsässä on runsaasti retkeilyyn liittyviä rakenteita kuten 
merkittyjä polkuja, tulipaikkoja ja laavuja. Se onkin suosittua retkeily- 
ja ulkoilualuetta. Nykyinen palveluvarustus alueella on lähellä 
keskimääräistä suomalaista kansallispuistotasoa.

4. Suojelu- ja kaavoitustilanne: Sanginjoen ulkometsän alueella 
luonnonsuojelulailla suojeltua metsää on kahdella suojelualueella, 
Isokankaalla ja Asmonkorvessa yhteensä n. 12 ha. Lisäksi Isokankaalla on 
suojeltu ojitettua rämettä n. 40 ha sekä vettä n. 9 ha. Isokankaan 
luonnonsuojelualueen puisto-osassa (n. 270 ha) rahoitusmääräykset kieltävät 
maa-ainesten oton ja "avohakkuut". Viimeisen viiden vuoden aikana 
suojelualuestatuksesta huolimatta lähes kaikki Isokankaan puisto-osan 
metsistä ovat joutuneet järjestelmällisen harvennuksen tai väljennyksen 
kohteeksi, millä toimenpiteellä on oleellisesti heikennetty 
luonnonsuojelualueen luonnontilaistumisen mahdollisuutta vuosikymmeniksi 
eteenpäin. Onpa alueella tehty yksi avohakkuukin, vaikka 
rauhoitusmääräykset sellaisen selkeästi kieltävätkin.

Alueen lähiympäristössä on lisäksi kaksi suojelualuetta, Harakkalampi ja 
Pilpasuo, joilla metsätaloustoimilta kokonaan rauhoitettua metsää on 
yhteensä vajaa 10 ha. Näiden suojelualueiden kokonaispinta-ala on n. 400 
ha. Osa tästä alasta koostuu seurakuntien omistamista metsistä, joissa 
hakkuut ovat sallittuja ja niitä on myös viime vuosina tehtykin alueella.

Sanginjoen osayleiskaavassa lähes koko ulkometsä on merkitty MU-alueeksi 
(maa-ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun 
ohjaamistarvetta). Nykyisten suojelualueiden lisäksi vain muutaman 
hehtaarin laajuinen alue ulkometsän pohjoisrajalla Kalimeenojan 
pohjoisrannalla on varustettu SL-merkinnällä (luonnonsuojelualue). 
Kalimeenojan varrella, Polvikankaan länsipäässä ja Sanginjokivarressa 
Lemmenpolun virkistyskalastusalueella on V/s-alueet (luonnonmukaisena 
säilytettävä virkistysalue).

5. Omistussuhteet: koko Sanginjoen ulkometsä on Oulun kaupungin 
hallinnassa. Läheiset suojelualueet ovat Oulun kaupungin, Metsähallituksen 
ja seurakuntien hallinnassa.

6. Suojeluperusteet

Keskiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen läntisen, hyvin laaja-alaisen 
Pohjanmaan vyöhykkeen (Parkanosta Pelloon!) metsistä on suojeltu 1,7 %. 
Lohkon keskivaiheilla sijaitsevan Oulun seudun metsistä 50 km:n säteellä 
kaupungin keskustasta on suojeltu arviolta alle 1 % metsistä. Tällä 
alueella asuu n. 240 000 asukasta (= enemmän kuin koko Lapin maakunnassa) 
ja seudun väkimäärä on koko ajan kasvamassa. Oulun kaupungin (asukasluku 
lähes 130 000, maapinta-ala 373 km2) alueella lakisääteiseisesti 
suojeltujen metsien osuus on nykyisin noin 0,3 %, mikä koostuu suurimmaksi 
osaksi (n. 30 ha) Letonniemen lehtipuuvaltaisesta merenrannan rehevästä 
lehdosta.

Oulun kaupunki on siis osallistunut eteläisen Suomen 
metsiensuojelutalkoisiin asukaslukuunsa nähden huomattavan vähän. 
Sanginjoen ulkometsän alueella on kaikista siellä tehdyistä 
metsätaloustoimenpiteistä huolimatta säilynyt melko runsaasti 
uhanalaistakin lajistoa, joka tulee sieltä sukupuuttovelan vuoksi ennemmin 
tai myöhemmin oleellisesti vähenemään ellei mitään toimenpiteitä tehdä 
alueen metsien tilan parantamiseksi. Alueen metsissä on siellä täällä 
jäljellä myös jonkin verran luonnonmetsän piirteitä.

Myös Sanginjoen ulkometsän sijainti on suomalaisen metsäluonnon 
monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta mielenkiintoinen. Venäjän Karjalan 
vielä toistaiseksi hyvin luonnontilaisuutensa säilyttäneistä Suomen rajan 
tuntumassa sijaitsevista laajoista metsistä saa alkunsa vanhojen metsien 
suojelualueiden ketju, joka sijaitsee Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan 
maakuntien rajoilla. Tämä ns. Kainuun pohjoinen metsäkäytävä johtaa 
Suomussalmen koillisosista länsilounaaseen siten, että ketjun läntisimmät 
vanhoja metsiäkin sisältävät suojelukohteet sijaitsevat Utajärven ja 
Ylikiimingin kuntien rajan molemmin puolin. Sanginjoen ulkometsän 
itäreunaan on näiltä seuduin matkaa enää n. 30 km, joten Sanginjoen aluetta 
voidaan varsin perustellusti pitää osana tätä vanhojen metsien eliöstön yhä 
osittain säilynyttä kulkureittiä, mikä lisää alueen metsien suojelun ja 
ennallistamisen merkitystä.

7. Suojelusuositukset

Oulun seudulla vaikuttavat luonnonsuojelujärjestöt ovat esittäneet Oulun 
kaupungille Sanginjoen ulkometsän alueelle suunnitelluista 
metsänhoitotoimenpiteistä luopumista. Alueella tulee käynnistää jo kesällä 
2005 kaupungin 400-vuotisjuhlienkin kunniaksi luontoarvojen perusteellinen 
inventointi, minkä pohjalta tulee laatia metsä- ja suoluonnon 
ennallistamissuunnitelmia. Sanginjoen metsäluonnon ennallistamiseen on 
poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet, koska alueella on säilynyt jonkin 
verran luonnonmetsän piirteitäkin omaavia metsiä ja sieltä on inventointien 
puuttellisuudesta huolimattakin löydetty kohtalaisen paljon metsien 
uhanalaista lajistoa. Lisäksi alueen metsissä on monin paikoin melko 
runsaasti lehtipuuta, joka lähitulevaisuudessa tulee lisäämään alueen 
lahopuuston määrää merkittävästi.

Nykyisenkaltainen metsätalouspainotteinen metsien ja ojitettujen soiden 
käsittely tulee lopettaa Sanginjoen alueella. Perusteellisiin 
inventointeihin pohjautuvan ennallistamissuunnitelman laatimisen jälkeen 
alueelta on mahdollista hakata jopa taloudellisesti kannattavasti melko 
runsaastikin puuta mm. ojitettujen soiden ja yhden puulajin tasaikäisten 
metsien ennallistamiseen liittyen. Ennallistamistoimien edettyä riittävästi 
vuoteen 2020 mennessä tulee Sanginjoelle perustaa iso 
kansallispuistotasoinen luonnonsuojelualue  ”Pohjolan Nuuksio”.


Terveisin      Ari R.