[Pply] Chocolate Moosen ralli

[Petri Lampila]

Heps,

Ohessa koottuja selityksiä kevätrallin tiimoilta. 
Joukkueeseemme kuului allekirjoittaneen lisäksi 
kaksi tämän rallin ensikertalaista, Toni Uusimäki 
Kokkolasta ja Ouluun viime vuonna Espoosta 
muuttanut Samuli Lehikoinen. Vastuu reitin 
suunnittelusta jäi siis allekirjoittaneelle, ja 
siitähän ei voi hyvää seurata. Aloituspaikaksi 
olimme valinneet aiemmin niin perinteisen 
Hailuodon, mutta sikäli uudistetulla tavalla, 
että runsaslintuinen, mutta hidas Tömppä 
jätettäisiin väliin ja pois tultaisiin jo klo 
15.00 lautalla. Koska olennainen osa suunnitelmaa 
olivat petolinnut, sateessa lauttarantaan 
ajaessamme meinasimme tehdä ns. hätäpaskat eli 
vaihtaa taktiikka tyystin toiseksi. Varmaankin 
oli kuitenkin parempi, että hätäisiä äkkiliikkeitä ei tehty.

Aluksi poikkesimme Viinikanlahdelle tsekkaamaan 
sotkatilanteen. Americanherkkuja ei näkynyt, 
mutta punasotka paikalla muli. Tämä päätettiin 
poimia paikalta myöhemmin tarvittaessa. 
Havaitsimme myös yhden punkin sekä 4kpl 
vaarallisia rikollisia. Seuraavaksi lähdimme 
hakemaan esiin Markkolan Juhan löytämät 
kesäkurpitsat. Ne löytyivät helposti ja päätimme 
edelleen viivästyttää aloitusta, luottaen 
vahvasti kurpitsojen paikallisuuteen. Seuraavaksi 
menimme Marjaniemeen, josta ei tuntunut löytyvän 
mitään kummallista. Lopulta Virpiniemen suunnasta 
mereltä tuli kuitenkin lokkien ahdistelema 
suopöllö, laji joka oli ennakkotietojen mukaan 
vähissä. Niinpä aloitimme rallin tästä 
normaalisti helposta lajista klo 10.44. 
Seuraavaksi takaisin keräkurmitsapaikalle, jossa 
kirotut piipertäjät pitivät hiukan jännitystä 
yllä kipitettyään aika kauas siitä, mihin ne 
jätimme. Hoito kuitenkin. Pöllänlahti tuotti mm. 
sääksen ja lapasotkan, Kuivasäikältä pojat 
naulasivat mm. mustaviklon sopivasti hetki 
Daltonien poistumisen jälkeen. Patelanselällä ei 
mainittavia paikallisia ollut, nuolihaukka 
kuitenkin piipahti ilmatilassa. Tässä vaiheessa 
auringonpaiste katsottiin riittäväksi petojen 
kaarrella, siispä Kirkkosalmelle. Jotain 
irtosikin, vaikka enemmän toivottiin, mm. 
merikotka jäi puuttumaan. Punasotka piti kuitata 
vielä Viinikanlahdelta. Kauaksi se oli siirtynyt, 
joten tovi kaivamiseen meni. Matka jatkui 
Ulkokarvoon, josta irtosivat mm. ainokaiset 
mustalinnut, ”turha” lapasotka oli täälläkin. 
Onnistuimmme värkkäämään paikalla niin pitkään, 
että Pökönnokka piti hoitaa venesatamasta käsin. 
Tämä moka lienee maksanut ainakin punakuirin verran.

Suunnitelman mukaisesti poistuimme 15.00 lautalla 
saaresta ja suuntasimme saman tien Hietasaareen, 
jossa arvelimme olevan kiireellisimmin 
hoidettavia lajeja. Tanssilavan mustapääkerttu ei 
meille hoilaillut, mutta käpöttely ”takakautta” 
Hyrylle poiki mukavasti ensin kiikittävän 
pikkutikan ja pian yli lensi kaksi nokkanisseä. 
Nauratti kovasti, ja niin naurattivat myös 
maratoonareiden virkistykseksi takapuoliaan 
kovaäänisen musiikin tahdissa ketkutelleet 
naisihmiset. Ideaa voisi hyödyntää myös 
ralleissa, esim. sambaryhmä Kaasalla voisi 
piristää kummasti väsynyttä rallaajaa 
aamutuimaan. Ihan vaan vinkiksi 
rallitoimikunnalle. Hyryllä meitä viihdyttivät 
lisäksi läpikuultavan hentojen Keijukaisten sirot 
olemukset, joten hupia ja silmänruokaa oli 
kerrakseen. Hietasaaren tornissa meitä hauskuutti 
rantakurvin soidinhuuto muutaman peruslajin 
ohella. Samassa sessiossa myös puuttumaan jäänyt 
merikotka näyttäytyi, mutta harmillisesti vain Samulille.

Oulun ympäristössä teimme nivaskan täsmähoitoja 
(pöllöjä, tiaisia ym.), ja jälleen kerran 
aloitimme keskustelun pöllöjen nokan napsutusten 
määrittämisestä. Määritysartikkeli on 
suunnitteilla ;) Pikkuvarpusen kylkiäisenä 
fasaani hoitui kerrankin helposti. Kiviniemi 
tuotti vain pensaskertun, Vihiluodosta irtosivat 
ainokaiset allit. Illaksi suuntasimme 
Liminganlahden rannoille, mutta hyvin laihoin 
tuloksin. Tässä vaiheessa alusta asti hokemani 
”huonosti menee”-mantra alkoi purra muihinkin. 
Letontien varressa ei huitti meille huittaillut, 
eikä Teppolakaan tarjoillut ihmeitä. Yöksi 
singahdimme ensin Tyrnävälle, jossa pikkukuovi 
meille pilisi, lisäksi näimme turhan suopöllön. 
Lapinpöllön hoito Muhokselta oli vuorossa 
seuraavana, paikka tosin osoittautui sen verran 
hankalasti saavutettavaksi, että olisi kannattanut harkita väliin jättöä.

Yö oli siis mennyt tahmeasti, mutta Varjakkaa 
lähestyessämme innostuin tapojeni vastaisesti 
hehkuttamaan paikan erinomaisuutta ja uhosin 
”vähintään kymmenestä” lisälajista. Kauaksi ei 
jääty, vaikka osa pinnoista oli toki melko 
triviaaleja. Matkalla Varjakasta Säärenperään 
auton ikkunasta hoitui satakieli, Säären 
venevalkamasta puolestaan valkoposkihanhi. 
Karinkanta ei ihmeitä tarjonnut, Varessäikän 
antia oli mahdollinen jääkuikka, jota ei lopulta 
merkattu edes jääkuikkalajiksi. Rautakalliolla 
hautova kyhmäri sentään osattiin 
määrittää.  Alhonmäki puolestaan ei ollut murheen 
alhoa tällä kertaa, vaan lullula hoitui helposti 
ja hemppokin helpohkosti. Merikylän pelloilla 
auton ikkunasta näkyi linnun pää pellossa. 
Ehdotin lajinmääritykseksi aavikkojuoksijaa, 
mutta peltopyyksi se kuitenkin tällä kertaa 
osoittautui. Kommenttini nauratti poikia kovasti 
jälkeenpäin, olen siis ilmeisesti hauska 
mies.Tauvon kalasataman staiji oli aikalailla 
nollaa, joten se jätettiin lyhyeksi. Onneksi 
tärkeimmät arktikalajit olivat jo plakkarissa. 
Paskalahdelta piti vielä kuitata mukuru, josta 
siirryimme lopetuskohteeseen Pyhäjoen 
Hanhikivelle. Alku olikin lupaava, kun heti ensi 
stopilla kuului peukaloinen sekä näkyi ja kuului 
mustapääkerttu. Muuta uutta ei kuitenkaan 
laululinnuista herunut. Parhalahden tornissa 
nökötimme sitten viimeisen puolituntisen, eikä 
ollenkaan hassumpaa ollut se: ensin pohjoiseen 
muutti ampuhaukkanaaras, sitten Samuli revitti 
hienosti kolmen niinikään muuttavan ruokin parven 
ja vielä juuri ennen ajan loppumista käenpiika 
kiikitti itsensä lajilistalle, jättäen meille 
ainoastaan suosirrin peruslajipuutteeksi.

Kaiken kaikkiaan varsin mielyttävä ralli, hyviä 
hetkiä oli enemmän kuin huonoja. Mukavaa oli myös 
edes hiukan pitää Keijukaisia jännityksessä, 
vaikka ero kuitenkin lopulta muodostui suht 
selväksi. Kakkossija saavutettiin peruslajien 
poimimisella, harvinaisuuksia tai edes ässiä ei listaltamme löytynyt.

Joukkueen nimi tuli muuten tuosta:

<http://www.youtube.com/watch?v=CRIwuxqKyyk>http://www.youtube.com/watch?v=CRIwuxqKyyk

Terv. Petri
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20070529/7de69221/attachment.html