[Pply] Four Circus- rallistoori (hirmu pitkä)

[Ville Suorsa]

Moi,
Ohessa meidän joukkueen kevätrallikertomus. Tämä on lyhentämätön versio 
kotisivuilleni menneestä jutusta, joten pahoittelen pituutta. Hieman 
enemmän kuvitetun rallikertomuksen voit lukea osoitteesta 
http://www.student.oulu.fi/~villesuo/2006/kevatralli2006.html.

-----

Kauan odotettu PPLY:n kevätralli oli jälleen ohjelmassa 27.-28.5.2006. 
Nyt lähdimme kisailemaan viimevuotisesta kesärallista tutulla porukalla 
Pekka, Tapsa, Erkki ja ak. Tälläkään kertaa emme olleet juuri ehtineet 
pohjustaa, joten ralli menisi taas spontaanisti tuttuja lintupaikkoja 
kierrellessä. Aloi tuspaikaksemme olimme jälleen valinneet Hailuodon. 
Kovin moni muu joukkue sinne ei sitten tainnut eksyäkään…

Siispä lauantaina nousimme lauttaan 0830 ja otimme suunnan Luotoon. 
Lautalla staijasimme hieman, josko jotain kivaa näkyisi jo ennen rallia. 
Muutamia paikallisia mulleja, kolme muuttavaa kuikkaa ja todella 
korkealla etelään matkannut kahdeksan töyhtöhyypän parvi kirjattiin 
havikseen. Hailuodon puolella tarkastimme heti Huikun rannat, josko 
siellä olisi nyt jotain mitä paikkailla saaresta poistuttaessa. Hieman 
pähkäilimme myös aloituspaikkaamme saaressa: 
Riisinnokka-Pökönnokka-Kuivasäikkä- akselilta päädyimme lopulta 
Kuivasäikälle. Kellon lyödessä 1027 otimme merikihupariskunnasta 
aloituslajimme. Hetimiten lajilistaa pidensivät mm. 11 suosirriä, 6 
lapinsirriä sekä laulava koiras pikkulepinkäinen. Kuivasäikältä talsimme 
autolle ja suuntasimme Pöllään. Sieltä poistuessamme olimme löytäneet jo 
lähes kaikki perusvessut sekä joukon yleisimpiä kahlaajia ja 
laululintuja. Mukavana lisänä petopuolelta oli nyt hoidossa merikotka 
sekä hieman yllättäen myös piekana. Uhkaavannäköisten pilvien liikkeitä 
arvaillessa kiersimme Patelanselän ja Järventakustan kautta 
Kirkkosalmelle. Patelanselältä löysimme odotetusti harmaasorsat, mutta 
muuten paikkailimme vain yleisimpien lajien puutteita. Kirkkosalmelta 
löytyi lisää harmaasorsia, ruskosuohaukkoja, tuulihaukkoja ja taas 
piekana. Bottea emme kaikki saaneet korviimme kuulumaan yltyvän tuulen 
välistä, ja räyskäkin taisi vilahtaa jonkun kiikareissa.

Kirkkosalmelta otimme suunnan etelään kohti Viinikanlahtea, mistä 
pitäisi löytyä erinäisiä sotkia. Niitä emme kuitenkaan yrityksestä 
huolimatta löytäneet, mutta lahdella kellui viisi naaraspukuista uiveloa 
ja männyssä ruokaili hömppä. Muiden seuloessa lahtea olin itse 
evästauolla autolla, mistä yhytin leppälintupariskunnan. Lajiksi emme 
sitä nyt saaneet, mutta eihän ralli voi tätä jäädä vajaaksi. 
Syökarin-Rautaleton tienoilta löysimme mm. mustarastaan sekä pari 
sirittäjää. Seuraavaksi suuntasimme uudelleen pelloille sitä 
viiriäispaikka etsimään. Oikea paikka löytyikin nyt helposti, mutta 
lintu ei ollut äänessä vaikka poistuva ralliporukka niin väittikin. No 
kävimme peltotien päässä kävelemässä mm. punarinnan, kulorastaan ja 
lehtokertun. Takaisin tullessa, autolla, oli nyt se viiriäinenkin 
järjettömän komeasti äänessä! Tästä innostuneena suuntasimme kurmitsoita 
etsien Marjaniemeen, ja saimmepa siinä välissä hieman vettäkin 
niskaamme. Marjaniemessä muutto oli täysin seis, mutta ruksasimme mm. 
meri- ja selkälokin sekä jouhisorsan uusina lajeina. Nyt olikin jo kiire 
lautalle, saaresta kun olisi päästävä poiskin. Matkalla tarkistimme 
pikaisesti Potinlahden, josta löytyi uutena Pökönnokalla soidintanut 
suokukkolauma. Ajoimme lauttaan 1620, ja unohdimme aamulla 
lauttarannasta löytämämme keltavästit.

Mantereella ajoimme heti Akionlahdelle, josta toivoimme löytävämme 
puuttuvia vesilintuja taikka vaikka kalasääsken. Uusia lajeja emme 
sieltä kuitenkaan löytäneet. Rannassa huusi hetken metsäviklo, josta 
emme lajia saaneet. Ja se jäikin lopulta puuttumaan koko kisasta. 
Oulunsalon Papinjärveltä olisimme toivoneet löytyvän vesipääskyjä taikka 
kaakkurin, mutta siellä olikin vaan 54 mustalintua. Nyt olisi jo aika 
Sarkkirannan arvolajeille. Rämmimme ”pelipaikoille” Dalttonien jäljissä. 
Sitruunavästäräkeistä ei näkynyt jälkeäkään, keltavästi kämmättiin taas 
ja naaras sirosuo tippui äkkiseltään metsän taakse. Onneksi pyggekoiras 
tuli kohtapuoliin kaartelemaan hienosti vierellemme. Taas oli mieli 
hieman korkeammalla, ja matka jatkuu. Seuraavaksi löysimme Teppolasta 
kapustarinnan ja Vihiluodosta pikkutiiran. Hietasaaresta hoidimme 
uuttupulun sekä Erkin pohjustaman mustapääkertun. Jätäriltä löytyivät 
fasaanit ja sponde pensaskerttu, peltopyyt pettivät. Elättelimme jotain 
toiveita iltamuutosta Pateniemessä, turhaan. Peilityynellä lahdella 
kelluskeli kuitenkin koiras alli, ja Kraaselinnokalta löytyi vähintään 
kolme valkoposkihanhea. Valkkarista kaikki saivat uuden Oulupinnan!

Käpytikan vielä puuttuessa suuntasimme Kalimeenojan varteen. Ensi alkuun 
hoidimme sieltä töyhtötiaisen pesältään. Liian myöhäisestä ajankohdasta 
johtuen, paria kulorastasta lukuun ottamatta, kaikki metsälajit olivat 
hiljaa. ”Käpytikan” pesän olin löytänyt viikkoa aiemmin lintujen 
mekastessa pesäaukon vierellä. Mielessä kävi silloin että onpa se 
kummallisesti tossa lahokoivussa. Yllätys olikin suuri kun paikalla oli 
nyt pohjantikka koiras! Seuraavaksi suuntasimme Pyykösjärvelle. Siellä 
olikin järvi täynnä pikkulokkeja, kun arviolta 700 lintua saalisteli 
järvellä. Uutena lajina pointsasimme selkäni taakse hiljaa hiipineen 
pikkutyllin. Pyykösjärven jälkeen lähdimme kiertelemään pohjustettuja 
metsäpaikkoja Sanginjoelle. Pohjustukset pitivät ja Sangilta lähdimme 
mustakurkku-uikkua, heinätavia, suo- ja viirupöllöä sekä teertä 
rikkaampina. Viirun pesällä käynti oli mukava kokemus. Tässä vaiheessa 
olimme hieman jäljessä tavoitteestamme, 110 lajia vuorokauden vaihtuessa.

Kello oli jo sen verran, että oli korkea aika suunnata etelän 
yölaulajamaille. Selkämaalle oikaisimme Juurussuon kautta, missä 
elohopea kipusi hädintuskin asteen nollan yläpuolelle. Kävimmepä siinä 
samalla Tupoksen ABC:llä kahvilla ja täydentämässä eväsvarastoja. 
Oulunsalon Peräojalla kuulimme seuraavaksi pohjustetun luhtahuitin sekä 
kaulushaikaran. Teeriä tuntui olevan äänessä jokaisella pysähdyksellä. 
Seuraavaksi hoidimme helmipöllön Lumijoen tietopaikasta, ja löysimme 
Vältinperältä peltosirkun, kottaraisen sekä spontaanin satakielen. 
Erityisesti satkun lurittelua oli mukava kuunnella. Lumijoella jatkoimme 
hiiripöllöä etsien, mutta harmittavasti hipö pysyi meiltä piilossa. 
Kivikasanpelloilla hoksasimme kaksi matalalla itään matkannutta 
harmaahaikaraa. Samoilla seuduilla pyöri myös muutama autokunta etelästä 
tulleita meropsin bongaajia. Itse lintu taisi olla vielä unten mailla. 
Viereisestä Säären venesatamasta yhytimme pari kaakkuria muutolta, 
vähintään neljä paikallista kyhmyjoutsenta sekä merihanhien seurassa 
olleen tundrahanhen. Ikäväksemme lintu katosi ennen kuin kolmas 
joukkueen jäsen ehti sen nähdä. Sepä olisikin ollut ässä! Saman tien 
tuli kuitenkin tieto, että mehiläissyöjä oli juuri saapunut omalle 
paikalleen. Siispä sinne, ja vauhdilla! Siellähän se väriläiskä 
saalisteli kimalaisia ja istuskeli koivussa. Pakkohan tuota oli hetkeksi 
ihailemaan jäädä!

Kellon lyödessä 0520 suuntasimme Väressäikkään. Matkalla näimme 
pikkulantun ja kuulimme useampia pensaskerttuja, ja Varessäikällä 
huuteli sponde luhtahuitti. Seuraavaksi Alhonmäelle kangaskiurut 
hoitamaan. Toinen lullula olikin heti äänessä, ja kohta toinen kantoi 
ruokaa pesälleen. Soramonttujen reunalta löytyi vielä ainakin kuusi 
laulavaa peltosirkkua, kaksi hemppoa, närhi ja vähän matkaa kohti 
Karinkantaa istuskeli koiras ampuhaukka tien vieressä. Toinen amppari 
löytyi heti Karinkannan risteyksen itäpuolelta. Nyt puutelistalla oli 
vielä useita petoja ja metsälajeja, joten joku paikka näille pitäisi 
vielä keksiä. Ankaran mietinnän jälkeen päätimme suunnata Limingan 
Hirvinevalle lopettelemaan ralliamme. Matkalla olisi käytävä vielä 
Virkkulan ja turkinpulupaikkojen kautta. Virkkulassa hoituikin 
mustapyrstökuiri melko helposti, mutta aikaa siellä vierähti silti 
reilusti aiottua enemmän. Huomasin nimittäin pikaisesti Puhkiavanperää 
vasten vilahtaneen sirosuonaaraan, joka katosi hetimiten. Kohta se 
löytyi kuitenkin uudestaan saalistelemasta ja istuskelemasta 
vastarannalta, ja kisailemasta suopöllön kanssa. Lintu määritettiin 
yhdessä ”etelän apujen” kanssa ad naaras arosuohaukaksi. Nyt oli 
kuitenkin jo kiire eteenpäin, ja jätimme linnun muiden ihmeteltäväksi. 
Limingan kirkkotieltä hoituivat helpohkosti sekä pikkuvarpunen että 
turkinkyyhky, ja olipa siellä lisäksi kolme hemppoakin.

Hirvineva osoittautui loistovalinnaksi heti alkuaan. Heinijärven 
pellolla leijaili haukkojemme komistus, koiras sinisuohaukka, josta 
kuittasimme samalla rallimme neljännen suohaukkalajin! Hetikohta näimme 
palokärjen ja kuulimme tiltaltin, uusia molemmat. Itse torniin 
päästyämme aloitimme armottoman petostaijauksen. Tuloksena kaksi uutta 
lajia: hiiri- ja mehiläishaukka. Alueelta löytyi vielä toinen sinisuo, 
tuuli- ja ampuhaukka sekä rääpyttävä heinätavikoiras. Kello oli nyt jo 
1027 ja rallimme lopussa. Lopulliseksi lajimääräksemme kirjattiin 135. 
Hirvinevalta poistuessamme näimme vielä Heinijärvellä istuskelemassa 
paikallisen piekanan. Ja juuri ennen rallin purkua bongasimme 
Virkkulasta liejukanan.

Valtakunnallisen Lintuatlaksen käynnistämisen myötä atlastoimikunta 
kehotti keräämään rallin aikana myös pesimiseen viittaavia havaintoja. 
Minä kirjasinkin niitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti jokaiselta 
käydyltä atlasruudulta, mutta täytyy sanoa että yön pimeimpinä tunteina 
taisi moni havainto jäädä kirjaamatta. Atlashavaintoja kertyi 
kahdeltakymmeneltä ruudulta, 123 lajista yhteensä 679 kappaletta. Näistä 
varmoja pesintöjä oli 32.

Ralli oli jälleen kerran hauska kokemus, ja näimme useita mukavia ja 
hienoja lajeja. Lajimäärämme riitti taas vain keskikastiin, ja 
seuraavaan ralliin jäikin parantamisen varaa. Useita ”helppoja” lajeja 
jäi nyt puuttumaan, mutta rallin jälkeen niitä on tietysti näkynyt 
vaikka kuinka paljon. Vuoden päästä siis uudestaan uusin kujein…

Joukkueen puolesta
 -Ville

____________________________________________________
Ville Suorsa
villesuo at mail.student.oulu.fi
http://www.student.oulu.fi/~villesuo/