[Pply] Keijukaisten (liian pitkä) rallitarina

Mon Jun 4 00:32:13 EEST 2007

Morjes. Tässäpä viimein tämä meidänkin tarina. 

Meidän joukkue lähti liikkeelle hyväksi havaitulla kokoonpanolla, mutta muuten uusin kujein. Vähissä olivat olleet myyränsyöjät perinteisellä rallausalueellamme. Sen sijaan alkukevään pöllökuuntelujen perusteella 
Iin Oijärven ympäristön lienee kuhissut myyriä. Eli täytyi vain sieltä suunnalta hakea sopiva suonreuna aloituspaikaksi. Itse ehdottelin kartan perusteella Iin Jänessuota, jolla kukaan meistä ei ollut kuunaan käynyt. 
Tuomas piti parempana vaihtoehtona Pudasjärven Iso Saarisuota. Lupaavat kokemukset (Tuomas käynyt paikalla pari kertaa) ja tiet paikalle vaikuttivat kartalta katsottuna paremmilta, joten se tuli valittua.
   Toisaalta rallin alla ehti mietityttämään myös loppukuun sitkeästi korkealla pysynyt merivesi ja kahlaajakato. Lauantain saderintama voisi tiputtaa kahlaajia, joita ei ehkä enää olisi sunnuntaina nähtävillä. Kuitenkin vaakakuppi kallistui pohjoisen aloitukseen - jos sieltä ei aloiteta, 
sinne ei mennä lainkaan. Harras toiveemme oli, että sadealue ei yllä sinne saakka. Eikä yltänyt.

Noin klo 10.30 töksötimme Iso Saarisuon laidalla. Komea oli suo ja lintuja mukavasti: Joutsenia, kurkeja, suokukkoja, sirriäisiä ja sokerina pohjalla parvi metsähanhia laidunsi suolla. Sopivia aloituslajeja ei kuitenkaan irronnut. Siirryimme läheisen turvetuotantoalueen eli Pieni Saarisuon reunaan, jossa näkymää oli laajemmin petojen hakemiseen. Alkuun oli hiljaista, mutta sitten alkoi tapahtua. Tuulihaukka lekutteli ja isolepinkäinen ilmestyi pensaan latvaan. Pian hoksasimme mehiläishaukan kaartelemassa yläpuolellamme. Pitkän seurannan jälkeen klo 11.25 perniksen hahmo oli hivuttautunut horisonttiin ja katosi - 
Aloituslaji.

Leksa kuitattiin pois, tinnu oli kadonnut, mutta ilmatilan valvonta jatkui tiiviinä. Eikä turhaan, kun vuorollaan näyttäytyivät hiirihaukka, piekana ja maakotka! 
Pedot saivat totisesti nostetta saderintaman lopullisen väistymisen myötä. Vielä kun jänkäkurppa ja –sirriäinen piipahtivat täällä saakka (ehkä meitä varten) ja metsistä kuului palokärjen ja närhen huutoa, porukan suupielet olivat kääntyneet ylöspäin.

Paluumatkalla kuittasimme metsähanhen Iso Saarisuolta ja jatkoimme tälläkin paikalla vielä hetken petostaijausta. Se kannatti, kun uljas muuttohaukka lensi suon poikki ja (sama) maakotka liukui nyt juhlavasti suoraan yli. Jos 
olimme vuosi takaperin saaneet unelma-alun Pitkältänokalta, eipä jäänyt tämä paljoa jälkeen. Nämä Litokairan reunamaat tarjosivat meille mm. kaksi jokerilajia – Piekanan ja jänkäkurpan!

Matkalla Oijärvelle saimme enää peruslajeja. Erään suon reunan tiksauttelijasta väänsimme kättä tik-sirkun ja laulurastaan välillä, eipä se näyttäytynyt. Oijärveltä kuittasimme monet tavalliset lajit. Parasta 
antia lienee nuolihaukkapari ja ehkä paikallisesti kova –punajalkaviklo.

Tietopaikasta hoidettiin hiiripöllö, ja jossain kalasääskipari kaarteli metsän yllä. 
Mutta maisemat vaihtuivat nopeasti, kun jo kello 14.00 olimme Oulussa. Tuomo oli selvitellyt Oulusta rallille arvokkaiden lajien pesäpaikkoja. Niistä Kuusitintti ja töyhtötintti hoidettiin aluksi pois päiväjärjestyksestä. Seuraavaksi 
suuntasimme Hietasaareen, jossa nokkavarpusen etsiskely tuntui hivenen kiusalliselta juoksijoiden seassa. Aikaakin kului ilman tulosta. Siirryimme torniin, jossa totesimme korkean meriveden hävittäneen rantahietikot - ei näyttänyt hyvältä. Sentään viime vuonna hankaluuksia tuottanut heinätavipari lutrasi. Tämän paikan pääkohde oli kuitenkin räyskä, joita ei rannalla lepäillyt kuten yleensä. Lopulta kun merellä kierteleviä lokkilintuja tarpeeksi töllötti osui sellainen putkiimme. Vielä yritimme turhaan uuttukyyhkyä ja nokkavarpusta, joten lähes yhtä pettymystä oli koko Hietasaari. Aikaa meni hukkaan luvattoman paljon.

Hietasaaren jälkeen oli vuorossa nokan napsautukset helmipöllöltä ja varpuspöllöltä - pinnarallin kruunua. Ohessa saimme mm. pyyn ja viime vuonna meiltä uupumaan jääneen punatulkun. Tuntui taas vähän paremmalta. 
Viirupöllön poikaset olivat jo maailmalla, mutta löytyivät etsinnän jälkeen. Muhoksen eksoottisesta Matokorven lintutornista tuli hyvin pinnoja. Rallimme neljästä keräkurmitsaparvesta ensimmäinen ja suurin rullasi 
mulloksella. Pinnoihin myös mm. pikkukuovi, pikkulepinkäinen, suopöllö, tuulihaukka ja peltosirkku. Tyrnävän Murrosta löydettiin seuraava kekuparvi, mutta pinnatilasto ei petraantunut kuin helpoilla mustapyrstökuirilla, kivitaskulla ja pensaskertulla. Paineet alkoivat nousta ja lähdimme 
vauhdikkaasti kohti Pyhäjoen Yppäriä, koska mustaotsalanttu oli mielestämme syytä hoidella lauantain puolella. 

Noin 80km siirtymätaipaleella pysähdyimme vain Raahen Olkijoen kangaskiurupaikalle. Ei lullulaa, mutta pikkutylli piipersi pinnaksi.  Mykistävä kahdeksan tumman anser-hanhen parvi muutti koilliseen. Lyhytnokilta vaikuttivat, mutta kaikki putket olivat autossa. Yppärin lantun kuitattuamme siirryimme Suniin iltastaijille. 
   Kyhmyjoutsenpari, ja peräti kymmenkunta valkoposkihanhea oli myös paikalla ja muitakin vähemmän merkittäviä mereneläviä. Elävisluoto tuotti merilokin ja Yppärijokisuulta hoidimme varulta merikihun, joiden 
jälkeen oli aika siirtyä yöhommiin.

Etenimme Harmin kautta Pyhäjokivartta seuraten kohti Oulaisten viitasirkkalintua. Varmaan kymmeniä kertoja pysähdyimme tuloksetta, mikä söi miehiä. Vain jännästi laulanut pensastasku sai pientä virkistystä aikaiseksi herättäen mielikuvia jopa pikkukultarinnan suuntaan. Viitasirkka kuitenkin hoitui helpolla kohottaen hetkeksi mielialaa. Mutta seuraavat parikymmentä pysähdystä teimme taas turhaan. Emme oikein voineet vahvistaa KPLY:n alueelta kantautuneita ennusmerkkejä ennätysmäisestä yölaulajakesästä. Lopulta pysähdys Pyhäjoen Vaihojassa muistutti, kuinka tunnelma rallissa muuttuu nopeasti. Samalle seisomalle kuului upeasti sekä pensassirkkalintu, että satakieli. Tästä pian Teerelänpuhdon pelloilla narisi rääkkä ja huuteli 
huuhkaja taas samalle paikalle! Itsevarmuus kumpusi taas joukkueestamme ”Saa muut olla kovia, jos meijät aikovat voittaa
 ”

Hanhikivenniemessä odotukset olivat kovia eritoten rantakanojen suhteen. Luhtakana on viihtynyt tänäkin keväänä Hietakarinlahdella ja Heinikarinlahti tunnetaan lähes varmana huittipaikkana. Jälkimmäisen lammen rannalla oli tiedossamme myös peukaloisreviiri. Lopulta niemen ainoa vähän parempi meille kuitenkin oli puukiipijä. Samoihin aikoihin samoissa maisemissa muita joukkueita onnisti huomattavasti paremmin

Siirryimme Paskalahden kautta Lapaluotoon. Lapaluodosta löytyi riskilä ja kanadanhanhi, joihin olimme osanneet varautuakin, koska näin molemmat täällä perjantaina. Sitten palloilimme pikkuvarpuspaikkojen ja viime kesäisten mustapääkerttureviirien kautta kohti keskustaa ja pulua, joka oli unohtunut Oulun päässä. Fasaani ja pikkuvarpunen tulivat vastaan, mutta pulu teetti töitä. Puolisen tuntia kiersimme aamuyöllä kaupunkia ja jouduimme jopa poliisien 
ajojahdin kohteeksi. Onneksi oli raitis kuski, mutta poliisitkaan eivät osanneet auttaa puluongelmassa. Muutama minuutti meni siinäkin hukkaan. Ajatukset alkoivat kääntyä, että jätetään pulu suosiolla pois, kun ei näytä olevan mikään aamuvirkkulaji. Menimme kuitenkin vielä hetkeksi odottamaan pulujen heräämistä Hakotaurin rantaan, jossa yllättäen lupaavan näköinen kyyhkypari lensikin merellä. Ne olivatkin 
uuttukyyhkyjä, Raahelaisittain erittäin kova kesähavis, ja pinnahan sekin oli. Palasimme vielä kerran kaupunkiin, jossa yksi pulu oli vihdoin herännyt. Gomia oli!

Teimme pikaisia piipahduksia sivuteille matkalla Tauvoon. Pöllässä tienvarsimetsikössä kiipeilevien pikkulintujen välinpitämätön tarkkailu tuotti yllättäen tulosta, kun kiikareihin osui mustapääkerttunaaras. Hummastissa pinnalistaamme liittyi käenpiika, tiltaltti. Tarpeeton varpuspöllökin kehtasi vihellellä.  Hietaniitynlahdella merikotka säikäytti punasotkaparin lentoon, joten 
Säikänlahden saatoimme jättää väliin (ehkä ei olisi kannattanut).

Kaasalla olimme klo 7.00. Ei siinä montaa 
lintua muuttanut, mutta kuitenkin mm. yhteensä yhdeksän ruokkia  ja neljän allin parvi. Härkälintukin viipotti hetken merellä, mutta vain yhden näkemänä. Jäi mokoma listastamme puuttumaan kokonaan. Meren pinnassa (n.100m rannasta) etelään päin lentävä vaalea pienehkö kiurulintu aluksi säväytti sitten harmitti. Niemeä yritettiin jopa kompata, vaikkei takeita linnun laskeutumisesta edes ollut. Eiköhän se ollut se Hailuodon lyvaki.

Rallin viimeiset tunnit olivatkin sitten meidän osalta yhtä tuskaa ja ilmeisen täynnä virheratkaisuja. Munahiedan ajattelimme olevan ratkaisu kahlaajaongelmaan. Paikalta 
löytyikin pinnoihin suosirri, tylli ja ristisorsa, muttei 
mitään ylimääräistä. Seuraavaksi Alhonmäki tarjosi sentään pakolliset: kangaskiurun ja hempon. Säärestä löysimme uivelon, mutta ei mitään muuta. Lukuisat pysähdykset eritoten sirittäjän takia olivat tuloksettomia.  Aikaa oli vielä tunteroinen, joka sitten kulutettiin loppuun ponnettomaan yritykseen Virkkulan lampivikloille. Ainakin tämä aika olisi pitänyt käyttää vaikka turkinkyyhkylle tai jollekin Liminganlahden tornille.

Kun purkutilaisuudessa ponnistustasolla puolenkymmentä joukkuetta oli meidän edellä, oli vähän hankala hengittää. Normaalistihan kunnia-asiamme on ollut hoidella peruslajit tyylikkäästi. Nyt siinä ei onnistuttu. Ajoimme tavallista enemmän - 620km. Tuo aika oli pois maastossa olosta, joka lienee kostautunut peruslajien määrässä. Tilaisuuden venyessä tilanne alkoi meidän kannalta näyttää paremmalta. Kuitenkin erityisesti suklaalehmät johtivat meitä lähes koko ajan. Sitten yhtäkkiä tilanteessa 153-150 heidän huutelu loppuikin kuin seinään ja sehän sopi meille.

Yksi onnellisista keijukaisista
Heikki

...................................................................
Luukku Plus paketilla pääset eroon tila- ja turvallisuusongelmista.
Hanki Luukku Plus ja helpotat elämääsi. http://www.mtv3.fi/luukku