[Pply] Keijukaisten ralli (pitkä kuin lajilista)

[Tuomas Väyrynen]

Keijukaisten kevätralli 2006

Kevätrallin lähdettiin samalla hyväksi havaitulla 
Keijukaiset-kokoonpanolla: joukkueen aivoina ja lintumiehenä toimi 
Heikki Tuohimaa, kuskina Oulun oma "räikkönen" Tuomo Jaakkonen ja 
takapenkin joo-miehenä ja tunnollisena kirjanpitäjänä Tuomas Väyrynen. 
Lähtötilanne ralliin oli jälleen sellainen, ettei mitään mahtavia 
pohjustuksia pystytty tekemään. Tuomo komennettiin huolehtimaan 
muutamasta Oulun lajista. Heikki vastasi muun rannikkoseudun 
valmistelusta lähinnä maastotöiden ohessa, josta tosin ralliviikko meni 
perjantaita lukuun ottamatta Raahen saaristossa eli rallin kannalta 
"hukkaan". Ak etsiskeli hyviä pohjia lähinnä Pudasjärven ja Lapin 
suunnilta eli vähintään yhtä "hukasta". Pohjiksi saatiin kuitenkin 
muilta haastattelemalla tärkeimmät pöllöt ja muitakin hyviä lajeja. 
Pääosin kuitenkin turvauduttiin aiempien vuosien kokemukseen. Oikeastaan 
merkittävin suunnittelu rallin osalta tehtiin puhelimessa 
neuvottelemalla ja läppää heittämällä. Se onnistuikin itse asiassa niin 
hyvin, että osa suunnitelmista täytyi siirtää jo keväiden -07 ja -08 
ralleihin. Aloitustaktiikat on jo näille vuosille mietittynä, jotta paha 
on tulla koittaan...

Oman mielenkiintoisen lisänsä lauantain osuminen ak. syntymäpäiväksi, 
joten revitys oli kovaa jo synttäripinnojen merkeissä. Karkea 
suunnitelma oli aloittaa ralli räväkästi Lumijoen Pitkännokalta. Täältä 
edettäisiin Ouluun, jonka jälkeen Tyrnävälle ja sisämaan kautta illaksi 
Pyhäjoelle. Välitaipaleella oli vielä luvassa kakkukahvit väsyneille 
rallaajille lauantai-illasta Paavolassa. Sunnuntai oli tarkoitus viettää 
sitten Raahen seudulla, erityisesti Siikajoella. No suunnitelmathan on 
tehty muokattaviksi...

Aloitukseen siis teimme pitkähkön kävelyn Pitkännokalle. Se 
osoittautuikin varsin oivaksi vedoksi ja toi jo meille lähtöön sellaisen 
vauhdin, että ralli taisi olla jo käytännössä ratkaistu ensimmäisessä 
tunnissa! Olimme rannassa jo niin hyvissä ajoin, että meillä jäi 
reilusti aikaa setviä alueen lintumassoja ja etsiä tärkeimmät lajit, 
jotka kuitattaisiin heti kun aloituslaji ilmaantuisi. Lamukarilta 
löytyikin komea sepelhanhi laiduntamasta merihanhien joukosta. Lintu oli 
kuitenkin niin hyvin hallussa ettei rallin aloitus tullut mieleenkään, 
vaan havainnointi jatkui tiiviinä. Liikkuvista petolinnuista löytyy aina 
hyviä vaihtoehtoja aloituslajiksi. Sellaiseksi kelpasi lahden yli tullut 
kalasääksi. Aikansa alueella pyörinyt lintu katosi lounaan suuntaan 
kello 10.20, ja päätimme, että nyt se alkoi. Siitä olikin mukava kirjata 
seuraavaksi lajiksi se sepelhanhi ja peruslajien lisäksi mm. iso-, 
kuovi- ja pikkusirri. Niin upealla lintupaikalla seisoskeltiin, että 
lajeja tuppautui listalle hurjaa tahtia. Huuma ei tuntunut talttuvan 
millään ja makeaksi jatkoksi allekirjoittanut löysi eteläisen metsän 
päältä lähestyvän roikkupedon kello 10.45. Pikkuhiljaa linnun 
lähestyessä tunnelma nousi entisestään sen osoittautuessa haarahaukaksi. 
Suorastaan jo epätodelliselta alkoi tuntua, kun putkien kuviin 
hivuttautui milkkarin seuraksi piekana ja lentomatkaa seuratessa 
ilmoittivat itsensä Pitkännokan kaivatut spesiaalit: lapinkirvinen ja 
mustaviklo. Jälkikäteen on todettava, että tuona hetkenä paikalta oli 
nähtävissä kolme jokeria: milmig, braber ja calcan sekä mm. calfer ja 
antcer, jotka olivat vain yhdellä muulla joukkueella. Siis kaikki 
samanaikaisesti samalta seisomalta! Tähän jatkoksi hoideltiin vielä 
paikalta muutamia tavallisempia, parhaina ehkä härkälintu ja merikihu. 
Lopulta poistuessamme aloituspaikaltamme lajimäärä oli 62.

Ralli jatkui tästä varsin tavanomaiseen tyyliin peruslajeja hoidellen. 
Lumijoen hiiripöllö antautui meille ohiajamalla ja pensaskerttukin 
rätisi kuuluville vauhdin juuri hidastumatta. Limingan turkinpulu teetti 
sen sijaan paljon työtä (puoli tuntia) ja ajelua pitkin taajamaa, mutta 
lopulta sekin antautui. Kempeleeseen ajellessa hoidettiin matkalla 
tietopaikasta helmipöllö, uuttukyyhkystä sen sijaan saatiin vain 
rallikelvoton havainto. Papinkarin tornilta hoideltiin uivelo, jonka 
vuoksi sinne mentiin ja muita peruslajeja. Autossa olikin siten istuttu 
tarpeeksi ja lähdettin taas pienelle reippailulle Sarkkiranna 
rarilääseikköön. Se vaellus olikin tuskainen, sillä sittis odotutti 
varsin pitkään, ennen kuin lopulta mieli huojentui koiraan syöksyttyä 
sirahdusten säestämänä lampareella. Harmittavasti niittysuohaukkaa ei 
paikalla nähty, pientä lohtua toivat sentään paikalta saadut 
rallitilanteessa arvokkaat närhi, metsäviklo ja tilhi. Tosin tilhi oli 
tällä kertaa ällistyttävän runsas metsäseuduilla.

Seuraavaksi siirryimme Ouluun hoitelemaan suurkaupungin erikoisuuksia. 
Lähes rutiinilla kaupungilta pinnalistaan ruksattiin mm. nokkavarpunen, 
uuttukyyhky, räyskä, kuusitiainen ja puukiipijä. Rallissa yleensä 
hankala puukiipijä yllätti tilhen tapaan runsaudellaan, niitä kuultiin 
lähes kymmenessä eri paikassa. Sata lajiakin siinä sivussa meni rikki 
kello 16.00. Mojovan paikon ralliin tarjosi Pyykösjärvi, kun 
Liminganlahdelta uupumaan jäänyt harmaasorsa polski järven rannassa. Se 
oli tärkeä tapaus, koska vesialueita tuijotettaisiin enää Raahen 
seudulla, joilla repeä ei helpolla näe. Matka jatkui Hiukkavaaran 
metsiin tietopaikoista paria lajia hoitamaan. Varpuspöllö oli odotetun 
helppo, mutta kanahaukkaa ei ollutkaan pesällä harmittavan 
yhteensattuman seurauksena (tilanne pesässä oli juuri tarkastettu). 
Metsäkeikka tuotti kuitenkin iltapäiväksi yllättävän pitkän listan muita 
metsälintuja mm. sirittäjän, käenpiian ja käpytikan. Tyrnävän hulppeille 
pelloille siirryttäessä kanahaukkaa yritettiin vielä toisesta paikasta, 
mutta nyt ei löydetty edes pesää ja muutenkin pinnaton aikaa vienyt 
keikka synkisti tunnelmaa. Kanahaukka jäi lopulta puuttumaan kokonaan 
listastamme.

Tyrnävän pelloilla koettiin Pitkännokan jälkeen toinen rallimme 
huippuhetkistä. Hetken pelloilla staijattuamme Tuomo plokkasi kaksi 
hanhea itään lentämästä. Pikaisesti linnut putkeen ja kas, metsähanhi 
ruksattiin listalle. Ja melkein heti perään joutsenten kanssa ilmassa 
käväisi mukavan näköinen hanhi, joka paikanvaihdon jälkeen määrittyi 
etukäteen ounastelluksi lyhytnokkahanheksi. Hanhi jäi onnellisesti vielä 
pelloille sellaiseen piilopaikkaan, että sitä ei hevillä muut joukkueet 
löytäisikään. Kahden arvokkaan hanhilajin jälkeen oltiin jo valmiita 
vaihtamaan maisemaa, mutta se kuuluisa sendari puuttui vielä kerran 
peliin ja liidätti komeasti auton vieritse mitä hienoimman 
koiras-niittysuohaukan. Sarkkirannan pettymykselle saatiin mahtava 
paikko ja joukkueen syntyperäinen tyrnäväläisjäsen kuittasi lajista jopa 
pitäjänpinnan. Riemu oli sen jälkeen ylimmillään ja kun vielä tuli tieto 
Säären mehiläissyöjän bongattavuudesta, olikin aika muuttaa 
suunnitelmia. Pikaisen miettimisen jälkeen päätimme lähteä meropsia 
tervehtimään sisämaan ajelun sijaan.

Kunnon bongarimaisen liikkeen (ei pysähtelyjä) jälkeen ehdimme 
ihailemaan mehiläissyöjää ilta-auringossa ja komiahan se oli! Eliskin 
taisi siinä sivussa kaikille napsahtaa. Rallitilanteesta ei kuitenkaan 
lintuja ihailla liikoja. Aikataulut olivat pettäneet jo sen verran 
pahasti, että nyt tarvittiin luovuutta. Päädyimme ratkaisuun, että 
Siikajoki hoidellaan varulta nyt, jos sunnuntaille ei enää aikaa jäisi. 
Jälkikäteen päätös on todettava oikeaksi. Säären rannassa ihmeteltiin 
lähinnä lintujen vähyyttä viime vuosien ralleihin verrattuna. Paikalla 
kannatti kuitenkin käydä, koska rallimme ainoa lapasotka(-koiras) 
luuhasi rantaruovikkosaarekkeessa tukkasotkanaaraan kanssa. Tätä 
kummajaista ei ilmeisesti mikään muu joukkue pannut merkille, vaikka se 
oli lähimpänä olevia vesilintuja.
Alhonmäen perinteine kangaskiurun hoitaminen oli tällä kertaa suorastaan 
lapsellisen helppoa, sillä lullula näkyi jo auton ikkunaan langalla 
istumassa ruokaa suussaan.

Seuraavaksi paineltiin perjantaina Heikin pohjustamaan Tauvon niemeen. 
Uimosen pelloilla silloin merihanhiparvessa oleillut tundrahanhi tuotti 
hylsyn. Harmitti erityisesti, kun hanhisarjamme sen kanssa olisi tullut 
olemaan hienot 7 lajia. No matka jatkui Säikänlahdelle, josta löytyivät 
tavoitteiden mukaisesti punasotka (kolme koirasta) ja mustakurkku-uikku. 
Luhtakanaa ei kuulunut, vaikka vuorokauden ajankohdan perusteella olisi 
jo pitänyt. Toisaalta ajattelimme, että voi siitä olla meille etuakin, 
kun tiedossa oli rallukselle paikka myös Pyhäjoelta. Matka jatkui 
Munahiekalle, jossa tiedossa oli taas pitkä kävely aivan Ulkonokan 
laiteille. Saantilistalla oli eilisen perusteella monta lajia. Paikalla 
pystyimme toteamaan lintumäärän totaalisen vähenemisen edellispäivään 
nähden. Muun muassa silloin paikalla ollut lähes viisikymmenpäinen 
valkoposkiparvi oli paikalta poistunut, samoin kuin jänkäsirriäiset ja 
isosirrit. Kuitenkin kaikki tämä tarkoitti luultavasti vain kilpailuetua 
meille. Sitä paitsi turhaksi reissu ei jäänyt. Rallimme ainoa 
varpushaukka lennähti edestämme ja rannalla lepäili sentään jokeriksi 
osoittautunut, eiliseltä tuttu, tundrakurmitsa. Myös muutama 
tavallisempi pinna, kuten ristisorsaa, saatiin.

Puoliyö oli jo tullut. Tauvon ja Siikajoentien risteyksessä Tuomo 
plokkasi pöllön lennossa, joka samassa katosi näköpiiristä. Ei auttanut 
muu kuin tarkistaa tilanne. Kohta löysimme viirupöllön puun oksalta, 
josta se lähes saman tien pakeni syvemmälle metsään. Kiva spondehavis 
lajista Tauvossa kevään –05 rallin tapaan ja mahdollista ajan säästöä! 
Sitten Hummastiin, josta päätettiin hakea tässä vaiheessa lapinpöllö 
pesältä. Lapparin osalta oli tällä kertaa kertaa harvinaisen paljon 
varaa valita, kun reittimme varrelle sattui puolenkymmentä pesää 
helposti käytäviksi. Hummastin soilla odoteltiin vartti ennen kuin 
jänkäkurpan kopistelu alkoi. Nyt alkoi olla jo niin kiire, että varaa 
spontaaniin kuunteluun ei juuri ollut. Päätettiin, että pysähdytään 
ennen Paavolaa vain pari kertaa kaikkein potentiaalisimmille paikoille, 
nimittäin ennen aamua olisi Pyhäjoella oltava. Suunniteltu 
iltakahvittelu oli vaihtunut puolen yön jälkeiseen kahvihetkeen.

Toisinaan autossa istuminenkin voi tuottaa haviksia. Nyt erään maatalon 
pihapiiristä autoamme lentoon säikähti sarvipöllö. Eka kuuntelupysäys 
tehtiin Revonlahdella, jossa oli sopivannäköistä kasvustoa ruisrääkälle 
tai viiriäiselle. Ei niitä, mutta satakieli sen sijaan lauloi 
raivokkaasti. Paavolassa Miian ja Tuomaksen luona vietettiin leppoisaa 
ja ravitsevaa kahvituokiota, ja kiirekin siinä unohtui hetkeksi. Sitä 
paitsi mustarastas lauloi pihamaalla itsensä pinnalistaamme. Kello oli 
jotain kaksi, kun taas lähdettiin. Vain yksi kuuntelu päätettiin tehdä 
ennen Raahea. Se tehtiin Liskon pelloilla, jossa sitten Ruisrääkkä Ä. 
Kieltämättä rääkkä sai aikaan jo hannuhanhimaisen olon! Täysin 
älyttömältä tuntunut ajomatka rannikon lintumailta tunnetutusti 
lintuköyhään sisämaahan ja vielä Ruukkiin, osoittatuikin siis varsin 
loistavaksi vedoksi. Jos ei aikaisemmin, niin viimeistään tässä 
vaiheessa alettiin jo voitosta (ja kenties hurjasta lajimäärästä) 
haaveilemaan!

Raahen kaatopaikka tuotti pettymyksen. Ei huuhkajaa. Läheiseltä 
Kiilunmäeltä yritettiin myös, ei huuhkajaa, mutta taas rääkkä. Koska 
huuhkajia öisin Pyhäjoellakin aika usein näkee tai kuulee, päätettiin 
että olkoot, nyt suorinta tietä Hanhikivenniemeen. Heinikarinlahti 
tiedettiin Pyhäjoen parhaaksi luhtahuittipaikaksi, mutta Tuomon 
ahkerasta huittailusta huolimatta ei mitään. Purussa kuultiin, että 
huitti oli kuitenkin paikalla ollut. Sentään pyy vihelsi pinnaksi. 
Viereisellä Hietakarinlahdella oli toukokuussa pari kertaa kuulunut 
luhtakana. Tälläkin paikalla minuutit kuluivat ilman merkkiä lajista. 
Rallus reagoi helposti atrappiin tai pilliin, mutta ne ovat 
valitettavasti kiellettyjä. Lopulta Heikki teki epätoivoiselta tuntuvia 
kokeilua suulla. Minuutin kuluttua vastoin ennakko-odotuksia luhtakanan 
porsaankiljunta alkoi kantautua ruovikosta ja hymy oli siinä herkässä. 
Jokeri napsahti siitäkin!

Yö alkoi vaihtua aamuun, mikä tarkoitti, että oli aika siirtyä Pyhäjoen 
tutuille ja yleensä tuottoisille takamaille. Alkuun kuitattiin muutama 
helpohko laji mm. Parhalahdelta fasaani ja Kopistosta kulorastas. 
Tasokkaampaa lajistoa edusti Liminkakylällä auton edessä lentänyt 
ukkometso. Lähistöltä haettiin hiirihaukka tutulta reviiriltä, jossa 
reviirin koiras on jostakin syystä aina nähtävissä tietyllä pellolla, 
niin nytkin. Samalla pellolla näkyi myös julmetun komea lapinpöllö 
istumassa pylväännokassa. Palosaaren risteyksessä lauloi odottamaton 
peukaloinen. Myös Varpenius ja Koistinen olivat kuulleet tämän yksilön, 
joka oli siis rallin ainoa. Lähdimme palailemaan takaisin rannan 
suuntaan ja jo autoon nähtiin ensin isolepinkäinen eräältä aukiolta ja 
sitten auton edestä lentänyt palokärki. Metsäkeikka ylitti lähes kaikki 
odotukset. Jotakin toki metsistä olisi vieläkin ollut saatavilla, mutta 
kunnon merta ei oltu rallissa katsottu käytännössä vielä lainkaan.

Meripaikaksi valittiin Suni, jossa olisi oletettavasti lisämausteena 
edustan luodoilla edellisvuonna pesineet ja tänä keväänäkin oleskelleet 
valkoposki- ja kanadanhanhi. Ennen sitä Sunin tien varressa kuultiin 
rummuttava pohjantikka ja kylän pelloilta otettiin pinnoihin 
pikkulepinkäinen. Meren tuijotuksella kuitattiin monta helppoa puutetta, 
kuten mustalintu, pilkkasiipi ja kaakkuri. Mitään parempaa ei kuitenkaan 
saatu ja allista jäi kirvelevä puute. Paikalla ilmestynyt kyhmyjoutsen 
tarkoitti sitä, että Raahessa säästetään hivenen aikaa. Molemmat 
pinnahanhet hoituivat. Nyt pinnoja oli kasassa 163 ja kello hiukan yli 
kuusi ja silti liuta helppoja yhä puuttui. Yppärin pellot ja Harmi eivät 
tarjonneet kuin viimeinkin kottaraisen. Monien kuusikoiden kohdilla 
pysähdyttiin punatulkun vuoksi, turhaan. Parhalahden kalasatamassa 
sentään ruksattiin jo pelottanut puute, heinätavi. Sen sijaan muuton 
taso oli niin olematonta, että päätettiin pian siirtyä Raaheen 
hoitelemaan viimeisiä varmanpuoleisia lajeja. Vaisunpuoleisen jakson 
jälkeen alkoi ennätyshaaveet karista.

Kuuluisat Raahen sisäpiirit olivat kertoneet Paskalahdella rantametsissä 
laulaneesta mustapääkertusta. Mutta eipä löytynyt sieltä. Päätimme 
kuitenkin yrittää n.300 metrin päästä toisesta paikasta, jossa 
mustapääkertulla oli reviiri viime vuonna. Ja sieltähän se irtosi. 
Maankaatoalueelta löytyi hemppo törkeän nopeasti, melkein heti kun 
autosta oli noustu. Pikkuvarpusta yritettiin Lapaluodon kylältä ja 
sitten Varvista, josta löytyi.

Tämän jälkeen aikaa oli jäljellä enää tunti. Listan tarkastelu, mitä 
puuttui? Ainakin monta helpon puoleista päiväpetoa: kanahaukka, 
mehiläishaukka, nuolihaukka ja ampuhaukka, mutta petojen kannalta 
rallimme oli alkanut liian aikaisin. Jänkäsirriäisiä näimme Pitkänokalla 
ennen aloitusta, mutta rallilajeista se puuttui. Suuntasimme lähialueen 
tunnetuimmalle sirriäispaikalle Pattijokisuulle. Pieni sirriäisparvi 
paikalta löytyikin hurraahuutojen säestämänä. Sen verran tehokkaasti oli 
Raahesta lajeja kuitattu, että ennätyshaaveet alkoivat elää uudestaan.

Aika hupeni kuitenkin hurja vauhtia. Päätimme suunnata Pattijoen Pöllään 
ja legendaarisen Yrjänään. Staijaus pelloilla oli vain ajan haaskausta. 
Samoin ne lukemattomat pysähdetyt punatulkun vuoksi. Kerta kaikkiaan, 
kun ei niin ei! Yrjänässä tiesimme pikkutikan pesäpaikan, mutta tikat 
ovat tunnetusti pesistäkin vaikeita. Lyhyt odottelu, eikä irronnut. 
Viimeiset 30 minuuttia vietettiin kärjessä. Kohta sinirinta ryhtyi 
iloisesti laulamaan, jolla saavutimme erään rajapyykin. Se oli 170.laji. 
Petoja alkoi nousta taivaalle jopa runsaasti (ruskiksia, merikotkapari, 
pandari ym). Vastapohjissa kutitti ehtisikö joukkoon pinnapetoja? No 
yksi ehti, mehiläishaukka klo 10.05. Sitkeä merelle tuijottaminen ei 
antanut yhtään lajintapaista, vaikka jääkuikkalajiakin kaukaisista 
gaviaparvista kovasti haettiin. Ihan hyvä loppukiri saatiin siis 
aikaiseksi. Mutta ei uutta ennätystä.

Ei tullut uutta ennätystä, mutta uskomattoman hieno tulos ja 
ylivoimainen voitto. Mistään ennätyksistä ei tietenkään oltu edes 
haaveiltu, mutta sellainen alkoi hiipiä sunnuntai-aamuna mieliin. 
Kevääseen 2003 verrattuna pohjustus oli selvästi vähäisempää, eikä 
taktisia kuvioita oltu kovinkaan hiottu. Jokunen huonompi jaksokin 
väliin mahtui, mutta enimmäkseen meni kyllä putkeen. Onnellakin oli oma 
vahva panoksensa. Ralli tarjosi monia hiukeita yllätyksiä ja mahtavia 
spondeja haviksia. Tuskin ihan heti rallissa saa lajilistalle 
mehiläissyöjää sekä spondeja milkkaria ja pyggeä!

Lopuksi kiitos kaikille osallistujille hienosta kilpailuista ja 
tapahtumasta! Vielä voisi kiittää tiukasta vastuksesta, mutta 
jätettäneen se muille vuosille...

Keijukaisten puolesta, Tuomas Väyrynen

__
Saunalahti Xtra - Uusi GSM-vuokrapuhelin ja edistykselliset Xtra-palvelut käyttöösi alk. 4,95 e/kk! http://saunalahti.fi/xtra/