Vs: Re: Re: [Pply] Pohjansirkuista

[Ari Rajasärkkä]

Hei vielä!

Muutama kommentti KAPITEELILLA tekstin väliin sijoitettuna:

T.     Ari R.






Jouni Pursiainen <pursi at sun3.oulu.fi>
Lähettäjä: pply-admin at lists.oulu.fi
11.07.2006 08:58

 
        Vastaanottaja:Timo Karjalainen <karjalainent at dnainternet.net>
        Kopio:  PPLY-verkko <pply at lists.oulu.fi>
        Aihe:   Re: Re: [Pply] Pohjansirkuista


Hei,

> Olen samaa mieltä, että ympäristö muuttuu ja lajit sen mukana: minunkin
> entisillä retkeilymailla pohjansirkkun, pohjantikan, metson ym. sijasta
> asustaa nykyisin viherpeippo, sepelkyyhky ja tilhi (!!?). 

Elinympäristöjen muuttuminen vaikuttaa tietenkin lajistoon.  Kuitenkin,
kultasirkun katoamista en mitenkään osaa kytkeä muutoksiin Suomessa.
Esimerkiksi Perämeren rannikon pesimäbiotoopit ovat edelleen olemassa

NIMENOMAAN PERÄMEREN RANNIKON KULTASIRKULLE SOPIVAT BIOTOOPIT OVAT NYKYÄÄN 
KAIKKEA MUUTA KUIN "OLEMASSA". KULTASIRKUN ELINYMPÄRISTÖHÄN ON SYNTYNYT 
INTENSIIVISEN RANTALAIDUNNUKSEN SEURAUKSENA. RANNOILLA KESÄKAUDET 
KÄYSKENNELLYT KARJA (LEHMÄT, LAMPAAT, HEVOSET YMS.) ON PITÄNYT HUOLEN 
SIITÄ, ETTÄ SOPIVAT KOSTEAPOHJAISET PAJUKOT OVAT SÄILYNEET PUOLIAVOIMINA. 
NYT KUN KARJAA EI RANNOILLA ENÄÄ OLE, OVAT PENSAIKOT JOKO KASVANEET 
TIHEIKSI PAJUKOIKSI TAI RUOVIKOITUNEET PAJUJEN VÄLISTÄ. MYÖSKÄÄN UUTTA 
AVARAA PENSAIKKOA EI MAANKOHOAMISEN MYÖTÄ SYNNY, KOSKA ILMAN LAIDUNNUSTA 
KEHITTYVÄ PENSAIKKO ON JO SYNTYESSÄÄN KULTASIRKULLE LIIAN TIHEÄÄ JA/TAI 
RUNSAAN KORKEAVERSOISEN KASVILLISUUDEN KUTEN JÄRVIRUO'ON VALTAAMAA.

SE ETTÄ AIEMMIN PARHAINA KULTASIRKKUPAIKKOINA TUNNETTUJA MUUTAMAA ALUETTA 
HOIDETAAN NYKYISIN AKTIIVISESTI LAIDUNTAMALLA TAI NIITTÄMÄLLÄ MM. 
LIMINGASSA, EI MUUTA MIKSIKÄÄN SITÄ TOSIASIAA, ETTÄ ENNEN NIIN YLEINEN 
AVONAINEN RANTAPENSAIKKO ON VÄHENTYNYT LÄHES OLEMATTOMIIN KOKO PERÄMEREN 
RANNIKOLTA PUHUMATTAKAAN SISÄMAASTA. KULTASIRKULLE SOPIVAN ELINYMPÄRISTÖN 
MÄÄRÄ ON TODELLAKIN VÄHENTYNYT NIIN PALJON, ETTÄ NUO PARI HASSUA 
HOITOKOHDETTA ENTISILLÄ KUSI-HOTSPOTEILLA EIVÄT MITENKÄÄN PYSTY 
YLLÄPITÄMÄÄN ELÄVÄÄ KULTASIRKKUPOPULAATIOTA.

UHANALAISEKOLOGIEN KÄYTTÄMÄ TERMI SUKUPUUTTOVELKA KUVAA ERITTÄIN HYVIN 
KULTASIRKUN KOHTALOA SUOMESSA. SOPIVAN ELINYMPÄRISTÖN VÄHENEMINEN ALLE 
TIETYN (LAJIKOHTAISEN) KYNNYSARVON AIHEUTTAA SEN, ETTÄ LAJI VOI SINNITELLÄ 
SIELLÄ TÄÄLLÄ VIELÄ PITKÄÄNKIN, VAIKKA TODELLISUUDESSA SE ON JO TUOMITTU 
HÄVIÄMÄÄN. KULTASIRKUN KOHDALLA TÄMÄ VELKA ON NYT MAKSETTU, KUN 
SIRKKURESSU ON JO KUOLLUT MAASTAMME SUKUPUUTTOON. MONEN MUUN (LINTU)LAJIN 
KOHDALLA VELKA ON VIELÄ MAKSAMATTA. ASIA VOIDAAN HOITAA KAHDELLA TAVALLA: 
1) MAKSETAAN VELKA ANTAMALLA LAJIN KUOLLA SUKUPUUTTOON, TAI 2) LISÄTÄÄN 
REIPPAASTI SOPIVAN ELINYMPÄISTÖN MÄÄRÄÄ, JOLLOIN VOI OLLA MAHDOLLISTA, 
ETTÄ LAJIN KANTA SÄILYY ELINKELPOISENA NÄILLÄKIN RAUKOILLA RAJOILLA.

ja ainakin osa tuntemistani Pohjois-Karjalan kultasirkkupaikoista on yhä 
kunnossa.
Saattaa olla, että pohjasirkulle ideaaleimmat suonereunabiotoopit ovat
vähentyneet, mutta eivät niin paljoa, että lajin sangen dramaattinen
väheneminen selittyisi. Pohjansirkku tosiaankin oli yksi runsaimpia 
lintuja
minunkin aloitellessa harrastustani ammoin. Osittain tämä ilmeisesti 
perustui
siihen, että erityisempia biotooppivaatimuksia ei ollut: kunhan vain oli 
kosteaa ja suhteellisen matalakasvuista (nuorta) metsää tai pöheikköä
saatavilla. Varsinkin täällä PPLY-alueella on aivan hirvittävän laajoja,
pohjasirkulle sopivia, suonreuna-alueita. Olen joskus lentokoneesta Oulua
lähestyttäessä hämmästellyt miten paljon hyviä soita vieläkin on jäljellä.
Täällä Oulun seudullakin minulle ehti muodostua tuntuma joihinkin 
paikkoihin,
joissa kuuli keväällä pohjansirkun: paikat eivät ole muuttuneet, mutta
pohjasirkut ovat kadonneet.

POHJANSIRKUN TÄRKEINTÄ ELINYMPÄRISTÖÄ OVAT ENNENKAIKKEA LUONNONTILAISET 
KORVET JA ISOJEN SUOYHDISTYMIEN, AAPA- JA KEIDASSOIDEN REUNAOSAT. 
LENTOKONEESTA KATSOTTUNA NÄYTTÄÄ HELPOSTIKIN SILTÄ, ETTÄ ETENKIN 
POHJOIS-POHJANMAALLA YHÄ OLISI PALJON SUOLUONTOA JÄLJELLÄ. TÄMÄ PITÄÄ 
VALITETTAVASTI PAIKAANSA VAIN OSITTAIN. KOKONAAN LUONNONTILAISINA 
SÄILYNEITÄ SUOEKOSYSTEEMEJÄ ON KUITENKIN JÄLJELLÄ ENÄÄ SUORASTAAN 
KÄSITTÄMÄTTÖMÄN VÄHÄN. USEIMMAT SOIDENSUOJELUALUEETKIN RAJAUTUVAT 
OJIKKOIHIN, MIKÄ TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ LUONNONTILAISEN SUOYHDISTYMÄN 
REUNAOSAT - JUURI NE POHJANSIRKUN TÄRKEIMMÄT ELINYMPÄRISTÖT - OVAT 
TUHOUTUNEET.

TOKI POHJANSIRKKUJA SINNITELEE YHÄ JONKIN VERRAN MARGINAALISILLA 
ELINPAIKOILLA JA NÄENNÄISESTI MUUTTUMATTOMINA SÄILYNEILLÄ UPEILLA 
KORPIALUEILLA KUTEN ULVINSALON LUONNONPUISTOSSA. KOKONAISUUTENA 
POHJANSIRKUN OPTIMIELINYMPÄRISTÖN MÄÄRÄ ON KUTENKIN KÄYNYT NIIN VÄHIIN, 
ETTÄ KANNANROMAHDUS NÄKYY JOPA TUOLLA ULVINSALON LUONNONPUISTOSSAKIN. 
JONKINLAINEN SUKUPUTTOVELKAAN JOUTUMISEN KYNNYSARVO ON SITEN POHJANSIRKUN 
SUHTEENKIN JO YLITETTY, KOSKA PARHAILLA HOTSPOTEILLAKIN KANTA ON HIIPUNUT 
ÄÄRIMMÄISEN PIENEKSI. TÄLLÄ MENOLLA POHJANSIRKUN LOPULLISTA SUKUPUUTTOA EI 
TARVINNE VUOSIKYMMENTÄ PIDEMPÄÄ AIKAA ENÄÄ ODOTELLA. PALATAAN ASIAAN 
VUONNA 2016....

Itse asiassa minusta on yllättävää se, että pikkusirkut eivät näytä 
vähentyneen.
Pikkusirkun olen mieltänyt suhteellisen vaativaksi lajiksi, mitä
pesimäbiotooppiin tulee.

TOSIASIASSA PIKKUSIRKKUKIN ON VÄHENTYNYT SUOMESSA VUODEN 1990 JÄLKEEN. 
ASIASTA LÖYTYY FAKTAA ESIM. SEURAAVASTA NETTILINKISTÄ:

http://www.birdlife.org/datazone/species/BirdsInEuropeII/BiE2004Sp8950.pdf

AIEMMEIN TAPAHTUNEEN RUNSASTUMISEN JÄLKEEN PIKKUSIRKKU ON SIIS TAANTUNUT 
UUDESTAAN, MUTTA LAJI LIENEE NYKYISIN KUITENKIN YLEISEMPI KUIN MUUTAMA 
VUOSIKYMMEN SITTEN. PIKKUSIRKULLE SOPIVAN BIOTOOPIN MÄÄRÄSSÄ TUSKIN ON 
SUOMESSA TAPAHTUNUT MERKITTÄVÄÄ VÄHENEMISTÄ. LAJIHAN VIIHTYY MITÄ 
MAINIOIMMIN ESIM. RUNSAASTI VAIVAISKOIVUA KASVAVILLA RÄMEOJIKOILLA. VASTA 
SIINÄ VAIHEESSA, KUN NÄMÄ VIHELIÄISET VITELIKOT ALKAVAT OLLA 
TURVEKANGASVAIHEESSA ELI NÄYTTÄÄ ENEMMÄN PERINTEISELTÄ HOIDETULTA 
TALOUSMETSÄLTÄ, ALKAVAT NE MUUTTUA PIKKUSIRKULLEKIN SOPIMATTOMIKSI.

Sitä en sitten osaa sanoa, minkä värisiä ihmisiä pitäisi syyttää. 
Venäjällä on
tapahtunut isoja muutoksia viime aikoina, mutta varmaan myös kauempana
kaakossa. Meillä on omat vastuumme täällä Suomessa ja meidän on turha 
syyttää
muita, jos vaikkapa metsoilla tai kanahaukoilla menee huonosti. Toisaalta
meidän on turha syyttää itseämme silloin kun syy on muualla. 
Tunturikiurutkin
katosivat ilman, että pohjoisen tuntureilla muuuttui yhtään mikään.

POHJOISILLE TUNTURILALUEILLE ON VIIME VUOSIKYMMNEINÄ ILMESTYNYT KÄVELEVÄ 
EKOKATASTROFI NIMELTÄ YLISUURET POROMÄÄRÄT. KAIKKI MAASSA TAVATTAVA 
MUKAANLUKIEN TUNTURIKIURUN PESÄT TULEE KOPAROIN TALLOTUKSI.

MONEN MUUN ENNEN NIIN YLEISEN LINTULAJIN HÄVIÄMISESTÄ VOISIN LUENNOIDA 
PITKÄÄNKIN, MUTTA JÄÄKÖÖN JOHONKIN TOISEEN YHTEYTEEN. MAINITSENPA 
KUITENKIN SUOKUKON (LÄHES) TÄYDELLISEN KATOAMISEN POHJOISILTA SOILTAKIN. 
MIKÄ LIE SYYNÄ SIIHENKIN. MEILLÄ ITSELLÄHÄN SIIHEN EI VOI OLLA OSAA EIKÄ 
ARPAA.....

>Retkeilyalueeni
> eivät siis ole muuttuneet, mutta ympäristö on muuttunut ja lajisto on
> vaihtunut toiseen metsäautoteiden rakentamisen jälkeen (siis metsä 
häipyi
> teiden mukana). Viherpeippoa ja sepelkyyhkyä ei ennen koskaan tavannut
> metsäalueilla.

Tällaista tapahtuu ja muistan takavuosilta itsekin turhautuneeni, kun 
vaikkapa
eräät vuosien mittaan tutuksi tulleet kuhankeittäjäbiotoopit katosivat
rakentamisen alta.

Minulle on sattunut silmään ja korvaa pikkuvarpusen sangen vahva 
runsastuminen.
Tätä kesänä tietenkin kotini kulmilla pesinyt pikkuvarpuspari vaikuttaa
osittain asiaan, mutta pikkuvarpuspoikueeseen ole törmännyt muuallakin. 
Itse
asiassa, jopa hiukan ihmettelin kun viikonloppuna eräässä isohkossa
varpusporukassa EI ollut yhtään pikkuvarpusta. Pystyn jo kuvittelemaan
tilanteen, että pikkuvarpunen ohittaa runsaudessa varpusen.

Jouni

_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply