[Pply] Pudasjärvi 2.-3.7.2005

[Juha Markkola]

Puusilmät liikenteessä puujaloin

Tätä  kirjoitettaessa minulla ei ole muistiinpanojamme, jotka sihteeri 
(Jukka) taisi antaa Sami Timoselle ja Sami eteenpäin


Joukkueemme oli Tuomo Jaakkonen, Jukka Kiiskilä ja minä. Olimme Tuomon (ja 
Ville Suorsan) kanssa kasvikurssilla Luodossa lauantai-iltaan puoli viiteen 
asti ja ehdimme Ouluun vasta n. klo 18:20. Veimme Vilsun omiensa luo ja 
yritimme kauppaan, joka oli tietysti mennyt kiinni klo 18.00. Kamojen ja 
Jukan hakemisessa ja auton vaihdossa (Tuomo  isän ilmastoituun malliin), 
shoppailussa R-kioskilla - mistä löytyi vain suklaata ja Colaa - ja lopulta 
Ylikiimingin Arkalan kelpo elintarvikemyymälässä, meni aikaa sen verran, 
että ehdimme Pudasjärven rajalle hädin tuskin kahdeksalta.

Reittimme perustui minun "pohjusteluihini" lähinnä 1970-luvulla. Täydensin 
vanhoja karttojani muutamalla uudella. Luin myös läpi lintutorni- ja 
linturetkioppaan tekstit. Tuomo ajoi, minä suunnistin ja Jukka piti kirjaa. 
Suunnitelmana oli käydä alussa läpi länsiosan isoja soita ja kaikkea 
vastaan tulevaa, illemmalla ja yöllä lintujärviä, mennä aamuksi Syötteen 
kansallispuiston rehevään koillisnurkkaan ja käyttää aamupäivä-iltapäivän 
alku Syötteen tienoita ja näköalapaikkoja kierrellen. Iskukykyymme vaikutti 
se, että olimme nousseet lauantaiaamuna ennen kahdeksaa, ja lopulta 
valvominen venyi n. 37 tuntiin, ennen kuin pääsimme lepäilemään. Minulla 
oli vielä kesäflunssa juuri alun äkäisimmässä vaiheessa.

Aloitimme kunnanrajalta. Sitten kävimme Panumajärven Särkiperällä, missä 
oli mm. 10 kuikan seurusteluparvi. Muita vesilintuja taisivat olla vain 
telkät. Kurkkasimme Ulkusenlammelle, missä hätäili useita keltavästejä. Iso 
Kienasjärvi oli entisestään kasvanut umpeen, mistä uusi 1:50 000 
"maastokartta" ei ole tietävinään. Ennen wanhaan näkyneitä 
mustakurkku-uikuja tai härkälintuja ei löytynyt. Sen sijaan ilma ja pajut 
olivat sakeanaan törmäpääskyjä (yli 100), jotka lienevät olleet peräisin 
Kienaskankaan soramontuilta.

Ajelimme soramonttujen viertä Kienaskangasta asumattomalle talolle asti ja 
kävimme Vasikkalammella, jonka rantanevalla pinkoi kaksi isoa 
kurjenpoikasta emoineen. Palatessamme Tuomo löysi rämeeltä riekonpesän (!), 
josta poikaset olivat lähteneet. Itse asunnon omistajaa emme koko rallissa 
nähneet


Lähdimme useamman kilometrin suokomppaukselle tarkoituksenamme hoidella 
hanhet ja kahlaajat plakkariin. Lintuja löytyi niukasti, ja suo ei 
vaikuttanut yhtä allikkoiselta kuin 1970-luvulla. Vai olimmeko väärässä 
kohdassa? Jossain vaiheessa alkoi kuulua muuttohaukkanaaraan karheaa 
varoitusta. Myöhemmin pari kävi lähempänä varoittelemassa. Käännyimme 
takaisin ennen 1970-luvun vesipääskyallikkoa, kun edellä painava Tuomo oli 
tippunut 
.:a  myöten jänkhään. Ja Jukka pulahtanut vähemmän 
dramaattisesti. Näimme vielä mm. hätäilevän joutsenparin.

Yölaulajat mielessä ajelimme Kollajan kylälle joelle asti ja menimme sitten 
Taipaleenharjulle. Taipaleenlammella näimme ampuhaukan. Aitttojärven 
lintutorniin tulimme niin myöhään, että usva alkoi jo nousta. Lajilista 
karttui monella, mutta mielenkiintoisin taisi olla pitkänokkainen sotka, 
joka meistä vaikutti tukkasotkan ja lapasotkan naarasristeymältä:
-nokka pitempi kuin tukkasotkalla, näytti myös ohuemmalta
-niska näytti pyöreältä, mutta jossain kulmassa siinä oli kuitenkin vähän 
kuhmumaista (töyhdön aihetta?)
-poskessa oli pesivän lapasotkanaaraan tapaan vaalea pystyalue, ei 
kuitenkaan tyypillisen räikeä
-nokan kärki oli leveälti musta
-väri oli tyypillistä tukkasotkaa vaaleampi, ehkä hiukan tyypillistä 
lapasotkaa tummempi

Aittojärvelllä näimme myös kahdesti lennossa mustalinnun, joka oli toinen 
musta jokerimme. Jätimme eräitä muita lintujärviä väliin, kun aikaa oli 
hurahtanut suolla. Seuraavaksi kävimme Pudasjärven (sisämaa)suistoalueella 
Kurenalta alaspäin. Seutu on aivan fantastisen näköinen, vaikka emme 
ihmeitä löytäneetkään. Miinus ovat liian tiuhaan kaivetut uomat, jotka ovat 
heikentäneet alueen luonnontilaa. Näyttäisi, että täällä on rakennettu lian 
alas tulvan uhkaamille paikoille. Uudesta lintutornista emme tienneet mitään.

Seuraavaksi lähdimme Sotkajärvelle, ja juuri kun lähestyimme 
Sotkajärven-Hirvaskosken risteystä, piippariin pamahti Hohtoloitten löytämä 
pensassirkkalintu Sotkajärveltä. Matkaa sinne taisi olla edessä runsas 
kilometri - hyvin kuului. Olimme muistaakseni kahden aikoihin Sotkajärven 
tornissa - jolloin lintutornioppaan mukaan on tornin ainoa huono aika, kun 
aurinko on vastassa. Lisäksi järvi kääriytyi sumuvaippaan... Onneksi 
tukkakoskelo lensi. Biotoopeiltaan Sotkajärvi on erittäin hyvä, ja maisema 
taustavaaroineen ehdoton.

Tarkoituksenamme oli mennä aamuksi Syötteen kansallispuiston 
koillisnurkkaan etsimään oma sinipyrstö, emmekä edes aikoneet käydä kunnan 
kaakkoisosassa huolimatta Jaurakan ja Korpisen upeista maisemista. Siksi 
emme hötkyilleet, vaikka Jaurakkavaarasta tuli piippiin kaksikin (tai sama 
kahdesta paikasta) sinipyrstöä. Sitten, kun sinipyrstö tuli piippiin Pikku 
Syötteen läheltä, päätimme kuitenkin reivata järjestystä ja bongata 
sinipyrstön, joka oli paikalla, johon olimme aikoneen mennä Kouvalta 
palatessa. Niinpä jätimme Livojokivarren käymättä ja hurautimme Syötteelle. 
Matkalla Korentojärvi antoi monta lajia, mm. puukiipijän. Kun astuimme ulos 
Pikku Syötteen itäpuolella kansallispuiston rajamerkillä, kuului kuusikosta 
kirkas ”tii-tyy-tri-li-li..."

Sinipyrstön laulua ihaillessamme yli liukui kanahaukka saaliineen, ja 
poikaset alkoivat päästellä kerjuuhuutoja. Sen sijaan muita paikalla 
kasapäin nähtyjä lajeja emme tavoittaneet. Teimme kävelylenkin vaaran 
laella Taivalkosken rajalla, mutta vain pajulintu ja peippo suostuivat 
olemaan äänessä.

Emme enää potkineet tutkainta vastaa, vaan lähdimme kiltisti bongaamaan 
Sotivaaran länsirinteen lapinuunilintua. Ison Syötteen eteläpuolella lensi 
sinisuohaukkakoiras saalineen. Lapinuunilintupaikalla oli oikea 
kokoontumisajo, taisi olla neljä porukkaa.

Varpusuon viljelysaukea oli mykistävän laaja vaararaameineen. Kiuru lauloi 
kauniisti, valitettavasti myös ”Ässille”.  Huristelimme sitten melkein 
pysähtymättä Kouvanjärvelle ja sieltä edelleen Latva-Kouvaa kohti. Paikka 
on ilmeisesti yksityinen luonnonsuojelualue kansallispuiston kyljessä. 
Huvilakäytössä oleva erämaatalo näytti iloksemme olevan 1970-luvun 
asussaan. Ympäristö on uskomatonta kukkaloistossaan: kurjenpolvia, 
pohjansinivalvattia, karhunruohoa, vaateliaita saroja, ties mitä. Pyy 
hätäili polulla. Tuntui aivan luonnolliselta, että mustarastas lauloi ja 
poikue lenteli edeltämme – se oli kuitenkin toinen musta jokerimme. 
Haittana oli se, että Taivalkosken raja on aivan lähellä, ja rotkojärvi 
sulkee kulun kansallispuiston puolelle.

Seuraavaksi siirryimme Sarajärvelle, ensin Ihmelammen eli Juutislammen 
lintutorniin, jonne näkyi mm. joutsenpoikue (ainakin 4 pull) ja kahden 
reviirin härkälintuja. Pensaskerttu lauloi. Kylällä tsilputteli yllättäen 
varpusia. Sarajärven uimarannalle näkyi 100 tukkasotkaa, 30 telkkää ja 
muutama silkkiuikku.

Kosenkylän Hopikasuolla hätäili retkemme ainoa (!) valkoviklo. Seuraavaksi 
teimme toisen pitemmän suokävelyn Ruosuolle. Sielläkään ei ollut 
mustavikloja, ei ”edes” suokukkoja. Suokukkoja ei tosin tainnut nähdä 
kukaan muukaan. Muistaakseni ne olivat yleisiä 70-luvulla


Seuraavaksi menimme Syötteen laelle autuaan tietämättöminä 
opastuskeskuksen  pihan kuukkeleista. Paikka taisi olla liian korkea 
staijaukseen. Mähersin Tuomon valkoyläperäisen pedon alhaalla ja 
butskumaisen kärpäsenpaskan taivaalla. Näimme sentään pari tervapääskyä.

Aika alkoi huveta, ja Iinattijärven lenkkimme jäi lyhyeksi. Matkalla 
Kuusamontielle näimme Vasikkavaarassa kaksi närheä. Viime minuutilla 
koukkasimme kaatopaikalle, minne muualta kadonneet korpit olivat 
selvästikin kokoontuneet. Siten vain Kollajaan ja kotiin.

Lajimäärämme oli 83. Mukavaa oli, ja Jukka sai kolme elämänpinnaa 
(sinipyrstö, lapinuunilintu, pensassirkkalintu), Tuomo yhden (lapinuunilintu).

Purkutaulukon mukaan näimme kaakkurin – emme nähneet. Sen sijaan näimme 
(kuulimme) pari rautiaista, joka puuttuu kohdaltamme. Lajimäärä ei siis muutu.

Muistiin merkitsi
Juha