[Pply] Keijukaisten ralli (tulipa pitkä)

[Heikki Tuohimaa]

Meillä kisajoukkuekin (ak, Tuomo ja Tuomas) selkiintyi lopullisesti vasta muutama päivä ennen rallia ja siinä oli tiettyä tuoreutta, kun kukaan ei ollut aiemmin ollut samassa joukkueessa toisen jäsenen kanssa kevätrallissa. Pohjustamiseen ei ollut aikaa, kun ak. ja Tuomas viettivät pääosan kuukaudesta koko PPLY:n ulkopuolella ja Tuomollakin oli kova tenttiruuhka päällä. Tästäkin huolimatta etukäteen meillä oli tiedossa pesät varpus-, helmi-, viiru- ja lapinpöllölle eli oikein hyvin, mutta sen sijaan perusretkeily rallin alla oli joukkueemme osalta jäänyt vähäiseksi.
Rallitaktiikan luominen jätettiin minun harteille. Jonkinlainen sellainen tuli tekaistua tunnissa perjantaina säätiedotusten jälkeen. Ei muistuttanut takavuosia, jolloin taktiikan luontiin käytettiin tuntikausia yhteistuumin pyöreän pöydän ja karttojen ääressä. 

Länsimyrskyssä ainut hauska lintuharrastusmuoto taitaa olla merimuuton tapittaminen suojaisesta paikasta. Ja niin tiemme vei lauantaiaamuna Yrjänään. Tuulen suojaa löytyi, mutta ongelma vain oli, ettei tapahtunut minkäänlaista muuttoa. Sinirinta kuitenkin näkyi ja  yllättäen löytyi viirupöllö vanhan pesäpaikan lähistöltä. Klo oli jotain 11, kun kuitenkin päätettiin lähteä vähentämään kilometrejä meidän ja Vesi-Heikin makron välillä.

Näin tapahtui ak:lle ensimmäinen kevätrallin aloitus sisämaasta - Vihannin Saarelanjärveltä 12.00. Vihannissa kaukoputkeni paiskautui nurin tuulen vuoksi. Putki kesti, mutta jalustaan tuli vauriota. Hirmuinen oli tuuli sisämaassakin.
Tarkisteltiin järviä ja peltoja edeten kohden makro-paikkaa. Kirkkojärveltä saatiin mukavia sisämaahaviksia, mustalintu, lapinsirrejä ja pikkutylli. Tärkeämmältä tuntuivat kuitenkin iltapäivätunteina pedot (niihin kun tuskin enää ehdittäisiin satsata sunnuntaina). Peltojen pinnalta kyllä löytyi useita tuulihaukkoja ja sinisuohaukkoja myyräjahdissa, mutta tuuli taisi olla yksinkertaisesti liikaa taivaalle kaarteluun. Macron lisäksi ainoa laji, jota ei tavattu myöhemmin rannikolla oli pikkukuovi. Pyhäjoen rajalla tapahtui jonkinlainen käänne parempaan, mm. pikkulepinkäisiä löytyi useampikin. Tuulen vuoksi päätettiin hakea jo nyt pöllöt pesiltä eli syöksyttiin metsään.  Perjantaina etelästä tullessa olin tarkistanut ja varmistanut vanhan töyhtötiaisreviirin. Tiaista etsittiin aika pitkään. Ei löytynyt, mutta ohessa kertyi mukavia haviksia: palokärki, pohjansirkku, pohjantikka ja pikkukäpylintu. 
Seuraavaksi mentiin Viirteeseen vanhaa tuttua isolepinkäistä tapaamaan. Löytyi ja samalla oikein mukava ylläri, etelään lentävä metsähanhi. Tämän jälkeen nopeasti jotain merikohteita, mutta ei oikein missään mitään. Takarannalla oli mukavan suojaista, mutta oudon linnutonta. Kuitenkin vaikeaksi arveltu räyskä lensi etelään ja ainoat heinätavimme sekä ekat sirriäiset ja vesipääskyt. 
Seuraavaksi tämän kevään parhaiten valmistellulle paikalle Raahen Paskalahdelle. Tarjolla piti olla ristisorsa, harmaasorsa ja punasotka (olleet käytännössä kuukauden ajan aina), mutta nyt ei nähty niistä mitään. Tunnelma synkistyi viimeistään. Matka jatkui Hakotauriin, jossa Raahelaiset sisäpiirit olivat kertoneet pesivästä kyhmyjoutsenesta. Löytyi ja löytyi myös saariston suojiin hakeutuneesta vesiäismassasta 2 härkälintua. Valoa alkoi taas näkyä.

Säikänlahti, tyhjyyttä.. Sitten Munahiedalle. Automatkalla piirtyi männyn oksalla istuvan pöllön hahmo. Viirupöllö! Hieno, mutta tavallaan merkityksetön kun pesäkin oli tiedossa. No, ehkä pientä ajan säästöä. Munahiekan pakollisia olivat suosirri ja ristisorsa. Tulivat kyllä, ja lisäksi kova laji, kaksi pulmussirriä. Vuorokausi vaihtui kun kävelimme Munahiekalta takaisin autolle päin. Jatkettiin Hummastiin, jossa vain ajan tuhlausta.
 Kotirannalle pysähdyttiin sarvipöllön toiveissa. Hämärässä erottui mulloksella piipertävä nopea kahlaaja
 putkeen
 keräkurmitsa ja vieressä toinenkin. Vihdoinkin joukkueessa näkyi myös tuuletuksia.
Raahen kaatopaikan huuhkajakeikan pilasivat ahkerat rottien ammuskelijat. Toiveet eivät kadonneet, nimittäin tiesimme kasitien olevan myös hyvä paikka havaita huuhkaja. Raahen/Pyhäjoen rajalla niin sitten tapahtuikin, siellä se valaisinpylväällä istuskeli. Edessä oli Pyhäjoella yölintujen etsimistä. Vaihojalta tärppäsi pellolla saalisteleva sarvipöllö monien suopöllöjen jälkeen. Aamukin ehti alkaa, ja siinä saatiin paljon monia helppoja puutteita, muttei arvotavaraa. Kiire oli jo pohjoiseen. Kasitien yllä istui edelleen sama huuhkaja nousevaa aurinkoa vasten, ja muutaman kilometrin jälkeen samalla tavalla toinenkin komea sarvipää. Uusi reissu Paskalahdelle, josta vain rautiainen pinnaksi. Päätettiin kuitenkin tarkistaa vielä yksi läheinen merenlahti punasotkan vuoksi, josta löytyikin ainoa uivelomme. Uudestaan Yrjänään aamustaijille. Nyt vietettiin rallin ehkä mieluisin tunteroinen, kun lajeja kertyi koko joukko mm.  kuikka, kaakkuri ja merimetso. Tilhi pistäytyi kärjessä, Tundrakurmitsa lietteellä ja varpushaukkakin jo kaarteli yms. Sinirintaakin kompattiin, mutta ei löydetty.

Merikylänlahdelle. Rantapuskasta hypähti sinirinta karkuun. Hieno paikkaus. Merikylänlahden arvioimamme viimeinen mahdollisuus punasotkalle ja lapasotkalle ei tuottanut tulosta. Lähdettiin etenemään kohti pohjoista ja merikotka lensi vastaan. Silloin tällöin tehtiin rallille tavanomaisia pikakuunteluja.  Siikajoen kylällä satakielen kastanjetit tarttuivat korvaan. Outo tiksauttajakin lensi yli. Ehkä nokkavarpunen, mutta jäi määrittämättä.  Monelta sopivalta pellolta haettiin etukäteen täysin varmaa pensaskerttua, mutta ei vaan löytynyt. Kuusikoista kokeiltiin turhaan pyytä, kuusitinttiä, puukiipijä. Alhonmäeltä perinteinen hemppo hoitui, mutta ei ollut enää aikaa tuhlattavaksi staijiin. Säären rannassa on jälleen kerran paljon lintuja. Sentään pikkusirri, mutta ei uusia pinnoja muita. Säären kylällä turkinkyyhky, käenpiika. Lumijoella kottarainen, Limingassa mustapyrstökuiri, uuttukyyhky, mustavaris edustivat seuraavia varmoja tapauksia. Kunnolliseen petojen tapitukseen ei ole enää aikaa, mutta nähtiin muuten vaan nuoli- ja ampuhaukka. Vielä loppukiri Ouluun ja lähiseuduille. Varpuspöllö, pikkuvarpunen tulivat. Ei kuitenkaan nokkavarpusta, rantakurvia tai muuta mukavaa. Tosia-asia oli, että aikaa ei oltu jätetty Oululle tarpeeksi. Ei voinut mitään, 150:n tavoite oli karannut. 

Sarkkirantaan vielä ennätettiin sitruunavästäräkille. 
Kävelymatkalla hoksataan ip. Jo kiikareilla tajusi, että kyseessä on selvä pinnapeto (ei suohaukka tai merikotka), lähinnä kai mehiläis- tai hiirihaukka. Mutta

Ainoa putki on Tuomaksella, pian hän komensi minut katsomaan lintua. Ensituntuma, että pieleenkö tämäkin meni? Noin kilometrin etäisyydellä, myötävalon puolella erottui lintu varsin selkeästi. Kyseessä oli aivan ihmeellinen yleisväriltään punaruskea oudon mallinen ilmestys (siivet tasalevyiset, lyhyehkö melko tasapäinen pyrstö) jolla on hiukan haarahaukkamaiset, mutta kapeammat luukut siiven alapinnalla käsisulissa. Tuli mieleen pikkukotka. Mutta ei kai just nyt? Yksi putki, 15 minuuttia aikaa, nyt tarvittaisiin lajeja, jotka on helppo tuntea.  Tuijotettiin kuitenkin vuorollaan lintua se kymmenen minuuttia, mitä se on nähtävissä.  Klassisia ajovaloja ei näy, mutta ehkei pidäkään = ei lennä kohti. Peto eteni kaarrellen hitaasti varsin korkealla poispäin. Päätettiin, että vasta lintukirjaan tutustumisen jälkeen tehdään mahdollinen ilmoitus. Sitruunavästäräkki jäi saamatta, tai saatiinhan se, mutta kello oli jo 12.10. Myöhemmin autolla tutkittiin lintukirjaa. Pikkukotka on ylivertaisesti paras (ja oikeastaan ainoa) vaihtoehto lajiksi, mutta tilanne oli sellainen, että havainto ei täytä rk-kriteereitä läheskään.

 Rallin jälkeen arvelimme 148:lla noin viidettä sijaa, kun jäi runsaanlaisesti helppoja puutteita ja taktiikka tuntui pettäneen pahasti. Toinen sija tuntui siten hyvältä sijoitukselta. Vaikeaa oli näemmä ollut muillakin. Lopuksi onnittelut vielä kerran voittajille.



terv. Heikki


...................................................................
Luukku Plus paketilla pääset eroon tila- ja turvallisuusongelmista.
Hanki Luukku Plus ja helpotat elämääsi. http://www.mtv3.fi/luukku