[Pply] Pohjansirkuista

[Jouni Pursiainen]

Hei,

> Olen samaa mieltä, että ympäristö muuttuu ja lajit sen mukana: minunkin
> entisillä retkeilymailla pohjansirkkun, pohjantikan, metson ym. sijasta
> asustaa nykyisin viherpeippo, sepelkyyhky ja tilhi (!!?). 

Elinympäristöjen muuttuminen vaikuttaa tietenkin lajistoon.  Kuitenkin,
kultasirkun katoamista en mitenkään osaa kytkeä muutoksiin Suomessa.
Esimerkiksi Perämeren rannikon pesimäbiotoopit ovat edelleen olemassa ja
ainakin osa tuntemistani Pohjois-Karjalan kultasirkkupaikoista on yhä kunnossa.
Saattaa olla, että pohjasirkulle ideaaleimmat suonereunabiotoopit ovat
vähentyneet, mutta eivät niin paljoa, että lajin sangen dramaattinen
väheneminen selittyisi. Pohjansirkku tosiaankin oli yksi runsaimpia lintuja
minunkin aloitellessa harrastustani ammoin. Osittain tämä ilmeisesti perustui
siihen, että erityisempia biotooppivaatimuksia ei ollut: kunhan vain oli 
kosteaa ja suhteellisen matalakasvuista (nuorta) metsää tai pöheikköä
saatavilla. Varsinkin täällä PPLY-alueella on aivan hirvittävän laajoja,
pohjasirkulle sopivia, suonreuna-alueita. Olen joskus lentokoneesta Oulua
lähestyttäessä hämmästellyt miten paljon hyviä soita vieläkin on jäljellä.
Täällä Oulun seudullakin minulle ehti muodostua tuntuma joihinkin paikkoihin,
joissa kuuli keväällä pohjansirkun: paikat eivät ole muuttuneet, mutta
pohjasirkut ovat kadonneet.

Itse asiassa minusta on yllättävää se, että pikkusirkut eivät näytä vähentyneen.
Pikkusirkun olen mieltänyt suhteellisen vaativaksi lajiksi, mitä
pesimäbiotooppiin tulee.

Sitä en sitten osaa sanoa, minkä värisiä ihmisiä pitäisi syyttää. Venäjällä on
tapahtunut isoja muutoksia viime aikoina, mutta varmaan myös kauempana
kaakossa. Meillä on omat vastuumme täällä Suomessa ja meidän on turha syyttää
muita, jos vaikkapa metsoilla tai kanahaukoilla menee huonosti. Toisaalta
meidän on turha syyttää itseämme silloin kun syy on muualla. Tunturikiurutkin
katosivat ilman, että pohjoisen tuntureilla muuuttui yhtään mikään.

>Retkeilyalueeni
> eivät siis ole muuttuneet, mutta ympäristö on muuttunut ja lajisto on
> vaihtunut toiseen metsäautoteiden rakentamisen jälkeen (siis metsä häipyi
> teiden mukana). Viherpeippoa ja sepelkyyhkyä ei ennen koskaan tavannut
> metsäalueilla.

Tällaista tapahtuu ja muistan takavuosilta itsekin turhautuneeni, kun vaikkapa
eräät vuosien mittaan tutuksi tulleet kuhankeittäjäbiotoopit katosivat
rakentamisen alta.

Minulle on sattunut silmään ja korvaa pikkuvarpusen sangen vahva runsastuminen.
Tätä kesänä tietenkin kotini kulmilla pesinyt pikkuvarpuspari vaikuttaa
osittain asiaan, mutta pikkuvarpuspoikueeseen ole törmännyt muuallakin. Itse
asiassa, jopa hiukan ihmettelin kun viikonloppuna eräässä isohkossa
varpusporukassa EI ollut yhtään pikkuvarpusta. Pystyn jo kuvittelemaan
tilanteen, että pikkuvarpunen ohittaa runsaudessa varpusen.

Jouni