[Pply] Vs: kommentti pohjansirkkukeskusteluun

[Jouni Pursiainen]

Hei,

Kiitokset Markku Ukkoselle laajasta taustaselvityksestä. Monilta osin Markun
tulokset ovat samansuuntaisia kuin omat satunnaishavaintoni: Pohjansirkku ei
ole kovin ronkeli biotooppivaatimustensa suhteen. Jos olisi, ei se aikanaan
olisi voinut kuulua maamme runsaimpiin lintulajeihin. Tutustuin itse lajiin
aikanaan kotini lähellä olleilla reviireillä, jotka biotoopin puolesta olivat
mitä kaameinta talousmetsää: keskikokoista ojitettua männikköä (muistaakseni
jopa uudelleenojitettua). Jos se alue oli joskus oikeaa suota ollut, niin siitä
oli ainakin pitkä aika. Sillä biotooppivaatimustasolla pohjansirkku voisi olla
edelleenkin hyvin runsas, jos runsaus olisi vain pesimäbiotoopeista kiinni.

On selvää, kuten Arikin totesi, että jossakin vaiheessa ojitettu räme muuttuu
metsäksi, joka ei enää ole optimaalinen pohjansirkun kannalta. Tilalle tulee
aidompia metsälintuja. Ja on selvää sekin, että suoperäisten "metsien"
väheneminen vaikuttaa pohjansikkujen kokonaismäärään. Mutta silti, soita ja
soiden reunoja ja entisiä soiden reunoja on (pohjansirkun vaatimustasolla)
vielä paljon. Se, että lajin kannalta "ihanteellisetkin" biotoopit tyhjenevät
(mitä ne nyt sitten olisivatkaan, Ukkosen tutkimuksen mukaan) ei selity
täkäläisillä tapahtumilla.

Sikäli ymmärrän Aria, että kun vanhat metsät ovat erityisen lähellä sydäntä,
haluaa varmasti tuoda esille kaikkia niitä lajeja, joilla on edes jonkinlainen
"kohtalonyhteys" näihin metsiin. Minusta pohjansirkku ei vain ole hyvä
esimerkki tähän tarkoitukseen.

Pelkään vaan sitä, että jos kovin paljon keskitymme haukkumaan "väärää puuta",
jää "oikea puu" haukkumatta ja vahinkoja tapahtuu koko ajan lisää. Tällä
hetkellä tilanne taitaa olla se, että emme edes varmasti tiedä, missä se "oikea
puu" sijaitsee.

Kultasirkuista muista vanhan legendan jossain Keski-Euroopassa karanneesta parin
tuhannen sirkun kaupallisesta "erästä", jonka epäiltiin jopa vaikuttavan sinä
syksynä kultasirkun esiintymiskuvaan ko. alueella. Montakohan "erää" on jäänyt
karkaamatta ja montako erää tarvitaan siihen, että kanta alkaa heiketä?

Jouni


> 
> 
> "Markku Ukkonen" <markku.ukkonen at elisanet.fi>
> 13.07.2006 21:22
> 
>  
>         Vastaanottaja:<ari.rajasarkka at metsa.fi>
>         Kopio: 
>         Aihe:   kommentti pohjansirkkukeskusteluun
> 
> 
> Moi Ari
> 
> Joutessani luin PPLY:n havaintosivuja ja silmiini sattui mielenkiintoinen 
> keskustelu pohjansirkusta/kultasirkusta. Laitanpa lusikkaani soppaan, kun 
> tunnen erityistä lukkarin rakkautta pohjansirkkua kohtaan - teinhän oman 
> graduni lajin pesimäbiologiasta neljännesvuosisata sitten. Voinet välittää 
> 
> viestini PPLY-verkkoon, kun en itse ole verkon asiakas. Muutkin 
> keskustelijat voivat olla kiinnostuneita viestistä.
> 
> Ne tiedot ensimmäisessä ja toisessa atlaskirjassa pohjautuvat melko lailla 
> 
> tuohon tutkimukseeni 1970-80-lukujen taitteessa Pohjois-Savon itäosassa. 
> Ekaan atlaskirjaan väsäsin itse pohjansirkkutekstin. Aineistoni oli 72 
> tarkasti läpi pesinnän seurattua pesää ja kasvillisuusanalyysit tein 
> yhteensä 108 pesältä/maastopoikasreviiriltä. Oma tutkimukseni on edelleen 
> julkaisematta julkaisufoorumeilla!
> 
> Pohjansirkun tiheys oli kolmena tutkimuskesänäni metsävaltaisella ja 
> pienten 
> suolämpäreiden pirstomalla tutkimusalueella vuosittain 3.0-3.4 
> paria/neliökilsa. Yksi osa selvitystäni oli verrata lajin pesimämenestystä 
> 
> luonnontilaisten ja muutettujen (ojitettujen) biotooppien välillä.
> 
> Lyhyesti, näin se meni. Luonnontilaisilla biotoopeilla pesineet parit 
> tuottivat Mayfieldin menetelmällä laskettuna keskimäärin 4.6 
> maastopoikasta/pari/pesimäkausi ja muutetuilla vastaavasti 4.9 
> mp/pari/kausi 
> (oletin, että toisten pesintöjen/uusintojen osuuksissa ei ollut eroja 
> biotooppien välillä). Ensimmäisen pesyeen ja toisen 
> pesyeen/uusintapesyeiden 
> maastopoikastuoton osalla ei ollut oleellisia eroja biotooppien välillä. 
> Jos 
> poistetaan predaation vaikutus (mikä kuvastanee biotooppien välistä eroa 
> lajin ravintoympäristöinä), onnistuneiden pesintöjen (tässä ei siis voida 
> käyttää Mayfieldiä) luvut olivat 4.6 mp/pari/pesimäkausi luonnontilaisilla 
> 
> ja 4.3 mp/pari/pesimäkausi muutetuilla biotoopeilla. Reviirialueen 
> luonnontilaisuudella ei siis tuntunut olevan kummempaa vaikutusta 
> maastopoikastuottoon. Pesästälähdön jälkeistä tilannetta biotooppien 
> välillä 
> en pystynyt selvittämään.
> 
> Pohjansirkut "käyttäytyivät" biotooppien valinnan suhteen 
> tutkimusalueellani 
> aivan kuten pesimätulokset vihjasivat. Kun reviirien (n = 144) 
> biotooppijakauma suhteutettiin tutkimusalueeni biotooppijakaumaan, 
> reviiritiheydet olivat (paria/neliökilsa): pensaikot, taimikot, 
> kangasmetsät 
> 0.6, luonnontilaiset korvet 23.6, muutetut (ojitetut) korvet 22.7, 
> luonnontilaiset rämeet 25.0 ja muutetut (ojikot/turvekankaat) rämeet 22.7. 
> 
> Ei siis eroja näiden ympäristöjen optimaalisuudessa tai 
> suboptimaalisuudessa 
> pesimäympäristöinä tälläkään tavoin tarkasteltuna.
> 
> Tuolla mainitsemallani tutkimusalueellani pohjansirkku tuntuu vähentyneen 
> kovasti, vaikka noiden tutkimusvuosien jälkeen en ole alueella 
> liikuskellut 
> muutoin kuin laskemalla siellä vuosittain yhden linjalaskentareittini. 
> Täytyisi vissiin ottaa joskus enemmän aikaa ja kiertää kerran vielä kaikki 
> 
> nuo muinaiset posimestat. Sama tilanne myös muualla täällä 
> Pohjois-Savossa; 
> esim. kahtena edelliskesänä kierrellessäni keltaväiskien perässä reilusti 
> toistakymmentä päivää kumpanakin kesänä Tiilikkajärven kansallispuiston 
> aluetta, jossa luonnontilaisia soita pohjansirkuillekin sentään piisaa 
> roppakaupalla ja jossa pohjansirkkuja ennen tapasi, törmäsin lajiin vain 
> muutamia kertoja.
> 
> Itse minun on omien selvitysteni pohjalta vaikea uskoa, että nykyinen 
> pohjansirkun alho Suomessa olisi seurausta sopivien pesimäympäristöjen 
> puutteesta tai siitä, että ojitetut suot olisivat lajin kannalta jotenkin 
> suboptimaalinen pesimäympäristö. Pohjansirkut ovat tykönämme pienen osan 
> vuodesta ja suurimman osan ajasta ne koikkelehtivat kaakkoisilla 
> talvehtimisalueillaan, jossa lajin edustajat oleskelevat erilaisilla 
> kosteikoilla ja myös "pilvin pimein" kulttuuriympäristöissä (esim. 
> riisipellot ja vastaavat) ja jossa ihmisten määrä on mitä on. Kyllä minä 
> kuvittelen pohjansirkun talven aika kurjaksi siellä satojen miljoonien 
> kiinalaisten ym. etelä- ja kaakkoisaasialaisten keskellä, jossa kaikki 
> ympäristöt ovat kemiallisen ja muun sorttisen jyrän alla ihmisten 
> toimesta. 
> Arvelen, että ihmisten suora ja välillinen rasite kaikkia trooppisia 
> talvehtijoitamme kohtaan on lisääntynyt dramaattisesti viime aikoina jo 
> väestönkasvunkin ja sen seurannaisvaikutusten sekä 
> teollistumis-/modernisoitumiskehityksen seurauksena. Useimmilla 
> eurooppalaisilla sirkuilla harmaasirkusta alkaen nimenomaan talviaikaisten 
> 
> ympäristöjen, ei niinkään pesimäaikaisten ympäristöjen muutokset on 
> todettu 
> kriittisiksi pesimäkantojen vähentymisiä analysoitaessa. 
> Pohjansirkkukohtaloa taitavat kokea tällä hetkellä esim. punavarpunen 
> kaakkoismuuttajana ja metsäkirvinen Afrikka-muuttajana (joiden 
> pesimympäristöt eivät takuulla ole vähentyneet tai kehnontuneet 
> kotomaassamme, mutta lajit ovat silti olleet kotvan aikaa 
> kannankehityksensä 
> alamäessä). Epäilenpä, että myös kultasirkun kohtalo on sidoksissa 
> talvehtimisalueiden olosuhteissa tapahtuneisiin ihmisperäisiin muutoksiin.
> 
> terv. Markku Ukkonen 
> 
> 
> 
>