[Pply] Jofan ralli (pitkä)

[Juhani Karvonen]

Hei!

Muistelu viime viikonlopun rallista. Joukkueemme "Jofa" koostui triosta
Sami Kalliokoski (Vihannin urheilijat), Juhani Karvonen (OLS) ja Heikki
Vuonokari (Sibbo Vargarna).

Aloituspaikaksi valittiin Kempeleen lintuparatiisi, Sarkkiranta. Olimme
paikalla puoli kymmenen aikaan, ja jo autosta noustessamme saimme seurata
koiras niittysuohaukan ohilentoa. Siirryimme (jatkuvan valituksen säestyksellä)
etukäteen mainostetulle paikalle odottelemaan sopivaa aloituslajia ja rallin
alkua. Niittysuohaukka palasi hieman kymmenen jälkeen takaisin, mutta päätimme
kuitenkin odotella vielä sitruunavästäräkkiä. Sittis käväisikin pikaisesti
näytillä, mutta katosi lähes samantien. Aloitimme rallin lopulta klo 10.55, kun
naaras niittysuohaukka tuli esittelemään itseään lähietäisyydelle. Viiden
minuutin päästä myös sitruunavästäräkki oli jälleen näkösällä ja kirjautui
lajilistamme toiseksi lajiksi; kaikesta huolimatta kyseinen laji puuttuu
edelleen yhden joukkueemme jäsenen eliksistä! Ennen kuin lähdimme tarpomaan
takaisin autolle, näimme yllättäen kaksi niittysuokoirasta kisailemassa metsän
päällä! Paikalla oli siis kolme pyggeä samaan aikaan. Aloituspaikalta kirjautui
kaikkiaan 25 lajia, ennen aloitusta paikalla mekasti myös kaksi
mustapyrstökuiria, jotka kuitenkin olivat hiljaa rallin aloituksen jälkeen.

Sarkkirannasta ajelimme Kempeleen kasalle, sillä poutasää houkutti
petostaijille. Lisäksi säätiedot ja lähestyvä ukkosrintama antoi aihetta
olettaa, että petokelit olisivat myöhemmin kortilla. Kasalta näimme mm. ampu-
ja
varpushaukan sekä Heikin hoksaaman sarvipöllön. Myös suopöllö näyttäytyi.
Kuusitiainen lauleskeli lähimaastossa ja kolme tilheä pysähtyi hetkeksi kelon
latvaan. Ja purussa yllättävän kovaksi osoittautunut punatulkku kartutti myös
lajisaldoamme. Muuten taivas oli yllättävän tyhjä, varsinaisia purjelentäjiä ei
osunut kiikariin lainkaan.

Teppolan pelloilla pysähdyttiin pikaisesti Kempeleenlahdelle mennessä.
Pelloilla saalisteli sinisuohaukkakoiras ja uuttukyyhkyjä oli ainakin neljä
paikallista. Kempeleenlahden kohteista arvottiin Vihiluodon ja Oulunsalon
tornin välillä. Onneksi päädyimme ensimmäiseen, sillä heti paikalle tultua
potkaistiin venesataman länsirannasta rantakurvi liikkeelle. Kurvi siirtyi
lopulta Vihiluodon itärannalle jääden paikalle poistuessamme lajisaldon
kohottua
70:een.

Oulun Kiviniemessä tehtiin pikainen stoppi pensaskertun toivossa. Kerttu oli
hiljaa, mutta nopea vilkaisu lahdelle tuotti mm. mustalinnun (a8) ja
pikkutyllin. Alkuiltapäivä koluttiin Oulun kohteissa. Varmaksi oletetut
nokkavarpunen ja sirittäjä (liekö raekuuro hiljentänyt) jäivät puuttumaan,
pikkutiira ja räyskä (9) sentään nähtiin Hietasaaressa, tuhkaselkälokki
Pikisaaressa ja koiras harmaasorsa Pyykösjärvellä. Ainolan puistossa havaitsin
ylilentävän kaakkurin, mutta rallilajia siitä ei vielä saatu.

Neljän maissa suuntasimme metsään, Oulun koilliseen. Täältä uusia lajeja
olivat mm. metsäviklo, varpuspöllö, tiltaltti, rautiainen, käpytikka ja
palokärki. Oulusta koukkasimme Karjasillan (pikkuvarpunen) kautta Muhokselle.
Kajaanintien varressa Muhoksen puolella oli ainakin kolme kottaraista, Muhoksen
Matokorven viiriäinen ei kuitenkaan äännellyt eikä valkoposkihanheakaan
onnistuttu löytämään. Lajilistaamme täydensivät kuitenkin peltopyy, kulorastas
(2) ja pikkukuovi. Sosonaavalla kuului myös mustapyrstökuirin soidin,
lajilistalle kuiri ei kuitenkaan yltänyt.

Tyrnävälle mennessä tuli häly Siikajoen mehiläissyöjästä. Päätimme kuitenkin
toteuttaa kaikessa rauhassa etukäteen ajatellun suunnitellun reitin Limingan ja
Lumijoen kautta ajamisesta ja Merops hoituisi siitä reitin varrelta. Tyrnävän
lyhytnokkahanhi pysyi meiltä piilossa, Limingan kunnantalolta poimimme
kuitenkin turkinkyyhkyn (2), mutta tietenkin niitä näkyi heti Lumijoen tien
varressa kaksin kappalein. Turha mutka kunnantalolle siis.
Mehiläissyöjäpaikalle tullessa paikalla päivystänyt Luukkosen Aappo kertoi,
että juuri ennen tuloamme lintu häipyi. Siinä ehdimme jo harmitella
turkinkyyhkybongauksen hintaa (turkinkyyhkyn soidinhuudon säestyksellä!), mutta
onneksi tunnelma vapautui n. 10 minuutin päästä kun lintu palasi paikalle.
Lajista kirjautui elis koko joukkueelle. Samoilta jalansijoilta saimme
harmaahaikarasta rallipinnan nro. 110.

Ilta kului Siikajoen maisemissa. Karinkannassa kuulin pikkutikan, mutta muilta
kiikitys meni ohi korvien. Harmi, sillä toista tilaisuutta lajin havaitsemiseen
ei myöhemminkään tullut. Varessäikässä staijailimme merelle iltamuuton
toivossa, mutta eihän siellä juuri mitään liikkunut. Sami skarppasi
paikallisen
lapasotkaparven (1/3) ja Hailuodon puolelta saatiin puristettua kaksi
kyhmyjoutsenta. Merimetso ja kaakkuri nähtiin myös. Alhonmäeltä saimme
perinteiden vastaisesti varsin vaivattomasti kangaskiurun, myös teeren pulina
tarttui korviin. Loppuillasta saimme vielä Siikajoen maisemista pensaskertun,
kapustarinnan, helmipöllön, nuolihaukan ja kalasääsken - "varma" jänkäkurppa
sen sijaan aiheutti pettymyksen. Lumijoelta, Varjakan tien varrelta hoitui
hiiripöllö - taattu riekkopaikka puolestaan osoittautui tyhjäksi.

Sunnuntain ensimmäisinä tunteina kävimme lapin- ja viirupöllön pesillä,
pohjantikkakin havaittiin muttemme siitä rallisääntöjen mukaista pinnaa
saaneet. Pohjantikan menetys laski hieman tunnelmaa, eikä sitä parantanut
hiljainen ja kylmä yö. Yölaulajia ei onnistuttu kuulemaan ainuttakaan,
pohjustuksista olisi saattanut olla apua. Muutaman pinnattoman tunnin jälkeen
kuulimme pyyn ja Säikänlahdella kellui sumun keskellä neljä vesipääskyä,
toiveissa olleet mustakurkku-uikut jäivät sumussa näkemättä. Männikössä
pyörinyt
käpylintuparvi ei jäänyt tarkkailtavaksi asti, mutta kauttalajikin tuntui tässä
vaiheessa hyvältä. Aamumuutto oli Tauvon kalasatamassa täysin seis eikä paikalla
reviiriä pitänyttä pikkutikkaakaan kuulunut. Masentunein mielin kävimme
Munahiedalla, josta olisi luullut muutaman kahlaajalajin irtoavan. Tyytyminen
oli karikukkoon. Munahiedan yllättävin havainto oli koilliseen muuttanut
turkinkyyhky.

Kahlaajapuutteita päätettiin paikata Karinkannan Savilahdella, jossa olikin 13
jänkäsirriäistä mutta esim. suosirriä ei nähty vieläkään. Savilahden rannassa
kellui myös kyhmyjoutsen. Säärenperän venesatamassa kyhmäreitä oli peräti
kahdeksan, meressä ui kuikka ja ohitsemme lensi telkkäparvessa koiras uivelo.
140 lajia meni rikki. Arvioimme, että tavoitteeseen, 150 lajiin olisi vielä
mahdollisuudet jos aamu menisi peruslajien osalta putkeen.

Lumijoen kivipelloilla (paikalla myös Röngät) pysähdyimme hetkeksi petojen
toivossa. Taivaalta löytyikin uutena lajina piekana ja hetken kuluttua
Karinpäässä raivauskasoilla istuskeli koiras pikkulepinkäinen. Matkalla kohti
Liminganlahtea poikkesimme Lumijoen Varjakassa sirittäjän ja muiden
puutelajien toivossa. Kesken hysy-komppauksen kuului taivaalta kaakkurin ääni,
katsahdin äänen perään ja huomasin Heikin kanssa suoraan yläpuolella n.
30m:n korkeudella itään lentävän jp jääkuikan! Yllättävä havainto yhdistettynä
ralliväsymykseen laittoi henkilökohtaisen kompassini hetkeksi sen verran
sekaisin, että ensimmäiseen piippariviestiin tuli laitettua suunnaksi W. (Ei
muuten ollut rallitaktiikkaa!). Pahoitteluni, jos lintu jäi tämän takia
Varjakan itäpuolella näkemättä.
 
Varjakasta jatkoimme Sannanlahdelle (matkalla käenpiika ja jälleen hiiripöllö).
Merikotka oli ainoa lisälaji, mutta mainittakoon lahdelta piekana,
pikkulepinkäinen, heinätavi (3/1) ja tornin itäpuolella n.1,5 km:n päässä
saalistellut varsin lupaavan näköinen arosuohaukkakandi, mutta määritys jäi
sini/arosuohaukkanaaraaksi. Sannanlahdella kuului jälleen soiva
mustapyrstökuiri, mutta lajin rastiruutu jäi edelleen tyhjäksi... 

Rallin viimeiseksi kohteeksi jäi Virkkula, jossa viimeinkin onnistui kuirin
havaitseminen koko porukalta. Ralliaikaa oli vielä puolituntia jäljellä, kun
vesilintujen selaus keskeytyi - putken näkökenttään ilmestyi nimittäin 3kv
arosuohaukkakoiras. Lintu tuli matalalla lahden päällä Puhkiavanperän suunnasta
ja kiersi tornin ympäri opastuskeskusta hipoen ja käyden lähimmillään alle sadan
metrin etäisyydellä. Kunniakierroksen jälkeen lintu suuntasi itään kadoten
Temmesjoen varteen jääden ehkä paikalliseksi. Macro kohotti äänistä päätellen
tunnelmaa myös tornin alakerrassa, jossa espanjalainen orniporukka taisi
kuitata eliksen. 

Arosuohaukan poistuttua näköpiiristä todettiin, että hieno ralli, kun sen
aloittaa niitty- ja lopettaa arosuohaukalla. Viisiminuuttia ennen ajan
umpeutumista (10:50) etelän taivaalta kiikariin löytyi roikkosiipinen iso peto,
joka osoittautuikin lähemmässä tarkastelussa kiljukotkalajiksi! Etäisyyttä oli
hieman liikaa, että linnusta olisi uskaltanut varman kiljukotkamäärityksen
tehdä, ad. kiljukotkalta se kuitenkin lähinnä näytti. Rallin viimeinen
kaksituntinen pelasti paljon. Vaikka peruslajeihin jäi ammottavia aukkoja, ei
niiden puuttuminen jostain syystä harmittanut lainkaan.

Mukavaa oli, ehkä jopa uskomatonta, mutta mahtavaa!

Joukkueen puolesta,

Juhani