[Pply] Emun jäljillä Hailuodossa

[Ville Suorsa]

Eli kertomus Hailuodon syysrallista 24.9. klo. 0700-1800. Lähdimme ralliin
tällä kertaa viimevuotisella porukalla: Pekka Suorsa, Tapani Tapio, Seppo
Rajaniemi ja ak. Odotukset rallin suhteen olivat korkealla, viime vuonna
nähtiin 82 lajia ja kovimpana pikkukiuru. Mitähän tänä vuonna.
	Heti lautalle päästyämme aloimme hioa taktiikkaamme, ja samalla
tähyillä edellisenä päivänä paikalla nähtyä haahkaa. Hetikohta Tapsa
huomasikin tuon naaraspukuisen linnun aallonmurtajan kupeesta. Ensimmäinen
vuodari oli siten plakkarissa, eikä ralli edes alkanut!
	Aloituspaikaksemme valitsimme luonnollisesti Huikun, koska lautan
saapuessa maihin oli kello jo viittä vaille. Valinta osoittautuikin
loistavaksi, kun aloituslajiemme joukkoon pääsivät mm. nuori lapasotka
sekä kivellä istuskellut ad lapintiira. Listalta ruksattiin lisäksi
paikallisina viihtyneet kala- ja harmaalokki, västäräkki, haapana,
tukkasotka, telkkä ja molemmat koskelot. Muutto oli täysin seis.
	Huikusta suuntasimme kohti Pökönnokkaa, välillä pysähdellen ja
uusia lajeja hakien. Tien varresta saimmekin mm. räkätti- ja
punakylkirastaan, peipon ja järripeipon, keltasirkun, talitiaisen,
rautiaisen, haarapääskyn, käpytikan, variksen ja korpin. Potinlahden
jätimme väliin koska siellä näkyi olevan kolme ralliporukkaa jo ennestään,
ja samat lajit näkisimme lahden toiselta puolen. Jälkeenpäin ajateltuna
tuo oli rallimme pahin moka. Pökölle päästyämme alkoi lajeja tippua ihan
mukavasti: niittykirvisiä, kiuruja, lapinsirkku, kolme suokukkoa,
kahdeksan kapulaa, pari suosirriä ja pässiä, merimetso sekä pari
ristisorsaa ja joutsenta. Pökölläkin oli ruuhkaa kun niittyä komppasi pari
ralliporukkaa, joukko mulleja ja muutama metsästäjä. Lajeja löytyi silti
vielä lisää, parvittain hömö- ja pyrstötiaisia sekä meille naureskellut
merula.
	Matkamme jatkui kohti Ojakylänlahtea ja Lahdenrannantietä. Täältä
saimme nopeasti muutamia puuttuvia vesilintuja: nokikanan, tavin, uivelon
ja silkkiuikun. Listalta ruksattiin myös spinari ja urpo, viherpeippo,
harakka, kurki sekä rallimme ainoaksi jäänyt nisari. Toisen pyrähdyksen
lahden rantaan teimme Ulkokarvosta käsin. Nyt uusien lajien määrä jäi vain
kahteen, pilkkasiipeen ja pajusirkkuihin. Kurkia oli runsaasti, lähemmäs
200, lahden takana. Pientä juoksutusta aiheuttivat myös metsästäjien
käyttämät kuvat kanadanhanhista.
	Seuraavaksi olimme ajatelleet lähteä etsiskelemään kyhmyjoutsenia
ja merikotkia sekä varpuslintuja saaren eteläosista. Siispä kohta
löysimmekin itsemme Rautaleton parkkipaikalta, olimme matkalla kohti
Riisinnokkaa. Ensimmäisen parinsadan metrin aikana kuulimme keväisen
innokkaasti laulavan tiltaltin sekä muutamia punarintoja, jotka myös
rupesivat laulamaan. Uutuutena ruksattiin myös laulurastas. Rautaleton
kylältä löytyi suuri rastasparvi pihlajien kimpusta sekä runsaasti tali-,
hömö- ja pyrstötiaisia sekä hippiäisiä. Ei mitään uutta siis.
Riisinnokalta koetimme sitten löytää uusia lajeja, vaikeaa oli kun vesi
oli niin ylhäällä että rantaan ei päässyt ja ruovikon takaa ei juuri
mitään nähnyt. Pikaisesti onnistuimme kaivamaan vesiäismassasta lapa- ja
jouhisorsan, mereltä merilokin sekä pari halia. Tästä talsimme vielä
Riisinnokan itäpuolelle, mistä näkisi Tömpän suuntaan. Ei kyhmäreitä
vieläkään, joten palasimme autolle. Matkalla löysimme vielä lisää
pyrstötiaisia sekä kuulimme kuusitiaisen ja puukiipijän, jäkimmäisistä
emme tosin lajia saaneet.
	Seuraava etappimme, Kirkkosalmen torni, olikin jo täynnä
"vihollisia" ja haviksia piti yrittää peitellä parhaan mukaan ;) Eipä
salamyhkäisyys hirveästi auttanut kun kaikki meille uudet lajit olivat
hyvin esillä ihan tornin edessä: nuori sisu, kymmenisen streperaa sekä
sinitiainen. Nyt kello oli jo todella paljon ja aikaa ei enää ollut
hukattavana. Siispä suunta Marjaniemeen ja pohjoisrannalle, parin mutkan
kautta tosin. Ensialkuun hoidimme varpuset kylältä. Seppo huomasi samoilla
seuduilla jotain liikettä kuusten latvuksissa. Me muut olisimme ohittaneet
nuo linnut rastaina, mutta onneksi kuskimme pysäytti tuohon. Siinähän
olivat rallimme ainoat tilhet. Järventauksen pelloilta ei irronnut yhden
talon pihapiirissä viihtynyttä isolanttua ja toista nuorta sisua
ihmeempää. Edes turkinpuluja ei löytynyt yrityksestä huolimatta. Siispä
suuntasimme Patelanselän kautta kohti Pöllää. Pöllänlahdelta löytyi
nopeasti haettu mustalintu. Pöllännokka, Kuivasäikkä, Sunikari sekä
Itänenä osoittautuivat pettymyksiksi. Ei uusia lajeja, ja kuusitiainen
nuijattiin jälleen. Auton keula kohti Marjaniemeä siis. Kylän
läntisimmillä pelloilla onnisti nyt, kun Tapsa huomasi ensin langalla
istuvan tinnun ja minä plokkasin kohta lennosta gentin.
	Marjaniemessä oli kolme tavoitelajia hakusessa: tylli, kivitasku
ja selkälokki. Ne olivatkin helppoja. Ad ja pari nuorta selkälokkia
seisoskeli aallonmurtajalla, kivitasku juoksi rantakivillä ja pari tylli
ruokaili rantahietikolla. Tyllit aiheuttivat kuitenkin hieman sydämen
tykytyksiä; olin itse kauempana muista kun huomasin linnut. Saman tien
joku rannallakävelijä ajoi linnut lentoon, mutta onneksi ne lähtivät
suoraan kohti ja hoituivat hyvin lennosta.
	Ralliaikaa oli jäljellä enää parisen tuntia ja uusia lajeja
kaivattiin kipeästi, siispä suunta pohjoisrannalle. Seppo jätti meidät
muut Virpiniemen "siipimökille" ja suuntasi autolla Mäntyniemeen. Me muut
menisimme sinne kävellen. Rannalla vesi oli ylhäällä, mutta tuolla välillä
lintuja on kuitenkin aina ollut. Niin nytkin. Parikymmentä suosirriä (jopa
aikuisia joukossa), useita tyllejä, kolme kapulaa ja uusina kolme
isosirriä ja pulmussirriä. Hetken tallustelimme vielä tyhjällä rannalla,
no sentään komea ad hali näkyi, jonka jälkeen hyppäsimme autoon ja
karautimme Keskiniemeen. Keskiniemeä komppasimme vielä oikein urakalla:
niittyä, rantaa, golfkenttää, rantaa. Vain niittykirvisiä ja pari kiurua
löysimme. Huomasin kuitenkin kaukana itäpuolella suuren sirriparven. Aikaa
oli jäljellä puolisen tuntia ja potentiaalisia lajeja tarjolla, joten
lähdimme etenemään niitä kohti. Tuosta parvesta irtosi vain isosirri,
kolmisenkymmentä suosirriä ja kymmenkunta tylliä. Ralliaikamme oli nyt
lopussa, ja lajeja kasassa 71. Viime metreillä Pekka huomasi jotain kummaa
rantahietikolla. Miehen kämmenen kokoisia linnun jälkiä, kolme varvasta ja
kantapään painauma. Vähintään kolme emua oli kulkenut itään rantaviivassa
viimeisen vuorokauden sisällä! Ainakin osa niistä on siis vielä elossa.
Tässä vaiheessa saimme myös nimen joukkueellemme.
	Nyt oli enää löydettävä ajoissa purkupaikalle, ala-asteelle. Se
olikin sitten hieman kinkkisempi juttu, kun päätimme testata Sepon uuden
maasturin maasto-ominaisuuksia ja hylätä tutun ja turvallisen rantatien.
Lähdimme Keskiniemestä jonnekin etelän suunnille leveintä uraa seuraten,
kilometrejä ajoimme lentohiekkateillä ja kukaan ei tiennyt tarkkaan missä
olimme. Kartasta ei ollut hyötyä, mutta GPS näytti päätien lähenevän koko
ajan. Pitkältä tuntuneiden minuuttien jälkeen putkahdimme sivistyksen
pariin jostain Sunijärven tienoilta, ja seikkailumme oli päättynyt.
	Vaikka vuoden takaisesta lajimäärästä jäimme kauas jäi rallista
silti taas mukavia muistoja. Hyvä joukkue, hieno ilma ja paljon lintuja
sekä vähän seikkailua ja emun jälkiä. Ensi vuonna siis uudestaan


Joukkueen puolesta Vilsu.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ville Suorsa
 MSc student, biology, University of Oulu
 Heikinkatu 10 as 14, 90100 Oulu, Finland
 +358-(0)40-7511266
 villesuo at mail.student.oulu.fi
 Http://www.student.oulu.fi/~villesuo