[Pply] lonkkavolovojen rallista

[Ari Leinonen]

Moi,

kokoonpano:
- Minna Mikkonen
- Esa Aalto
- Ari Leinonen

ralliaika:
su 01.00-12.00

kilometrit:
- ralllissa 90 km
- siirtymisten kanssa 100 km
- rallin purun kanssa 129 km

lajimäärä 113

Aloitimme Hietasaareen menevältä rautasillalta 01.00. Pohjustamani 
lehtokurppa ei ilmestynyt. Kymmenkunta tavan lajia löytyi kuitenkin. 
Etenimme aika joutuin kohti Kiviniemeä, jossa oli luvassa mukavaa 
kuultavaa. Kaulushaikara humputti hyvissä ajoin, samoin satakieli kuului 
uimarannalle hyvin. Sitten alkoi jännittää onko vuorokautta aiemmin (la 
01.45) kuulemani ruisrääkkä äänessä (Kultasirkuntie 35) lähistöllä erään 
talon pihan kulmalla. Sanoin olevammme nyt lähellä ja päästipähän parit 
narahdukset, mutta heti hiljeni kun pysähdyimme kohdalla. Olisi 
toivonut, että urheasti mukaamme lähtenyt Minna olisi kuullut sen 
kunnolla ja saanut eliksen, mutta ralliin se saatiin lajiksi.

Olin käynyt kuuntelemassa etukäteen Kempeleenlahden vanhan tornin ja 
Teppolan pellot ja todennut ne köyhiksi, joten suunta kohti Akionlahtea. 
Matkalla  vajaa kilometri ennen Vihiluodon risteystä Esan korvat 
tavoittivat pyörän vauhdissa (n. 20 km/h) mustapääkertun ja toinenkin 
toisella puolen tietä. Komeasti olivat äänessa. Mustapääkerttuja löytyi 
rallin aikana yhteensä 5 kpl:tta. Tarkemmat paikat ovat Esalla 
muistiinpanoissa. Esan muistiinpano systeemistä: Esa kuuntelee ja kuulee 
erittäin hyvin pyörän vauhdissa. Saatuaan havainnon hän kirjaa sen ylös 
nappaamalla lehtiön sarvista vauhdin juurikaan hidastumatta. Yö oli aika 
kolea ja montaakaan lämpöastetta ei ollut, ehkä 4. Itselläni korvat ovat 
herkät kylmälle, joten alushuppu kypärän alla on välttämätön. Samoin 
Minna oli varastautunut viileää viimaa vasten hyvin hupulla. Niiinpä 
meidän piti pysähdellä, jotta muutkin kuin Esa kuulisi jotain. Nämä 
pysähdykset samalla ehkäisevät takapuolen ja käsien puutumista.

Lajeja tipahtelee tasaiseen tahtiin. Linnut rupeavat heräilemään ja 
peippokin kerkiää laulaa ennenkuin saavumme Oulunsalon Varjakkaan juuri 
auringon nousun aikaan. Meren rantojen lajeja saadaan kerättyä. 
Akionlahti vähän pilkottaa, mutta valitettavasti aivan usvan peitossa. 
Emme voi odotella kovin kauaa ja niinpä päätämme käydä tornilla vaikka 
usvaa olisikin. Ja kuinkas ollakaan: sumu hälveni juuri kun noustiin 
torniin. Lajeina löytyi mm. heinätavi, harmaasorsa, jouhisorsa.

Matka jatkui suunnitelman mukaisesti kohti Papinkarin lintutornia. 
Pensaskerttu löytyy Oulunsalon kylän pelloilta. Ensin käymme kuitenkin 
Peräojan sillan luona. Siellä olin kuullut mustapyrstökuirin ja 
peltosirkun pohjustuksessa. Kuiri kuului jo heti Letontien alkupäässä. 
Peltosirkku oli äänessä paikallansa. Luhtahuitti ilahdutti mukavasti. Se 
huittaili Letontien itäpuolella sillan kohdilla.

Palasimme takaisinpäin ja nousimme Papinkarin torniin. Sieltä löytyikin 
hyvin lajeja. Kaakkuri muutolla, ruskosuohaukka, pikkulepinkäinen (Minna 
kaivoi sen esille ruovikosta) lapasotka naaras, punasotka, sirittäjä 2. 
Esa taiteili pyörällänsä (hyvin ja pitkään palvellut armeijan malli) 
pitkospuita perille asti. Uskomatonta. Itsekin ajelen hyväkuntoisia 
pitkosia joskus pyörällä, mutta näille Papinkarin pitkosille ei minulla 
tullut mieleenkään edes yrittää. Lähes kaikki lankut ovat irti 
toisistaan, koska puutapit eivät ole pitäneet. Esalle tällainen 
taituruus on arkipäivää eikä mistään näyttämisen halusta ollut kysymys. 
Hänen ei tarvinnut kantaa välineistöä vaan meni perille asti. Minnan 
kanssa tultiin kunhan kerittiin.

Sarkkirannan lääseikköä yritettiin lähestyä eri paikasta mitä 
normaalisti siinä kuitenkaan onnistumatta. Se mutka ei tuottanut kuin 
tervapääskyjä jotka olivat heräilleet lentelemään kauniiseen aamuun. 
Lämpötila oli selvästi lämmennyt ja nyt nokian retkikeittimissä 
(kumpparit) tarkeni hyvin. Minna nautti tästä, sillä aamun koleus oli 
hieman kohmettanut jalkoja matalavartisissa vaelluskengissä. Samoin 
pieni kävely pisti veret kiertämään paremmin myös varpaissa.

Päätimme suunnistaa seuraavaksi Kempeleenlahden tornille Teppolan 
peltojen kautta. Teppolasta löytyi odotusten mukaisesti uuttukyyhky ja 
tuulihaukka. Kierto Kempeleenlahdelle Perävainion kautta poiki 
pikkutyllin Kuivalanperän pelloilla. Töyhtöhyypän 4 pientä poikasta 
taapersivat myös pellon takareunalla.

Esa pyöräili jälleen pitkoset Kempeleen lahden vanhalle tornille. Siltä 
saatiin mukavasti rallin sadas laji: ristisorsa. kilometrejä 67 ja aikaa 
kulunut noin 9 tuntia. Myös merimetso, härkälintu, räyskä ja  
nopealiikkeiset kolme pikkutiira löytyivät. Itse rallille asettamani 100 
lajin tavoite siis täyttyi.

Seuraavana tavoitteena oli saada lajiksi kottarainen. Tämä laji oli 
meidän puhutuin ja oli muodostua aika noloksi allekirjoittaneelle. 
Oulunsalon Varjakan satamassa nimittäin aivan vierestäni lensi 2 
kottaraista. Esa näki nämä tieten hyvin. Itse olin selin, huppu päässä 
ja suu täynnä ruisleipää. En kuullut edes niiden siipien suhinaa. Niinpä 
kottaraisen uudelleen löytäminen oli kunnianasia. Esa oli nähnyt aiemmin 
Kiviniemen uimarannan tuntumassa kottaraisia, mutta eipä näkynyt. 
Seuraavana vuorossa pohjustuksessa löytämäni kottaraiset Kiviniemessä 
Iinatin tien varressa junaradan itäpuolella olevilla pelloilla. Eivätpä 
olleet sielläkään. Jokin etiäinen kävi ja tarkistin tien toisella 
puolella olevan pienemmän peltotilkun ja siellähän kottarainen oli. 
Esakin juuri sopivasti ehti hätiin sen havaitsemaan.

Tässä vaiheessa rallia, jolloin aikaa 2 tuntia, ruvetaan syynäämään 
puutteita. Pulu löytyi pian Äimäraution kohdilla ja heti pian 
mustavariksia lensi muutama Krouvinmännikössä. Suunta kohti Jätäriä 
selkälokki ja karikukko mielessä. Ne hoituivat helpolla. Useampikin 
selkälokki lensi päällämme ja karikukko istui kasojen päällä. Lajeja 109 
kasassa ja 1,5 aikaa. Suunta pikkuvarpus paikalle Syynimaalle ja vauhti 
ei paljoa hidastuntu, kun se löytyi kaiteen päältä istumasta.

Rallin loppu päätettiin viettää Pyykösjärvellä. Nokikana löytyi pian. 
Vesipääskyjä ei löytynyt, jotka olivat olleet paikalla hetkeä aiemmin. 
11.30 päätin lähteä suihkun kautta kohti Vihiluotoa purkuun, muuten 
myöhästyisin. Minna ja Esa hoitaisivat homman loppuun eli klo 12.00 asti 
kahdestaan ja ilmoittaisivat lisälajit, jos tulee.

Kerkesin sopivasti purkuun ja täytyypä sanoa, että lohikeitto oli 
todella maukasta. Samaa mieltä tuntuivat muutkin olevan. Täydensin 
havaintolomakkeita havaintopaikkojen osalta, kun siihen oli sopivasti 
aikaa. Mukava viesti tuli Esalta: käpytikka ja kaakkuri oli vielä 
löytynyt viimeisen puolen tunnin aikaan. Lopullinen lajimäärä näin 113.

Purussa tuli pian esille oma mokani: Olin tulostanut rallin 
peruslajilistaksi vanhan pohjan. Uusi pohja oli päivitetty 24.5 ja itse 
olin tulostanut pohjan ennen sitä. Peruslajilista kakkosessa näkyi 
olevan huomattavasti enemmän lajeja. Kun huusin tulokseni vanhan pohjan 
mukaan niin tuloksemme oli jo 119 lajia ennen huutolajeja. Sain eräältä 
henkilöltä, kiitoksia vain, uuden pohjan ja pysyin huudossa mukana. 
Pyydän anteeksi aiheuttaami lisätyötä, joka tulee havaintojen 
siirtämisestä uudelle peruslajipohjalle. Kiitokset Rannikon Seijalle ja 
Karille purun läpiviennistä. Se meni alkuunpäästyään  vauhdikkaasti.

Kiitoksia myös rallikavereilleni Mikkolan Minnalle ja Aallon Esalle. 
Minna pysyi hienosti mukanamme ja ehkä kehut mukavasta rallista eivät 
olleet ehkä pelkkää kohteliaisuutta.

Ari Leinonen