[Pply] Pinkit paidat ja palaneet naamat

[Satu Lampila]

Hei,
Tässäpä joitain Räpäsorsien kommelluksia rallista.... aika pitkä stoori, sorry.

Räpäsorsien rallivalmistelut kävivät kuumana jo 
pari viikkoa ennen rallia. Tiimivaatetuksen 
suunnittelu ja värityksen pohtiminen olivat 
avainasemassa. Röngän Antti piirsi meille 
Räpälogon (Kiitos!), hupparit saatiin painoon ja 
saatoimme keskittyä seuraavaksi tärkeimpään 
asiaan eli ruokaan. Perjantai-iltapäivällä meille 
tuli mieleen avata kartta ja pohtia myös 
strategiaa (ja kuka leipoo kahvileipää). 
Lintukirjaa ei ehtinyt yksikään Räpä avata ennen 
h-hetkeä, saati kuunnella nauhalta tärkeitä ääniä.
Olimme päättäneet käydä Tauvon Munahiedalla 
tarkistamassa löytyykö sieltä kahlaajia, vaikka 
edellisillan ennakkotieto kertoi hietikon olevan 
tyhjillään. Heti aamusta jouduimme ajelemaan 
ylimääräisiä mutkia, koska Sirpan kiikarit olivat 
jääneet Kelloon meille Lampiloille ja huomasimme 
tämän vasta Oulussa. Kiikarit olivat nimittäin 
jääneet autooni silloin kun niitä viimeksi 
käytettiin, eli syysrallissa. Toisaalta, emme 
olisi päässeet lähtemään juuri yhtään aiemmin, 
koska Sirpa ei ollut herännyt herätyskelloon. 
Alku hyvin, kaikki hyvin ja pääsimme matkaan 
kohti Munahietaa noin tunnin myöhässä. Yllättävää 
kyllä, ajoimme vain kerran harhaan menomatkalla. 
Sadetta oli luvattu koko lauantaipäiväksi ja 
Tauvossa satelikin vielä 11 jälkeen ihan 
reippaasti. Aloitimme lopulta puoli kahdentoista 
maissa lapinsirreillä. Kahlaajia ei ollut yllin 
kyllin, mutta hoidimme saman tien lajiksi 
pikkutiiran jottei siitä tarvitsisi myöhemmin 
huolehtia. Hietikolta löytyi myös pari suosirriä 
ja jotain peruslokkeja ja pikkulintuja. Niin, ja liro.

Munahiedalta poistuminen aiheutti ongelmia. Auto 
oli hietikolla kävellessämme siirtynyt ja joku 
oli tehnyt ylimääräisen polun rantaan. 
Juoksentelimme väärän mökin pihalla ja etsimme 
autoa väärästä suunnasta kunnes järki voitti ja 
autokin paikallistettiin. Jatkoimme matkaa 
Tauvosta pohjoiseen, Merikylän pelloille, joilla 
Katja näki peltopyitä. Ne olivat varmaan turhia, 
koska me muut emme havainneet muuta kuin Katjan 
huitomista. Matka jatkui pohjoiseen rantatietä. 
Kivikasan pelloilta hoitui merikotka, muttei 
mitään valkoposkihanhia saati lepinkäisiä. 
Varjakassa kuuntelimme kuuliaisesti kuusikon 
kohdalla mutta saimme lajiksi vain hömötiaisen. 
Kurvasimme takaisin etelään Alhonmäen kautta. 
Marja näki ilmeisesti kangaskiurun, mutta meitä 
muita kiinnosti enemmän puussa istuvan käpylinnun 
määrittäminen. Päättelimme sen olevan 
pikkukäpylintu ja jatkoimme hiekkakuopille 
toivoen lullulan vielä ilmestyvän. Kuopilla 
kuulin taivaalta mitä todennäköisimmin hempon 
lentoääntä, mutta en uskaltanut varmasti 
määrittää sitä (paitsi jälkikäteen). 
Itsekritiikki oli muutenkin joukkueella aika 
korkealla siinä vaiheessa, sillä jätimme 
määrittämättä myös kaukana laulavan ilmeisen kulorastaan.

Alhonmäeltä jatkoimme etelään kohti Raahen 
paskalahtea ja Lapaluotoa. Mustakurkku-uikut 
eivät pettäneet ja suuntasimme katseemme merelle 
suurin toivein. Mustat läpsyt eivät kuitenkaan 
halunneet muuttaa joten tyydyimme satamassa 
paikallisina olleisiin kyhmyjoutsen- ja 
kanadanhanhipariin. Kiertelimme Varvissa 
pikkuvarpusen toivossa, mikä oli ongelmallista 
koska varpuset olivat menneet nukkumaan. 
Pensaskerttu onneksi valvoi vielä. Ajelimme 
ympäri Raahea varpusten ja fasaanin toivossa, 
mutta turhaan. Päätimme mennä kaatopaikalle 
katsomaan huuhkajaa. Pidimme vaatteenvaihto- ja 
tuumaustauon ja annoimme huuhkajalle runsaasti 
aikaa näyttäytyä, mutta tuloksetta. Hemppo 
sentään komeili puussa korvaten mieltäni 
karvastelevan äänimäherryksen. Lähdimme ajelemaan 
kohti Merijärveä ja Oulaisia viimevuotisten 
rääkkien ja satakielten innoittamina. Toiveissa 
oli myös viitasirkkalintu-elämys. Matkalla meitä 
ilahduttivat Asio sp ja sinisuohaukka. Satakieli 
löytyi nopeasti, mutta rääkkä antoi odottaa 
itseään. Viitasirkkalintu oli upeasti äänessä täsmälleen neuvotulla paikalla.
Aamuyön tunnit kuluivat Hanhikiven tiellä 
peukaloista (väärästä paikasta) ja jänkäkurppaa 
(epätoivoisesti) yrittäessä. Meitä ”hauskuutti” 
myös täysin mystinen puukiipijämäinen sirahtelu, 
jonka lähdettä emme saaneet selville. Arvelimme 
kyseessä olevan jonkin lajin poikasten 
kerjuuääni. Käväisimme Parhalahden tornissa josta 
näkyi istuva merikotka ja jotain sorsia. Sitten 
olikin jo kiire takaisin pohjoiseen. Pysähdyimme 
paikalla jossa Katja aiemmin näki peltopyyt. 
Kuulin ääntä, joka olisi voinut olla peltopyyn, 
mutten onneksi ollut viitsinyt opetella sitä 
aiemmin, joten määrittämättä jäi. Harmitti. 
Virkkulasta saimme sentään hyviä lajeja: 
jänkäsirriäisen, mustapyrstökuirin ja 
metsähanhen. Yritimme Limingasta turkinkyyhkyä 
hyvän aikaa, mutta se petti pahasti. Menimme 
Varjakkaan ihailemaan aamumuuttoa. Ainoa 
muuttavat mustat läpsyt olivat kuitenkin kolme 
kaakkuria. Meihin iski epätoivo ja pohdimme mikä 
muutonseurannassamme on pielessä (mieleen ei 
tullut ettei muuttoa ehkä mene..). Hauska havis 
oli taivaalla muuttava närhiparvi, ainakin 6 
yksilöä. Kuulin pikkutikan, jota kukaan muu ei 
kuullut, emmekä kiireessä tulleet tarkistaneeksi 
mikä tikkalaji satamassa koputteli puuta. Olisiko 
sitten ollut se jonkun muun porukan havaitsema pohjantikka
.

Varjakan jälkeen aamuksi olikin vaatimattomasti 
jäänyt Liminganlahti, Oulunsalo ja Oulun paikat. 
Tiedossamme oli myös useita pöllönpesiä. Kävimme 
Papinkarin tornilla ja Oulunsalon Papinjärvellä, 
jolta jatkoimme Kiviniemeen, josta Katja löysi 
kaukaa härkälinnun. Siinä vaiheessa tajusimme 
että meille saattaa tulla pikkuisen kiire. 
Menimme Hietasaareen jossa piti olla kaikkea 
mukavaa kuten mustäpääkerttuja ja nokkavarpusia 
ja aivan varmasti ainakin räyskä, mutta ainoaksi 
lajiksi jäi tornista saatu heinätavi. Aika kävi 
vähiin, joten päätimme hoitaa ’varmat’ töyhtö- ja 
kuusitiaisen pesiltä. Töyhtötiainen oli helppo, 
ja kuusitiaispaikalle saapuessamme ralliaikaa oli 
jäljellä vajaa 15 minuuttia. Teimme pikaisen 
päätöksen kunnioittaa pesimärauhan henkeä emmekä 
kurkanneet pönttöön, vaikka tiesin kyseisen 
kuusitiaismamman olevan sitkeää laatua. Päätimme 
kiltisti odottaa ja 2 minuuttia ennen ajan 
loppumista koiras kutsuikin naaraan pöntöstä ruokailemaan.

Lajimääräksi saimme 125, josta olimme alkuun 
hieman pettyneitä, koska jäimme kahdella lajilla 
viime vuoden tuloksestamme. Purun jälkeen mieli 
oli jo korkealla, sillä voittotulokseen nähden 
saavutimme kuitenkin ihan hyvän saldon. Pöllöt 
jäivät kokonaan hoitamatta, mutta olipas mukavaa 
ihan itse käydä löytämässä spontaani satakieli ja rääkkä etelästä!

Sorsaparven puolesta,
Satu
Satu Lampila
Department of Biology
POB 3000
90014 University of Oulu
FINLAND
+358 8 553 1226
+358 400 180065
Satu.Lampila at oulu.fi