Re: [Pply] Loppu Sanginjoen metsän suojeluhöpötykselle

[Esa Aalto]

moi,

Useimmitenhan (eli melkein aina) näissä luonnonsuojeluaisioissa käy juuri 
näin. Eli vaikka mitä perusteita suojelulle esittäisi, niin luonnon raiskaus 
jatkuu entiseen malliin. Esimerkkinä kotiseudultani Keski-Suomesta voin 
kertoa, että esim. soiden tapauksessa turvetuotantolupa irtoaa yli 90 % 
todennäköisyydellä valitusten määrästä riippumatta, mutta suojeluun soita ei 
saa sitten millään. Tulkitsen Arin mainitsemien järjestöjen hiljaisuuden 
kuitenkin hieman eri tavalla. Eli järjestöjen hiljaisuuden syy voi myös olla 
aktiivisen ja äänekkään luonnonsuojeluhenkilön puuttuminen älähtäjän 
paikalta. Jossain toisaalla taas yksi tai muutama aktivisti taistelee 
viimeisen näreen kaatumiseen asti.

Jokohan Sanginjoen viimeiset kuukkelit on nähty vai löytyykö vielä 
tamirallissa? No onneksi vuodesta 2009 lähtien tammirallaajat ja muut 
Oulu-pinnaajat voivat bongata kuukkelin nykyisen Ylikiimingin alueelta, 
kunnse se sieltäkin pikkuhiljaa väistyy ihmisen ahneuden tieltä.

Yhdyn Arin murheellisuuteen ja puolestani joulu voitaisiinkin jättää vaikka 
tänä vuonna tässä räntäsateessa viettämättä.

t. Esa A.


----- Original Message ----- 
From: "Ari Rajasärkkä" <ari.rajasarkka at metsa.fi>
To: <pply at lists.oulu.fi>
Sent: Monday, December 10, 2007 3:12 PM
Subject: [Pply] Loppu Sanginjoen metsän suojeluhöpötykselle


> Hei!
>
> Kirjoitin jokunen aika sitten seuraavanlaisen yksityisen mielipiteeni
> Kalevan yleisönosastoon koskien Oulun kaupungin vajaa kuukausi sitten
> tekemää päätöstä jatkaa Sanginjoen ulkometsän metsätalouskäyttöä
> käytännössä entiseen malliin. Toimitus muutti tekstiä vain hiukan eikä
> jutun asiasisältö kärsinyt mielestäni lainkaan. Eipä ole kirjoitukseni
> jälkeen paljoa vastineita Kalevassa näkynyt.
>
> Yksikään virallinen järjestötaho kuten taannoisen suojelualoitteen tehneet
> järjestöt PPLY, OLSY, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja
> Luonto-Liiton P-Suomen piiri ei ole vaivautunut julkisesti kommentoimaan
> mitenkään kaupungin päätöstä tai minun mielipidekirjoitustani.
> Hiljaisuuden voi tulkita vain yhdellä tavalla: järjestöt lienevät
> tyytyväisiä kaupungin suojelemattomuuspolitiikkaan.
>
> Voi meitä oululaisia metsäluonnon ja -lintujen ystäviä. Ja voi, voi
> oululaista metsäluontoa metsälinnut mukaan lukien. Ei tullut meille
> Pohjolan Nuuksiota, mutta olkaamme tyytyväisiä siihen vajaaseen
> kahvikupilliseen, minkä vuosittain tienaamme siitä hyvästä, kun annamme
> Sanginjoen metsäluonnon kuolla!
>
> Se mainitsemani mielipidekirjoitus on sitten tässä:
>
>
> Sanginjoen metsien tulevaisuus - Oulu hukkaamassa tilaisuutensa
>
> Oulun kaupungin tekninen lautakunta teki päätöksensä Sanginjoen ulkometsän
> tulevaisuudesta 13.11.  (Kaleva 15.11.). Suojelutilannetta parannetaan 350
> ha:n uudella suojelualalla ja Isokankaan olemassa olevan suojelualueen
> rauhoitusmääräyksiä tiukentamalla. Valitettavasti Sanginjoen metsäluonto
> ei näistä päätöksistä hyödy paljoakaan: Isokankaan aiempi
> tehometsätaloushistoria tekee suojelualueen nykyisestä puisto-osasta
> metsäluonnon suojelun kannalta melko merkityksettömän eivätkä muutkaan
> suunnitellut "suojelu"alueet ole kooltaan kummoisempia kuin vaikkapa
> Metsähallituksen normaaleissa talousmetsissä sijaitsevat alue-ekologisiin
> suunnitelmiin perustuvat metsäkäytävät.
>
> Sanginjoen kääpä- ja muut luontoinventoinnit ovat osoittaneet alueen
> olevan kokonaisuutena luonnonsuojelun kannalta arvokkaan, vähintään samaa
> tasoa kuin vaikkapa Nuuksion kansallispuisto. Yhdessä Pilpasuon kanssa
> Sanginjoen ulkometsä täyttää kansainvälisesti arvokkaan metsä- ja
> suolintualueen kriteerit. Tällaisia alueita on koko Suomessa alle 50
> mukaan lukien isot pohjoiset metsäerämaat. Vanhoista metsistä
> riippuvaisten uhanalaisten eliöiden tunnettuja esiintymispaikkoja on
> Sanginjoella enemmän kuin keskimääräisessä eteläsuomalaisessa
> kansallispuistossa, joiden metsäluonto on enimmäkseen aivan jotain muuta
> kuin vanhaa aarniometsää.
>
> Oulun kaupunki on järjestänyt useita eriaisia kuulemismahdollisuuksia
> Sanginjoen alueesta. Kaikissa yhteyksissä asiaan kantaa ottaneista
> ylivoimainen enemmistö on ollut todellisen lisäsuojelun kannalla. Samaa
> kantaa edustavat myös oululaisten luontojärjestöjen tekemät yleisökyselyt.
> Päättäjät eivät kuitenkaan ole piitanneet tästä tuloksesta. Kaupunkilaisia
> kyllä kuultiin, mutta eipä heitä vaivauduttu kuuntelemaan.
>
> Pääkaupunkiseudulla on 4500 ha:n kokoinen Nuuksion kansallispuisto
> kivenheiton päässä eduskuntatalosta. Toista isoa kansallispuistoa ollaan
> suunnitelemassa yhtä lähelle Sipoonkorpeen. Kävijöitä Nuuksiossa on
> nykyisin yli 100 000 vuosittain ja jokainen jättää alueelle keskimäärin
> liki 20 euroa. Oulua lähimmät kansallispuistot ovat noin 100 km:n päässä.
> Niistä pienimmässäkin, 430 ha:n Roukualla käy vuosittain 20 000 henkeä.
> Tästä on helppo arvioida, että vain 15 km:n päässä Oulun keskustasta
> sijaitsevassa Sanginjoen kansallispuistossa kävijämäärät laskettaisiin
> kymmenissä tuhansissa ja vastaavasti heidän alueelle tuomansa eurot
> pyörisivat jo alkuvuosina vähintään puolessa miljoonassa. 60 000 euron
> vuotuiset hakkuutulot ovat siihen verrattuna silkkaa nappikauppaa – alle
> 50 senttiä vuodessa per oululainen!
>
> Sanginjoen metsän suojelemattomuuden uutisoinnin kanssa samana päivänä
> Kalevassa kehuttiin kiitettävän isolla palstatilalla ulkometsän naapurin,
> Pilpasuon retkeilymahdollisuuksia. Miksikäs meillä ei voisi olla loistava
> ja luontoarvoiltaan monimuotoinen Sanginjoen ja Pilpasuon
> luontokokonaisuus, jossa retkeililijäkin pääsisi nauttimaan
> kansallispuistotasoisista palveluista ja luonnosta aivan kaupungin
> kupeessa? Me kaikki pohjoispohjanmaalaiset tarvitsemme Sanginjoen
> kansallispuiston, Pohjolan Nuuksion!
>
>
> Ari Rajasärkkä
> Luonnonsuojelubiologi
> Oulu
>
>


--------------------------------------------------------------------------------


> _______________________________________________
> Pply mailing list
> Pply at lists.oulu.fi
> http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
>