[Pply] Taas hakataan Sangilla!

[Ari Rajasärkkä]

Moi!

Oululaiset luontojärjestöt PPLY mukaanlukien jättivät kaupungille joulukuun 
alussa esityksensä Sanginjoen metsäalueen suojelemiseksi ja 
ennallistamiseksi. Samassa yhteydessä vaadittiin luonnonarvoista 
piittaamattoman ja tulevaisuuden ennallistamismahdollisuuksia vähentävän 
nykyisenlaisen hakkuukäytännön lopettamista alueella. Tekninen lautakunta 
lupasi ottaa asian käsittelyyn.

Suojeluesityksestä huolimatta kaupungin metsäosastolla ei kuitenkaan mikään 
ole muuttunut. Sanginjoella ollaan taas käynnistelemässä jokatalvisia 
hakkuita, jotka jatkavat vanhastaan tunnettua perinteistä linjaa. 
Esityksellämme ei näytä olevan mitään merkitystä! Juhlapuheissa korostetaan 
sitä, ettei Oulun kaupungilla ole koskaan ollut mitään ristiriitoja metsien 
suojeluasioissa. Jos ristiriitoja ei olisi, ei luontojärjestöjen tarvitsisi 
suojeluesityksiä laatia eikä minunkaan tällaisia jorinoita verkkoon 
kirjoitella.

Käytössäni on kolme hakkuussuunitelmaa karttoineen päivineen. Nyt 
hakattavat kohteet ovat Polvikankaan itäpää Kuparisenpolun pohjoispään 
itäpuolella, Kummunkorpi Asmon tien varressa Isokankaan 
"luonnon"suojelualueen rajalla ja Kotikorpi Isokankaanjärven länsipuolella.

Kävin toissapäivänä hiihtelemässä kaikilla noilla kolmella alueella ja 
toteamassa tilanteen lohduttomuuden. Polvikankaalla raivattiin jo tieuraa 
pitkin vanhaa metsää kohti kankaan itäpään tulevaa hakkuukohdetta. Eiväthän 
nuo alueet mitään aarniometsiä ole, mutta kaikki turvemaat ovat hyvinkin 
ennallistamiskelpoisia ja Polvikankaan itäpää on aika erirakenteinen 
metsikkö, jossa on runsaasti piakkoin lahoamaan alkavaa lehtipuustoa 
seassa. Myös turvemailla on huomattavan paljon koivua sekapuuna. 
Kummunkorvessa on vanhahkoa kuusikkoa, jossa on runsaasti kohta lahoavaa 
koivua sekapuuna. Kotikorvessa mainitaan hakkuusuunnitelmankin mukaan 
olevan lehtomaisen korven piirteitä - parasta mahdollista ennallistettavaa 
siis!

Kaikki suunnitellut hakkuukohteet ovat mielestäni juuri sellaisia paikkoja, 
joihin ei tällä hetkellä pitäisi koskea - ainakaan sellaisella tavalla, 
mitä kaupunki on suunnitellut. Ynnäsin hakkuusuunnitelmista seuraavaa:

Alueella hakataan yhteensä 42,4 ha:n alueella ja kuutioita poistuu 
hakkuissa 1800 m3, keskimäärin siis 42,5 m3/ha. Silmämääräisesti arvioituna 
veikkaan, ettei alueiden keskikuutiomäärä juurikaan ylitä sataa, joten liki 
puolet puustosta tullaan poistamaan. Hakkuukuutioista 40% on 
lehtikuitupuuta eli juuri sitä kohta lahoamaan alkavaa ennallistamisen ja 
muutoinkin luonnonarvojen säilyttämisen ja lisäämisen kannalta tärkeintä 
puuainesta. Lisäksi osalle alueista on suunniteltu hakkuualan raivausta (2 
ha) sekä täydennysojitusta, mikä sotii mm. soiden ennallistamissuunnitelmia 
vastaan.

Linnustollisia arvoja tämänkertaisilla hakkuukohteilla on mm. 
seuraavanlaisia: Kahdella hakattavalla kohteella on tai on ollut vielä 
vähän aikaa sitten mehiläishaukan pesä. Laji on uusimman 
uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettävä ja sen säännöllisen 
levinneisyyden pohjoisraja on aika lähellä Oulua. Lisäksi mehiläishaukka on 
suojeltu EU:n lintudirektiivillä, joka edellyttää lajin suojelun suotuisan 
tason säilyttämistä. Tällä tarkoitetaan mm. sitä, ettei lajin 
levinneisyysalue saisi pienentyä. Kotikorpi on Isokankaan kuuluisan 
viirupollön reviirin ydinaluetta. Myös viirupöllö on EU:n direktiivilaji 
samoin kuin pyy, joka asustaa kaikilla kolmella suunnitellulla hakkualalla. 
Myös varpuspöllö on asustanut ainakin Kotikorven alueella. Se on sekä 
direktiivilaji, että Suomen kansainvälinen vastuulaji, jonka hyvinvoinnista 
Euroopan mittakaavassa Suomella on poikkeuksellisen suuri vastuu. 
Hakkuukohteiden kesäaikaiseen lajistoon kuuluu myös vaarantuneeksi 
luokiteltu tiltaltti, jonka Sanginjoen viimeisiin lukeutuvia reviireitä on 
nyt hakattavassa Kummunkorven vanhahkossa kuusikossa.

Polvikankaan hakkuualan poikki johtaa lisäksi retkeilypolku ja hakkuun 
keskelle jää myös retkeilijöiden suosima taukopaikka. Edes ulkoilun 
kannalta merkittävistä arvoista ei Sanginjoen "ulkometsän" käsittelyssä 
siten olla valmiita piittaamaan.

Kettinkien kilinäkö olisi ainoa keino pysäyttää Oulun kaupungin 
luontoarvoja nikertävät hakkuut Sanginjoella?


Terveisin          Ari Rajasärkkä