[Pply] Tuntoja taistosta Hiastinlahdelta

[jouko.tuominen at ikp.fi]

Tervehdys lista,

Alussa oli vain lääseikkö, umpeenkasvava merenlahti ja EU:n rantojensuojelutukirahasto... Siitähän se kaikki alkoi, ja todella hienon tuloksen se sai aikaan, eli Lintutornin (isolla L:llä) Kantolanlahdelle Iijoen pohjoisimpaan haaraan, viimeiseen merenlahteen ennen avomerta.

Tornin viralliset avajaiset olivat 2004 kesäkuussa, joten viimevuoden Taiston tulosluettelosta on turha sijoituksia hakea. Ehkäpä juuri tästä syystä, päätettiin Leinosen Arin kanssa jo viime kesänä osallistua tämän vuoden Tornien Taistoon Hiastinlahden lintutornilla. Sain tornin varattua itselleni, kun ilmoitin Hiastinlahden kisaan samana päivänä, kun BirdLife julisti tämän vuoden taiston tornit hakuun. Mukaan joukkueeseen ilmittautui sen kummemmitta mukinoitta luonnollisesti Arska ja pari muutakin ilmoitti olevansa ainakin nimenä mukana ilmoittautumisvaiheessa. No, toinen (nimeltämainitsematon, vilpillinen petturi) sitten keksi "paremman" tornin, mutta Turpeisen Esa eli "Rambo", ystävä vuosien takaa, ilmoittautui lopulliseenkin joukkueeseen.

Aamu alkoi tyypilliseen tapaan, kuten aina vapaapäivinä. Kello oli säädetty herättämään ennen "sianpieremää", mutta kuitenkin heräsin jo parikymmentä minuuttia ennen, eli kello 02:40. Aamu(yö)askareistani selvittyä, lähdin hakemaan kamuja mukaan. Molemmat olivat reippaina liikkellä, eikä väsymyksestä ollut jälkeäkään, huolimatta edellisen illan jääkiekkopelistä (eikä siitä sitten sen enempää).

Parkkipaikalle saavuttiin 20 min ennen viittä ja ankara pohjustaminen alkoi. Tornille tulomatkalla kuultiin Tiltaltti ja taisi siinä pari Tiaislajiakin pomppia. Pitkospuilla kävellessä kuului vielä Fasaaninkin rääkäisy.

Rapiat 500m käveltyämme saavuttiin arktisten maisemien keskeltä tornin viereen. Matkalla jää- ja lumikasoja ihmetellessä, meinasi jo uskokin loppua kesken, mutta kun tornilta avautui Valkovikloja ja muita kahlaajia vilisevä rantalääseikkö ja kauempana siinsi täysin sula Kantolanlahti, mieliala nousi kohisten.

Viideltä torniin laskeutui syvä hiljaisuus, jona aikana yritettiin saada korviimme matkalla kuulemamme Tiltaltti ja Fasaani. No, ei onnistunut, poimitiin sitten muut äänessä olleet pikkulinnut. Pian alettiin sitten tarkkailla kauempana lentäviä lintuja, Gavioiden toivossa. Näyttivä menevän aikamoisen kaukaa, mutta onneksi pari Kuikkaa päätti keskeyttää muutonsa ja ilahduttaa meitä pysähtymällä juuri sopivan pitkäksi aikaa lahden keskelle.

Siitähän ne pinnat sitten alkoivatkin ropsahdella ja alle puolessa tunnissa taisi mennä 30 rikki. Pari parvea Merimetsoja ja yksittäisiä Gavioita heti aamulla. Ensimmäisen rauhallisemman hetken tullessa, kurkittiin varovasti lähemmäksikin ja poimittiin kahlaajat ja sorsat. Lokit meinasivat tehdä kiusaa ja Nauru-, Kala- ja Pikkulokki lukuunottamatta ensin näytti vaikealta. Räyskäkin löytyi ennen Merilokkia. Harmaalokki ja Selkälokki antoivat odottaa itseään melkein tunnin, ennenkuin Rambo poimi ne molemmat samasta "parvesta" lentämässä suunilleen tornin yli.

Aamulla oli kohtuullisen kylmää ja tuulista, joka hidasti sopivasti pinnojen tippumistahtia. Arska kävi välissä tekemässä makkaranpaistotulet läheiselle laavun tulipaikalle, jona aikana meni vain yksi Kulorastas, jonka minä tunnistin, mutta Rambo ei. Tulipaikalle oli kuulunut myös matkallakin kuulemamma Tiltaltti. Eipähän muuten kuulunut 50 m päässä olevaan torniin. No, Rambo lähti makkaranpaistoon, ja kuten ensimmäisen luokan hotelliin, oli tornillekin pöytiintarjoilu, eli nautittiin kuumista makkaroista staijauksen ohessa.

Siitä eteenpäin pinnoja tipahteli kylmässä, pilvisessä ja tuulisessa säässä harvakseltaan, kuitenkin jo reilun puolentoista tunnin tarkkailun jälkeen Rambon veikkamat 50 lajia taisi olla historiaa.

Pilviverhon reuna käväisi pariin otteeseen hiukan lähempänä, mutta aina se jaksoi vetäytyä kauemmaksi. Parin tunnin tuijottelun jälkeen Arikin alkoi muutua huolestuneeksi kun hänen veikkaamansa 60:n lajin rajapyykki alkoi uhkaavasti lähestyä. Jossain Muutto/Tunturihaukan (sp laji) kohdilla 60 sitten rikkontui jo ennen kahdeksaa todella kylmässä ja tuulisessa säässä. 

Minun veikkaamat 70 lajia rikkontui Pikkutikan myötä.

Aurinkokin päätti tulla esiin ja toi samantien varsinaisen putken petolintuja muutolla. Ruskosuohaukka aloitti, Merikotka jatkoi, lisää Ruskiksia (yhteensä 1/2) Suohaukka sp naaras tuli sitten seuraavana, ei saatu oikeen lajilleen. Päätettiin merkitä lintu Sini/Sirosuohaukkana. No, seuraavaksi tulikin sitten Sinisuohaukka naaras ja pudotti edellise sp lajin historiaan. Sitten Butkut, edellä Piekana, Hiirihaukka sitten ja vielä pari Piekkua. Sitten jyrähti: Haarahaukka, gomia oli, ainakin Rambon mielesta, muille se kartutti vain vuosipinnoja...

Se siitä, petoputki loppui, yhtä äkkiä kuin alkoikin. Yritettiin ilman selkiydyttyä kaivaa Tiltaltti, no sieltähän se lopultakin löytyi. Kerran löydyttyään lauloikin sitten loppuun asti. Rambo meni sitten alas tarpeilleen ja sittenhän se Fasaani tietenkin keksi rääkäistä, eikä Arska tietenkään kuullut. Taisipa siinä samassa yhteydessä mennä pari kulorastastakin (taas), jotka sitten tunnisti vuoron päältä jokainen, muttei koskaan kaksi yhtä aikaa. Eipähän saatu sitäkään sitten pinnaksi. Tiaisiakin saatiin sitten vain yksi hätänen Talitintti sekin vasta kun usko oli jo loppunut, ralli onneksi ei, matkalla oli kyllä kuultu Sinitinttikin. Nuijaukseksi jäi myös Arskan kuulema Rautiainen.

Loppu tunteroinen rauhallista, aina paha Ampuhaukka meni vielä vartin yli puolen päivän järjestysnumerolla 79, siihen se sitten loppui ja kisa myös.


Se siitä, uudelleen ensi vuonna
Hipi

Reisusa mukana Turpeisen Esa ja Leinosen Arska