[Pply] Ässät putiksella

[Ville Suorsa]

PPLY:n kesärallin (2.-3.7.) kuntana oli tänä vuonna Pudasjärvi.
Pudasjärven rallia olimme odottaneet jo muutaman vuoden, joten nyt siihen
oli päästävä. Lähdimmekin ralliin joukkueella Ässät, joka koostui neljästä
ässästä: Suorsa Pekka, Suorsa Ville, Sarviaho Erkki ja Seppo Rajaniemi.
Siis etukirjainten mukaan.
Rallin aloituspaikaksi olimme valinneet Rankkilan, josta otimme Erkin
kyytiin. Siellä kirjasimme myös aloituslajimme, keltavästäräkin klo.
20.00. Erkin pohjustusten pitäessä hoidimme samoilta seuduilta helposti
myös mm. varpushaukan ja sirittäjän. Seuraavaksi suuntasimme Kollajaan,
mistä hoituivat pesiltään muuttohaukka ja käenpiika. Tienvarresta saimme
ensimmäisen palokärkemme. Kollajasta ajoimme Kipinään, missä piti olla
isokoskeloita, poikue löytyikin helposti. Kipinästä suuntasimme katsomaan
pohjustettuja pikkutylliä ja kanahaukkaa, jotka olivat taas juuri siellä
missä niiden pitikin. Spontaaneihin havaintoihin lisättiin vielä käki ja
tuulihaukka. Seuraavaksi Aittojärven länsireunalle, missä odottivat mm.
pikkulepinkäinen, suopöllö ja kurki. Nyt kello rupesi lähentelemään puolta
yötä, ja lajimäärämme oli jo varsin vakuuttava 45. Aittojärven reissun
jälkeen teimme pienen pyrähdyksen etelään, eli kävimme vaihtamassa
kulkupeliä hieman tilavampaan. Tämän jälkeen aloitimme matkamme kohti
pohjoista, teimme kuitenkin pikapyrähdyksen Aittojärven torniin, mistä
saimmekin töyhtöhyypän. Pysähtelimme matkalla Pintamolle siellä täällä,
keräten uusia lajeja mm. kuovin, pikkukuovin ja keltasirkun. Pintamojärven
toisella puolella näimme tiiran, mutta jääköön vielä vain
määrittämättömäksi Sternaksi.
Pintamolta jatkoimme suorinta tietä Syötteelle, Vesaperässä lajilistaamme
kartuttivat mm. sepelkyyhky ja hernekerttu. Syötteellä ajatuksenamme oli
suunnata kansallispuiston kuusikoihin kuuntelemaan mahdollisia iduleita,
peukaloisia ja sinipyrstöjä. Syötekylän ohitettuamme pysähdyimme
ensimmäisen kerran heti kansallispuiston kyltin jälkeen, tiellä 862. Tähän
kuului mm. kaksi hernekerttua, pikkukäpylintuja ja laulurastaita sekä joku
heleä ääninen laulaja, joka kohta peittyi laulurastaan mekastuksen alle.
Siispä jatkoimme kohti Taivalkosken rajaa. Vattukurun risteyksessä pyrähti
koppelo lentoon tienpenkalta, vain minä ja Pekka ehdimme sen nähdä. Ja kun
metsän komppauskaan ei tuonut tulosta, oli reissun ensimmäinen mäherrys
tosiasia. Taivalkosken rajalle kuulimme kaksi palokärkeä lisää. Seuraava
etappimme oli Vattukurun luontopolku, entinen sinipyrstön paikka.
Luontopolun varrelta löysimme nyt vain käpylintuja sekä vain minun ja
Sepon kuuleman pehmeä äänisen tikan, jota pohjantikaksi veikkasimme. Nyt
jurppi oikein kunnolla, kolme mäherrystä putkeen, kun aiempi kuusikon
kumma laulajakin kaiveli vielä takaraivossa. Palasimme nyt siihen kuusikon
kohdalle, missä tuo laulaja hoilotteli toiseen suuntaan mennessämme.
Hetken pähkäiltyämme kuulimme hömötiaisen ja punatulkun, sekä aloimme
kavuta rinnettä ylöspäin. Koko ajan laulajaa lähestyessämme alkoi se
kuulostaa epäilyttävän paljon sinipyrstöltä, vaikkei sitä heti itse
tahtonut uskoakaan. Linnun ollessa jo ihan vieressä aloin kiikaroida
kuusten latvuksia, jotta näkisin sen. Mutta huomasinkin yllätyksekseni
erään kuusenlatvan takana todella korkealla pohjoiseen matkaavan
vesilintujonon. Ei ole totta, a25 pilkkasiipikoirasta! Mahoton tuuri!
Varmaan olivat matkalla sulkimaan jonnekin kauas pohjoisen. Äkkiä
unohtuivat kuitenkin pilkkasiivet kun alkoi armoton sinipyrstön etsiminen,
ja eipä aikaakaan kun lintu hoilotti kiikarin kuvassa. Todella komea 2kv
sinipyrstökoiras, ja spondena! Seuraavaksi kapusimme alas autolle,
pinnakahveille. Kahvia hörppiessämme ja Tarsigeria Lintutiedotukseen
lähettäessämme kuulimme taas palokärjen huutoa.
Kuukkeli puuttui edelleen lajilistaltamme, joten suuntasimme
kansallispuiston opastuskeskukselle, missä tiesimme niitä lähes aina
olevan. Heti kohta kuulimmekin opparin takana huutavan kuukkelin. Samalla
piippari hälytti Sotivaarasta löydettyä lapinuunilintua. Samaan suuntaan
olimme menossa mekin, ja kohta rautiaista rikkaampina. Syötteen ja
Rytingin välillä pysähtelimme tiuhaan, eikä suotta, mm. pensaskerttu ja
punavarpunen lisäsivät lajimääräämme. Sotivaaran metsäautotiellä näimme
heti kaksi närheä. Matkamme loppui lyhyeen, tosin 5.4 kilometrin jälkeen,
katkenneeseen tiehen. Jalkaisin jatkoimme puolisen kilometriä kuulematta
mitään erityistä. Autolle palatessamme oli yllätys suuri, kun automme
takana seisoi pari muutakin menopeliä ja kohta tuli vielä yksi lisää. Siis
neljä joukkuetta osui paikalle tismalleen samaan aikaan! Kyllähän se
lapulikin lopulta suostui laulamaan autojen kohdalla. Nyt auto ympäri
kapealla metsätiellä, ja takaisin kohti Sarakylää.
Matkalla Sarakylään näimme mm. toisen rautiaisen ja tuulihaukan sekä
uusina pari kuikkaa, liron, kapustarinnan, niittykirvisen ja kiurun
Varpuvaarassa. Sarajärven Ihmelampi oli tuottoisa pysähdys, sieltä löytyi
mm. kalatiiroja, pikkulokkeja, kolme härkälintua, uivelo naaras sekä
jouhisorsapoikue. Sarajärveltä löysimme vielä silkkiuikun sekä
kymmenittäin telkkiä ja tukkasotkia. Nyt lähdimme takaisin kohti Syötettä
ja Pintamoa. Heti Sarajärven jälkeen näimme taas palokärjen.
Aamu oli jo valjennut reilusti ja päivä alkoi lämpenemään, joten mekin
kapusimme staijaamaan hakkuiden ja soramonttujen reunoille. Vasta Pintamon
Sulasuon reunalla onnisti kun näimme jälleen tuulihaukan sekä uusina
nuolihaukan, kaksi kalasääkseä ja vihdoin myös kulorastaan ja valkoviklon.
Tästä suuntasimme läheisen Olkimaan aarnialueen reunalle, viikkoa aiemmin
löydetylle isolepinkäisen pesälle. Molemmat linnut tulivatkin heti
varoittelemaan viereemme, ja me jatkoimme matkaa. Vielä ennen Pintamoa
näimme pyyn Viimantien varressa.
Seuraava etappimme oli Sotkajärven lintutorni, josta löytyi se haluttu
kaakkuri. Vielä oli aikaa ja potentiaalisia lajeja jäljellä, siispä
Pudasjärven lintutornille. Nyt poistuimme tornista mehiläishaukkaa
rikkaampina, näin tuolla paikalla myös toisen kanahaukkamme. Nyt ajoimme
suunnitelmamme mukaan Aittojärvelle, josta ei löytynytkään enää mitään
uutta. Taipaleenharjulta saimme kuitenkin pohjustetut varpuset
listallemme. Vielä oli tehokasta peliaikaa vajaa tunti jäljellä, ja
päätimme kompata aiemmin käydyn kanahaukan pesän ympäryskuusikkoa. Se
kannatti, koska lopetuslajiksemme saimme klo. 13.53 hippiäisen ja
töyhtötiaisen. Näin rallimme lajimäärä kohosi kunnioitettavaan 96:een. Se
oli paljon enemmän kuin uskalsimme alussa toivoakaan. Mutta harmittavasti
tulos riitti tiukassa taistossa vain toiseen sijaan, voittajien löytäessä
huikeat sata lajia.
Kaikkinensa ralli oli todella mukava ja odotettu tapahtuma, todella
upeassa säässä ja hienoilla lintupaikoilla. Rallimme kruunasi upea
tuulahdus taigalta, spontaani sinipyrstö. Myös nisäkäspuolella näimme
paljon, 12 hirveä sekä toistakymmentä jänistä. Palokärkiäkin kuulimme tai
näimme yhteensä kymmenkunta.

Vilsu.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ville Suorsa
 MSc student, biology, University of Oulu
 Heikinkatu 10 as 14, 90100 Oulu, Finland
 +358-(0)40-7511266
 villesuo at mail.student.oulu.fi
 Http://www.student.oulu.fi/~villesuo