[Pply] IIi Iissä ja Yli-Iissä (ralliselostus)

[pekka ruuska]

30.6.2007? 1.7.2007 Iin ja Yli-Iin linturalli: Iso-Isterin irvistys 
(eli IIi)

IIi:ssä kisasivat Ilpo Kojola (kartanlukija), Pekka Ruuska (shofööri) 
ja Teemu Saarenpää (kirjanpitäjä). Kovin yllättäen menestyimme 
pinnamielessä keskinkertaista huonommin sekä atlas- että 
peruspinnarallissa. Keräsimme vain 81 lajia, kun noin 95 oli 
tavoitteena. Selityksenä tähän lienee liika sisämaassa sekä varsinkin 
tyhjillä soilla ja männikköisillä metsäteillä liikkuminen. 
Laijipinnoissa alle 90:n taisivat jäädä muutkin sisämaassa viihtyneet 
joukkueet. Toisaalta lajilistamme oli ehkä lyhyt, mutta se koostui 
kiehtovista erämaalajeista.

Sää rallin aikana oli pilvinen ja sopivan lämmin, ei pahaa tuulta, 
pientä sateenuhkaa joka ei totetunut ollenkaan. 

Aloitimme Isterin seudulta. Jossain sielläpäin Teemun kanssa näimme 
metsähanhipoikueen ja löysimme hiirihaukan pesän edelliskerralla eli 
käydessämme tutkimasssa Yli-Iin maastoja rallia varten ennalta. Nyt 
tapasimme vain haapanoita, joutsenen, kurkia ja löysimme järripeipon. 
Haukat olivat hiljaa ja hanhet kätköissä ja sehän pisti meidät hiukan 
irvistelemään Iso-Isterin rannassa iltasella. Isteriin mennessä 
huomasimme kuitenkin Kälkäjänsuvannolla ahkerasti sudenkorentoja 
noukkivan nuolihaukan. Yhdellä tiellä asteli myös koppelo, jonka 
perässä ja ympärillä pörahteli lentoon poikasia noin 10 kpl. Olipa 
herttainen ja reipas porukka se.

Jatkoimme varsin hitaasti edeten (jossain Tannilassa silti ohitimme 
etanavauhtiset Slow Birding hemmot) ja vasta melkein keskiyöllä tulimme 
Kusisuolle, jonka piti olla kiinnostava paikka. Niin se olikin, teimme 
kuitenkin virheen kun lähdimme suon taakse vievälle metsäkoneuralle 
etsimään polun päässä siintävää järveä (jossa oli lopulta vain telkkiä 
sekä taveja). Kivistä traktorinuraa toki pääsi nelivedolla, mutta pohja 
hiukan kolisi ja vauhtia oli niin vähän, että joukkue eteni jalankin 
nopeammin. Kulorastas ja muuan unohtamani laji oli tämän aikaavieneen 
kierroksen paras saalis. Näimme myös JJJ-tiimin auton palattuamme 
paremmalle tielle.

Oijärveä kohti edetessä mustarastaat lauloi monissa paikoissa, mutta 
oikeastaan muuta ihmeempää ei kuultu. Oijärvellä näkyi kaksi lapasorsaa 
tiirojen ja lokkien lisäksi joten kyllästyimme sääskiseen paikkaan 
pian. Kohti Hyryä ajaessa ihmettelin kahta kaukaista isoa mustaa 
möykkyä asvalttitiellä. Ne olivat risaisia ukkometsoja, jotka varsin 
vastahakoisesti mutta uhittelematta siirtyivät lopulta metsään.

Aamuviideltä Tuulijärvelle mennessä viimein tajusimme kellon käyneen 
aivan liikaa. Käännyimme takaisin kun tie alkoi taas huonota eikä 
maastokaan antoisalta näyttänyt. Yhdellä ensin virheeltä tuntuneellta 
pysäykseltä kuitenkin Teemu huomasi pohjansirkun laulamassa. Paikalla 
oli pariskunta ja ehdimme katsellakin sitä kunnolla oikein hyvässä 
valossa. Iso Heposuollakin piti vielä käydä, kun se tien varteen 
ulottui. Hiljaisessa paikassa näkyi sentään reipas ampuhaukkanaaras 
kaukana kovassa aamuauringossa. Riitamaan soranottopaikka osui myös 
reitille, siellä hätäili pikkutyllipari ja kivitaskuperhe. Lomat-
remmikin tavattiin ja ehdittiin lyhyesti puhutella, mutta jotenkin he 
eivät meidän täysin rehellisiä puheitamme tainneet uskoa. Suo- ja 
metsäkierroksen lopuksi rautiainenkin viimein lauloi irvistelijöille 
Myllykankaalla.

Meren ääreen pääsimme Vatungissa. Helpot vesilintulajit löytyivät nyt, 
mutta kovin tapaus oli sääksi, jonka pyrstössä kiinni roikkui 
harmaalokki. Lokki yritti repiä sääksen saaliina olleen ison kalan 
itselleen. Hankalalta näytti lokin touhu, mutta jaksoi se vain yrittää 
niin kauan kuin linnut meidän näkyvissä oli. Vatungista palatessa 
näimme rallissa meille ainoan kerran tuulihaukan. Se täydensi komean 
falkkokokoelmamme, sillä nyt ainoaksi reaaliseksi falkkopuutteksi jäi 
vain punajalkahaukka. Merihelmi oli seuraava rantakohde, myös siellä 
hätäili pikkutyllejä ja rannassa ui kuikka. Laitakarissa ei ollut juuri 
aikaa odotella ruokkia, saimme kuitenkin sinne mennessä pensaskertun 
merkatuksi.

Hiiastiin astellessa kuulimme valkoviklon ja näimme tornista viimein 
myös silkkiuikun. Annoimme tornista aika nopeasti tilaa 
Vuusioperheelle. Peruslajilistamme alkoi näyttää täydeltä emmekä 
osanneet odottaa muista merenrantakohteista juuri enempää. Kävimme 
vielä Illinsaaressa kuulemassa toisen pensaskertun ja tutkimassa vielä 
vartti ennen rallin alkua asuttuna olleen käpytikan kolon. Se oli nyt 
hylätty, joten irvistellä piti taas. Ajoimme vielä Iijoen eteläpuolta 
Karjalankylään saakka, mutta lajilista ei parantunut.

Iin ja Yli-Iin ralli oli kokemuksena kasvattava, vaikka atlas-puuha 
tuntui joukkueestamme työläältä. Pinnojen merkkaus ja mietintä vie 
paljon aikaa kartanluvulta ja varsinkin havainnoinnilta. Atlas on 
arvokas asia, mutta rallin yhteydessä homma käy kiireiseksi. Emme 
myöskään osaa aivan ammattilaisten veroisesti kaikkia lintulajien 
varoitusääniä ja sekin näkyy meidän atlas-puolen pinnoisssa selvästi. 
Kuitenkin tärkein toteutui taas: saimme liikkua koko yön upeassa 
luonnossa ja yhdessä löysimme hienoja lintulajeja, joita Suomen soilla 
ja saloilla vielä elää.