Vs: [Pply] Sanginjoelle taas takapakkia

[Juha Markkola]

Hei,

-Vastausteni edessä ajatusviiva.

Moi!

Äläs nyt Juha ihan kokonaan hermostu. Luin tuon alla olevan
ympäristöviraston lausunnon, päätösesityksen vai mikä se viralliselta
nimeltään onkaan. Omasta mielestäni se on olosuhteisiin nähden itse
asiassa melko HYVÄ!

-Hyvä, että joku jaksaa olla optimisti. Tässä ei 
nyt ole kyse siitä, sisältääkö teksti hyviä 
ajatuksia vai ei. Nyt on kyse PÄÄTÖKSESTÄ. 
Olennaista on, että virasto esittää kolmosta eikä 
nelosta, joka merkitsisi kansallispuistoon 
valmistautumista. Virasto tukee metsäosaston 
linjaa, tekstin koukerot ovat koristuksia vailla pohjaa.

Tosiasiahan on se, ettei Sanginjoen ulkometsä ole
tällä hetkellä sen arvoisessa kunnossa, että siitä voitaisiin perustaa
kansallispuisto. Kansallispuistohanke edellyttää pitkäjänteistä ja
suunnitelmallista työtä alueen luonnontilan parantamiseksi, jotta
kansallispuisto voitaisiin perustaa aikaisintaan vuonna 2020, ehkä jopa
5-10 vuotta myöhemminkin.

-Totta ja tuttua. Siksihän nelonen on kansallispuistoon valmistautumista.

Se mitä nyt ei pidä mennä tekemään, on syödä 
tulevaisuuden mahdollisuuksia. Eli alueella ei 
pitäisi jatkaa NORMAALIA ja PERINTEISTÄ 
metsätaloutta taimikonhoitoineen, päätehakkuineen, kunnostusojituksineen yms.

-Vaihtoehdossa kolme kaikki jää roikkumaan ja 
riippumaan siitä, mitä jatkossa sisällytetään 
käyttö- ja hoitosuunnitelmiin jne.

Se mitä alueella mielestäni voidaan aivan hyvin tehdä, on muuttaa
metsätalouden suuntaa siten, että KAIKESSA TOIMINNASSA otetaan huomioon
alueen mahdollinen tulevaisuus kansallispuistona. Alueella on mm. luonnon
monimuotoisuuden kannalta surkeita yhden puulajin metsiköitä, jota voidaan
mielestäni hakata hyvinkin ronskilla otteella. Hakkuualalle pitäisi vain
jättää normaalia enemmän jättöpuuta ja säästää ennenkaikkea vähäisiä
lehtipuita. Hakkuun jälkeen paikka voidaan jättää luontaisesti
taimettumaan tai jopa polttaa hakkuuala. Lehtipuun siemeniä voi
mahdollisesti kylvää sellaiselle alueelle. Tärkeintä on sitten, että uusi
monimuotoisempi ja lähtötilanteeltaan luonnontilaisempi kasvava metsä
jätetään rauhaan taimikonhoitotöiltä.

-Kaikki totta ja käyttökelpoista, mutta kuten 
tiedät, nelonen voisi olla juuri tätä.

Vastaanvanlaisia keinoja on myös muita. Tällä tavalla käsiteltynä
Sanginjoelta saattaisi saada ainakin alkuvuosina jopa enemmän hakkuutuloja
kuin perintesen metsänhoidon menetelmin. Hakkuutulot vähenisivät
vähitellen, mutta vastaavasti alueen tunnettavuuden kasvaessa ja statuksen
vähitellen lähetessä kansallispuistoa, matkailun tuomat välilliset tulot
tulisivat kompensoimaan hakkuutulot ja aika nopeastikin ylittämään ne
reilusti. Puolen miljoonan euron vuotuisiin matkailutuloihin päästään jo
25 000 - 30 0000 vuosittaisella kävijällä. Nuuksion kansallispuistossa käy
nykyisin reilusti yli 100 000 kävijää vuosittain, joten tuo mainitsemani
Sanginjoen kävijämääräarvio on erittäin realistinen eikä ainakaan
aliarvio.

-Totta kaikki, mutta pitäisin niitä 
nelosvaihtoehdon enkä kolmosen puolesta puhuvina argumentteina.

Ympäristöviraston tekstissä ehdottoman hyviä kohtia ovat maininnat mm.
siitä, että alueelle ei asetettaisi minkäänlaisia vuotuisia hakuu- tai
tulotustavoitteita. Tuo teknisen lautakunnan esittämä 60 000 euroa
vuodessa onkin ihan silkkaa pelleilyä!

-Tämä on vain tekstiä. Näistä asioista ei päätetä 
nyt, vaan ja ainoastaan kehittämisvaihtoehdosta 3 tai 4.

Erittäin hyvä on myös näkemys siitä, että 
alueelle laadittaisiin perusteellinen hoito- ja
käyttösuunnitelma ja sen laadinnan aikana alueella ei tehtäisi suurempia
metsätaolustoimia. Tuota kohtaa voisi sen verran jämäköittää, että
suunnitelman laadinnan aikan ko. TOIMENPITETTÄ EI TEHTÄISI LAINKAAN.
Ympäristövirasto ottaa myös hyvin kantaa alueen 
luonnon ennallistamistarpeisiin, mitä tekninen 
lautakunta tai konsulttiparivaljakko Sillanpää & 
Lehto eivät raportiksi naamioidussa suunnitelmassaan huomioineet lainkaan.

-Kuten edellä: Tästä ei nyt olla päättämässä, 
vaan kehittämislinjasta yleispiirteisesti.

Juuri se hoito- ja käyttösuunnitelman 
laatimisprosessi on se, johon on panostettava 
paljon, mikäli Sanginjoen tulevaisuuden 
suojelumahdollisuuksia halutaan mitenkään 
turvata. Jos suunnitelmasta  tulee huono, ei 
kaikkien tahojen pidä sellaista hyväksyä.

-Nyt on jo kokemusta siitä, miten valmistelu 
etenee. Käytännössä virkamiestyöryhmää johti 
luonnonvarasuunnittelija Riitta Niemelä, joka 
vastustaa luonnonsuojelua aivan 
periaatteellisesti,  ei hänen  muodollinen 
esimiehensä tai ympäristöviraston edustaja. 
Kyllähän tämä näkyy jos siinä, että 
kansallispuistoon valmistautuminen on nimetty 
”täyssyojeluksi”, joka on täällä kepulandiassa lehdistön viljelemä kirosana:
”Täyssuojelu kohti kansallispuistotasoista 
suojelualuekokonaisuutta”. Kun tähän mennessä 
kaupunginmetsänhoitaja on teettänyt epäpäteviä 
papereita tuttavillaan ja tekninen lautakunta 
peloteltiin täyssuojelulla, joka vie marjatkin 
metsästä, mistä muka tulevat ne voimat, jotka 
tekevät käyttö- ja hoitosuunnitelmasta sellaisen, 
että kolmosvaihtoehto onkin nelonen valepuvussa???

Siinä vaiheessa sitten on äänekkäiden protestien 
ja kettinkien kilisyttelyn aika. Mutta
jos suunnitelma tehdään huolella ja siinä otetaan 
luonnonsuojelubiologiset näkemykset huomioon 
riittävän hyvin, voidaan sen ansiosta saada 
paljonkin aikaan. Ja ehkä meillä sittenkin on se 
Pohjolan Nuuksio viimeistään vuonna
2025....

-Toivotaan niin, mutta periaatteessa valitsemalla 
vaihtoehto kolme haudataan kansallispuistohanke 
virallisesti kaupungin päätöksellä. On vaikea 
kuvitella, että käyttö- ja hoitosuunnitelman 
laatijat villiintyisivät sellaiseen 
suojeluintoon, että kaupungin päätös kumoutuisi 
ja kansallispuisto syntyisi. Siksi pitää nyt 
vääntää viimeiseen asti nelosen puolesta.

t. Juha Markkola