[Pply] Takapenkin Räpätys (pitkä)

[Satu Lampila]

Tässä tulee Räpäsorsien rallikokemuksia, suokaa anteeksi että hieman myöhässä:

Rallasimme jo perinteiseksi muodostuneella 
Räpäsorsien kokoonpanolla. Joukkueeseen kuuluivat 
minun (Satu) lisäkseni Sirpa Marttila ja Katja 
Kangas. Tällä kertaa neljäs vakiojäsen, Marja 
Kuosa, ei päässyt mukaan. Aloitimme tutun 
turvallisesti Hietasaaresta, josta Sirpa ja Katja 
kaivoivat esiin nokkavarpusen minun etsiessäni 
tornista pikkutiiraa ja räyskää. Nokkavarpunen 
kuului klo 10.10 ja muut tytöt tulivat hoitamaan 
tornista etsimäni ’paremmat’ tiirat. Joitakin 
laululintuja lukuun ottamatta paljon muuta ei 
irronnut, joten jatkoimme matkaa Pyykösjärvelle. 
Sieltä löytyi pikkutyllin lisäksi selkälokki ja 
muita lokkeja, mutta valitettavasti en jaksanut 
määrittää vähän liian kaukana olevaa merilokkia 
koska ”niitä näkee muuallakin”. No ei näkynyt ja 
laji jäi meiltä puuttumaan. Pursiaisen Jouni 
kertoi nähneensä vastarannalla valkoisen 
naurulokin, jota emme kuitenkaan löytäneet. 
Ajattelimme kurvata jätärin kautta nopsaan 
fasaanin toivossa. Kurvaus olikin todella nopea 
kun pakenimme suoraan päälle tullutta ukkoskuuroa 
ja jatkoimme Herukkaan. Matkalla fasaani 
pällistikin tien varressa ja pikkuvarpunenkin 
näyttäytyi nopeasti. Samasta paikasta löytyi myös 
kottarainen. Varmistimme töyhtö- ja kuusitiaisen 
pesiltä ja puukiipijä suostui näyttäytymään 
vakiopaikassaan Kalikkalammen rannalla. 
Kulorastas lauloi tien varressa kauniisti. 
Hömötiaisnaaraat sen sijaan juroivat hautomassa, 
ja laji jäi toistaiseksi puuttumaan vaikka olimme 
paristakin työsuhde-etuna tietämästäni pesästä 
vain muutaman kymmenen metrin päässä. Tässä 
vaiheessa auto esitti sen verran voimakkaita 
vastalauseita käynnistymistä kohtaan, että 
jouduimme käymään Katjan luona vaihtamassa hieman 
terveempään menopeliin. Pohjustetut varpuspöllö 
ja palokärki olivat yhteistyökykyisiä ja 
jatkoimme matkaa Oulusta kohti Kiviniemen tornia 
ja Oulunsaloa. Emme kuitenkaan viitsineet 
käväistä kaatopaikan portilla ja näin jäi meiltä 
korppi saamatta. Pulun takia tosin kiersimme Limingantullin Prisman.

Kävimme tekemässä pari pysähdystä Teppolassa. 
Saimmekin pari mukavaa lajia: ampuhaukan ja 
lapinsirrin. Katja tutustui bunkkeriin 
sisäpuolelta pudotettuaan kahvikuppinsa sinne. 
Matkan jatkuessa nappasimme turkinkyyhkyn jostain 
Limingan keskustasta ja Daltonien meille 
pohjustaman helmipöllön. Vihiluodosta löytyivät 
vielä puuttuneet pääskylajit, perussorsat ja 
tiirat. Kaukana lahdella oli myös ristisorsa. 
Karvosen ym. kurvi jäi meiltä kuitenkin 
löytämättä. Jatkoimme Letontietä etelään jo 
hieman aikataulusta myöhässä ja saimme eräältä 
pysähdyspaikalta käenpiian ja kuulimme 
palokärjen, joka ei kuitenkaan ollut uusi laji. 
Samaisella paikalla havaitsimme lintukirjan 
olevan rantakivellä Vihiluodossa. Ei auttanut 
kuin lähteä hakemaan se. Minulta oli myös hanska 
hukassa mutta sen päätimme uhrata sendarille. 
Käväisimme Akionlahdella, josta ei löytynyt 
mitään mainittavaa. Olimme taas Limingassa kun 
mehiläissyöjästä tuli häly. Päätimme lähteä sitä 
heti katsomaan ja vilkaisin hetken karttaa. Sillä 
välin kuski onnistui hyökkäämään 
Liminka-Lumijoki-tien sijaan 8-tielle. Minulta 
kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin ihmetellä 
miten tien varressa oli peltojen sijaan metsää ja 
hirviaitaa. Koska vahinko oli jo tapahtunut, 
jatkoimme matkaa ja saavuimme lopulta Meropsia 
ihailemaan Säärenperän risteykseen kätevästi 
Revonlahden ja Siikajoen kautta. Oli komia! 
Kaiken jälkeen olimme pahasti myöhässä ja teimme 
(jälkiviisaasti ajatellen) pahan mokan kun 
päätimme olla menemättä Säärenperän rantaan. 
Hoidimme hiiripöllön, käpytikan ja lisää laulajia 
sadekuurojen lomassa ja jatkoimme etelään. 
Varjakassa näimme kolme kokomustaa läpsyä eli 
mustalintua. Ilta oli jo pitkällä kun yritimme 
löytää Tauvon Merikylänlahden pohjukkaan. 
Matkalla näimme suopöllön ja Keijukaisia. Petrin 
antamat nuotit vaativat hieman soveltamista, 
esim. vihreä postilaatikko olikin sininen. 
Lopulta löysimme lahden rantaan jossain väärässä 
paikassa emmekä saaneet yhtään uutta lajia. 
Paniikki alkoi vallata mielen. Kiiruhdimme 
kalasatamaan jossa ilo oli ylimmillään muuttavan merikihun löytyessä putkeen.

Illan myöhäisinä tunteina kävimme ihailemassa 
viiru- ja lapinpöllöä sekä paria turistiryhmää. 
Lienevätkö turistit olleet pettyneitä 
reaktioihimme kun jaksoimme ihailla metsän 
ihmeitä jopa useita sekunteja? Myönnettävä on, 
että pesästä kurkkinut lapinpöllön poikanen oli 
erittäin hellyttävä. Pikku- ja pohjantikka 
pettivät ihan odotetusti, olimme myöhään 
liikkeellä. Matkalla kuulimme teeren pulinaa 
vaikka missä. Jatkoimme pöllöteemaa Raahen 
kaatopaikan huuhkajalla. Lähdimme jo pettyneinä 
pois, kun Katja vaati meitä palaamaan takaisin 
jonkin epämääräisen möykyn takia. Möykky oli 
möykky, mutta ajoimme kuitenkin kääntämään auton 
takaisin kaatopaikan portille ja yhtäkkiä 
huuhkajan siluetti paljastui metsänreunasta. Voi 
sitä riemua! Raahessa jatkoimme samaa linjaa kuin 
aiemmin emmekä osanneet suoraan Lapaluotoon. 
Lopulta löysimme Paskalahdelle josta hoidimme 
nokikanan ja mustakurkku-uikun. Sitten olikin 
hirmuinen kiire kuuntelemaan yölaulajia 
Merijärvelle, tieto Daltonien satakieli- ja 
rääkkätaivaasta sekä viitakerttuspaikasta oli 
vuotanut meille. Eksyimme (!) matkalla mutta 
lopulta löysimme viitakerttuspaikan ja sieltä 
hapantuneet Daltonit. Dumari ei tarjennut laulaa, 
mutta oli hienoa kuulla kerrankin satakieli ja 
rääkkä. Kiitos Joelle pohjustuksesta. Onnellisina 
unohdimme yölä kokonaan peltopyyn olemassaolon


Ajoimme Hanhikivelle katselemaan mustia läpsyjä 
eli aamustaijille. Staijaaminen onkin 
Räpäsorsille ihan uusi aluevaltaus. Matkalla 
nuijasimme ilmeisesti vaikka minkälaisia 
rantakanoja emmekä kuulleet jänkäkurppaakaan 
mutta parkkipaikalla lauloi sirittäjä. Mereltä 
saimme pilkkasiiven ja sekä kaakkurin että 
kuikan. Olimme ylpeitä määritetyistä Gavioista. 
Tässä vaiheessa kahlaajien puute alkoi ahdistaa. 
Kävimme Parhalahden tornissa jossa tapasimme 
Ruuskat sekä pari ystävällistä ’setää’ (olikohan 
Varpenius et co?) jotka eivät jaksaneet pimittää meiltä merikotkaa.

Ehdimme vielä käydä eksymässä Teerelässä, josta 
löytyi ainakin hiirihaukka ja isolepinkäinen sekä 
joitain puuttuvia laululintuja. Fasaaneja kuului 
useita ja muistaakseni jonnekin kuului myös 
rääkkä. Saatiin ehkä pyykin täältä vai oliko se 
jo Merijärvellä? Muisti on hämärtynyt näillä 
main. Tässä vaiheessa oli aikamoinen työ pitää 
joukkuekaverit tajuissaan. Ajoimme kiireellä 
Tauvon ulkonokalle lopettamaan ja mielessäni 
ajattelin kuinka ihanan paljon kahlaajia tornin 
edessä rantaniityllä olisi
 No autopaikalta 
pomppasi metsäviklo ja tornille kävellessä 
polulta riekko. Korkeat toiveemme valuivat 
kahlaajien osalta hiekkaan eikä tornista saatu 
enää lajeja. Mutta spontaani riekko oli kuitenkin 
Ässä ja rallin mukavimpia havaintoja.

Oli jännittävää ja kivaa jälleen kerran. 
Rallattiin ihan tosissaan ja täysillä mutta 
rennolla otteella. Tuli havaittua useita lajeja 
joita meillä ei aiemmin ole ollut mutta onneksi 
sekaan mahtui perinteinen 
silmätpäästähävetyspuutekin, joka tällä kertaa 
oli liro. Perinteitä täytyy kunnioittaa. Saldo oli uusi ennätyksemme 127.

Joukkueen puolesta,

Satu


Satu Lampila
Department of Biology
POB 3000
90014 University of Oulu
FINLAND
+358 8 553 1226
+358 400 180065
Satu.Lampila at oulu.fi