[Pply] Ornimiesten muistelmia PPLY-kesärallista

[pekka ruuska]

Hi,

Oulaisten kesäralliin kuuluisa Erkki & joo-joo-joo-ryhmä osallistui 
kokoonpanolla Erkki Sarviaho, Seppo Rajaniemi, Tapio Tapani ja Pekka 
Ruuska. Ainakin yritys oli meillä taas kova, varsinkin kun heti aluksi 
Seppo sponsoroi meille yhtenäisen peliasun. Esiinnyimme ODL:n eli 
Ornien Demokraattisen Liiton mustat lakit päässä. Reitin suunnittelu 
jäi minulle, mikä selittääkin suurimmaksi osaksi tuloksemme ja 
sijoituksemme kisassa. Emme ottaneet rallin atlas-osuutta kovin 
tunnollisesti, vaan keskityimme perinteiseen linturallaamiseen. Sekin 
asenne oli väärä, kuten esimerkiksi Vuusioperheen hieno menestys 
osoittaa. Atlas-taktiikalla olisi nähnyt enemmän, sillä ei samoissa 
ruuduissa nyhjäämällä kovin montaa yllätyslajia tule.

Pyhäjoen luontopaikkaoppaan perusteella aloitimme rallin 
Piurukkanevalta, jossa suon lintuja kosolti olikin. Aloituslajiksi 
olimme hilkulla saada pohjantikan, joka kuitenkin kaikkosi tiheikköön 
edestäni, eikä joo-joo-joot siitä linnusta mitään havaintoa saaneet. 
Kirjosieppo otti sitten aloituslajin kunnian. Reilun tunnin 
suomarsiilla löysimme tiirat, lokkilajit, mustakurkku-uikut, 
kapustarinnat, kurjet, pikkukuovit ja ennen kaikkea hiirihaukan, jota 
muut samalla suolla käyneet eivät havainneet. Kulorastas esiintyi myös. 
Jatkoimme sittemmin tarkkaamista Ahonperän kulttuurimaisemissa niin 
innokkaasti, että muuan kylänmies tuli kesken saunomisensa pyöräillen 
kyselemään, mitä oikein kiikaroimme. Myönsimme olevamme tärkeissä 
tukimustöissä, eikä tilanteesta sen kireämpää tullut.

Illan ratoksi kiersimme Vesi-Heikin nevaa ja Piipsjärven rantoja. 
Lajisaalista kertyi, mutta vauhti ei kovin huima ollut. Iso 
kottaraisparvi, runsaat pensastaskut, suopöllöt, korppi, tuulihaukka 
(laatikollinen niitä), peltosirkku ja joutsenet olivat mainittavimpia 
uusia lajeja. Näimme myös kuuluisan Volvo-koplan sekä Kohtuuden ystävät 
muutamaan kertaan ornistelemassa samoilla kulmilla. Matkanivan kautta 
kömmimme kohti Irvaa ja Merijärveä. Havainnoimme ruokokerttusen, 
kivitaskun, lehtokurppia ja kahdesta eri paikasta pensassirkkelin. 
Irvanperän viitakerttunen oli ainakin yhdelle meistä jopa elämänpinna. 
Lintu nähtiinkin hyvin, vaikka se pusikossa lymysikin. 

Pikkukultarinta Merijärven Pumppuaamolla oli keskiyöllä vaiti, mutta 
Erkki hoksasi katsoa tarkkaan myös yhden Pumppuaamon läheisen kuusen, 
jota kohti tuulihaukka syöksähteli. Kuusessa lymysikin huuhkaja, josta 
joo-joo-joot saivat oikein ässälajin. Samoilta kulmilta kuulimme vielä 
ainakin kaksi ruisrääkkää, yhden satakielen ja noin puoli tusinaa 
pensaskerttuja. Poistuimme metsätien kautta kohti Poutiaisenpuhtoa. 
Tältä osuudelta löytyi pari täysin väärinlaulavaa hernekerttua. 
Halkorämeessä näimme ja kuulimme sitten peukaloisen, jota hetken 
kuvittelimme kovemmaksikin lajiksi. Myös tiltaltti, hippiäinen ja 
puukiipijä äänteli ja yksi iso arka pöllö vilahti pakoon. Pöllö 
vaikutti minusta vahvasti lapinpöllöltä, mutta muu joukkue olikin nyt 
vastoin nimeään ei-ei-ei linjalla. 

Varhain aamusella ajoimme Ylipään kautta Likalanjärvelle. Matkalla 
kuulimme kai meidän ainoan varman punavarpusen ja yhden pensaskertun. 
Vuusioperheen ja perusvesilintulajien lisäksi kuulimme Likalanjärven 
tornilla kerran myös palokärjen päryytyksen. Palaillessamme huomasimme 
Likalassa peltoaukealla kaksi riitelevää petoa, joista toinen oli 
sinisuohaukkanaaras, mutta toinen vaikutti kovasti sarvipöllöltä. Laji 
jäi silti epävarmaksi. Samassa paikassa kuulimme myös rautiaisen. 

Oulaisten keskustassa ärsytimme fasaaniin ääneen ja löysimme helposti 
varpuset sekä pulut. Muita taajamalajeja emme hoksanneet edes etsiä. 
Himoitsimme lisää metsälajeja, joita yritimme hakea Ohinevan vanhan 
metsän suunnalta. Isolepinkäisen, rautiaisen, kulorastaan ja 
pikkukäpylintuja löysimmekin. Marssimme auratulle maalle kasvaneen 
tiheän taimikon läpi suojelumetsään, mutta pitkä ja kovin hankala 
kävely toi vain uuden havainnon kulorastaasta. Seppo tosin kuuli täällä 
punatulkkuja, mutta kaikki muut jooj-joo-joot olivat silloin muualla.

Viimeiset aamutunnit mietimme ankarasti uusia käyntikohteita ja 
harhailimme Isojärven ohi aina Mottiseen saakka. Kärsimme yli kahden 
tunnin nollajakson uusien lajien suhteen. Mottisessa reipas palokärki 
lensi ylitsemme ja järripeippo sekä harmaasieppo nousivat 
lajilistallemme. Melkein lajiksi vilahti mustarastas, jo toiseen 
kertaan. Ahvenjärvelle emme edes vaivautuneet, vaan palasimme 
Piipsjärvelle. Hohtolat tulivat meitä vastaan, tämä oli varmaan jo 
neljäs kohtaaminen heidän kanssaan rallissa. Lopetukseen pyrimme ja 
osuimme Hirvinevalle, vaikka meidän kartamme ja maasto eivät kovin 
hyvin täsmänneetkään. Suolle suunnistaessamme saimme melkein lajeiksi 
teeren tai muun kanalinnun. Hirvinevalla katselimme taas isolepinkäistä 
ja muutamia muita aika tuttuja suon lajeja.

Atlas-rallin idean oivalsimme huonosti, mutta myönnän, että atlas-
rallaus on parempi tapa retkeillä kuin pelkkä peruspinnojen keruu. 
Atlas-rallin säännötkään ei oikeasti kovin hankalat ole, jos ne vain 
viitsii sisäistää Itsekin innostuin atlaksesta jopa niin, että avasin 
oman Hatikka-tilin ja merkkasin parit havikset sinnekin. Vaikka emme 
Oulaisissa loistaneetkaan pisteillä, oli taas kerran upeaa viettää 
kesäyö ja aamu tutustuen Suomen luontoon. Onhan rallaaminen ornin 
elämän parasta aikaa, kuten Nykäsen Mattikin uskoakseni on todennut.

tv.
Pekka Ruuska