[Pply] Daltonien stoori

[mleppaja at ope.ouka.fi]

Tervehdys lista,

Daltonien tiimin kokoonpano: Joe (ak), Jack (Mikko Ala-Kojola),  
William (Juhani Törmi) ja Averell (Teemu Fyrsten).

Daltonit päätti vuosien tauon jälkeen aloittaa luodosta, kun sieltä  
pohjustuksessa löytyi helposti sellaisia lajeja, jotka mantereella  
olisivat vaikeita. Niinpä hurautimme jo 0830 lautalla luotoon ja  
kävimme pohjustamassa tiedotukseen jo edellisiltana tulleet  
keräkurpitsat, ja jätimme ne odottamaan rallin alkua.

Sitten kävimme pohstamassa Viinikanlahden, jossa törmäsimme,  
ensimmäisen kerran suklaahirviin, ja tämän jälkeen löimme päätämme  
yhteen useamman kerran, on se luoto kyllä pieni paikka. Lisäksi  
kaikille varoitukseksi, menimme Viinikanlahden tornille polkua pitkin,  
ja silti löysimme itsestämme neljä punkkia, joista yksi ehti kiinni  
asti, tietysti ak:lle, kuten aina. Oikeastaan punasotka oli ainoa  
merkittävämpi laji rallin kannalta, ja sekin jätettiin sinne  
odottelemaan, koska ralli oli päätetty aloittaa Kirkkosalmelta.

Nousimme Kirkkosalmen torniin aika lailla tasan kymmenen, ja aloimme  
penkoa paikallista lajistoa. Pohjustuksessakin äänessä ollut luhtakana  
äänteli aika ajoin, pitäen ehkä parin minuutin taukoja sarjojen  
välissä. Luhtakanalla oli tarkoitus aloittaa, mutta ensin piti löytää  
jotakin muutakin mielenkiintoista. Eipä oikein löytynyt. Aloitimme  
rallin 12 yli kymmenen, kun pelkäsimme luhtakanan lopettavan  
ääntelynsä, kun aurinko alkoi kurkistella pilvien raosta, samalla  
kertaa saimme räyskän, harmaasorsan ja muuta tavallista, mutta  
luhtakanan lisäksi mitään erityistä ei tullut.

Kirkkosalmen jälkeen kävimme hoitelemassa punasotkan Viinikanlahdelta,  
joka oli siirtynyt aamuisesta paikasta, mutta löytyi kuitenkin, sitä  
hakiessa löysimme myös punakuirin lennosta, joka laskeutui myös  
paikalliseksi.

Täältä rynnistimme hoitelemaan keräkurmitsat, jotka hoituivat  
mukisematta. Täältä hurautimme Kuivasäikälle, josta hoituivat molemmat  
melanitat, härkälintu, merikihu, kuikka ja jotain muuta tavallisempaa.  
Pohjustuksessa tietopaikassa laulanut mustapääkerttu sen sijaan oli  
hiljaa. Pöllanlahdelta hoitui vesipääsky, mutta jostakin syystä  
nuijasimme lapasotkat. Itse asiassa Jack sanoikin kun lähdimme, että  
emme kyllä katsoneet lahtea riittävän tarkkaan, ja oikeassahan tuo  
näemmä oli. Mut kiire painoi päälle.

Matkalla Patelanselälle saimme pikkulepinkäisen spondesti tien  
varresta, Patelanselällä oli paikalla kaksi rallijoukkuetta, ja niiden  
päällä lenteli kaksi nuolihaukkaa, nappasimme lajin taskuun ja  
toivoimme, etteivät huomaisi, mutta ainakin toinen porukka lajin sai.

Patelanselältä lähdimme Kirkkosalmelle hoitelmaan pedot pois, mutta  
taivas oli tyystin tyhjä, ei edes kalasääskeä tai merikotkaa. Jätimme  
petostaijin ja rynnisimme Pökönnokalle, joka oli aika pettymys.  
Pohjustettu punakuiri oli paikalla, mutta siitähän meille ei ollut  
hyötyä. Jotain tavallista tuli, kuten lapinsirri, karikukko etc.

Täältä rynnistimme mantereelle, lautalta ainoa merkittävä havainto oli  
merimetso. Akionlahdella oli pohjustettu uivelo, ei ollut enää, sen  
sijaan täältäkin löytyi (turha) punasotka ja lukuisa joukko  
mustakurkku-uikkuja.

Tähän asti oli mennyt ihan hyvin, mutta sitten alkoi rallimme heikoin  
jakso. Ensinnäkin jouduimme vähän häröilemään, kun olimme unohtaneet  
pöllönuotit, joten emme menneetkään Ouluun, vaan hurautimme ensin  
Liminkaan, mistä turkinpulu hoitui vaivatta, sen sijaan Peltsin  
pihassa pesivä hemppo tuotti ongelmia, ei hoitunut vaikka käytimme  
aikaakin. Virkkula tuotti mustapyrstökuirin lisäksi, uivelon,  
kalasääsken ja merikotkan sekä taas kerran turhan punasotkan.

Paluumatkalla hemppo hoitui Peltsin pihasta ehkä reilun viiden  
minuutin odotuksella.

Oulu meni sitten täysin käsille, saatiin pohjustettu käpytikka ja  
pensaskerttu, mutta kaikki muu petti ja aikaa kului. Hoitelimme helmi-  
ja varpuspöllön, täältä tuli tosin sponde palokärki. Sitten painelimme  
Teppolan ja Papinkarin kautta etelään. Teppolassa nuijasimme  
varpushaukan, joka taisi jäädä ainoaksi nuijaukseksi. Pikkukuovi  
hoitui Teppolasta.



Matkalla Oulaisiin ei saatu oikeastaan lehtokurppaa kummempaa, vaikka  
olinne varmpoja, että esim. suopöllö hoituisi siirtymän aikana, ei  
hoitunut. Koska lämpötila laski kovaa vauhtia hoitelimme viita- ja  
pensassirkkalinnut Irvasta ensimmäisenä ja molemmat hoituivat  
helposti. Sitten menimme Irvassa tietopaikkaan, josta piti hoitua  
kapustarinta, satakieli ja pikkukuovi, joista jälkimmäisin oli nyt  
turha. Kaikki hoituivat suht helposti, tosin kapulat teettivät hieman  
työtä. Täältä teimme pienen spontaanin ajelun joen eteläpuolta  
viitakerttusen toivossa, ei kuulunut.

Jatkoimme Kalapudasta kohti ja pohjustettu kulorastas ei pettänyt, ei  
myöskään ruisrääkät eikä peltopyyt, vaan kaikki hoituivat täysin  
kivutta. Tästä rynnistimme Heinikarinlahdelle, matkalla hoitui sponde  
huuhkaja ja Heinikarinlahdelta luhtahuitti. Meillä oli kaikki yöpaikat  
käytynä, ja jouduimme odottelemaan laululintujen aloitusta, sitä ei  
ole ennen sattunut.

Teimme uuden suunnitelman ja hurautimme Merijärvelle, missä meillä oli  
pohjustettu isolepinkäinen. Olimme paikalla kuitenkin niin varhain,  
ettei lanttu suostunut näyttäytymään, joten jouduimme jättämään sen  
siihen.

Viimein aamukin tuli, ja monet laululintulajit hoituivat, mm. peukku  
ja metsäautoteitä ajellessamme näimme myös koppelon ja pyyn, sekä  
löysimme hyvin paikallisen, joskin kannaltamme turhan,  
kalasääskiparin. Aamulinnut hoideltuamme, bongasimme  
mustaotsalepinkäisen, josta ryntäsimme hoitamaan pohjustetun  
kuustiaisen Parhalahden suunnalta, ja hoituihan se.

Täältä siirtymä Alhonmäelle, josta kangaskiuru hoitui pienen odottelun  
jälkeen, sekä kuultiin ihan turhia hemppoja. Varjakka oli aika  
pettymys, vain käenpiika koristi tämän jälkeen pinnalistaamme,  
samoilta selkosilta pohjustetut tilhi, pikku- ja pohjantikka sen  
sijaan pettivät. Säärenperä tarjosi suosirrin ja valkoposkihanhen.  
Savilahdelta ei irronnut mitään, paitsi turha suosirri. Tämän jälkeen  
menimme loppuajaksi staijaamaan legendaariselle Pellikan  
postilaatikolle, johon ak jätti porukan ja kävi tarkistamassa  
Varessaäikän, josta löytyi kyhmyjoutsen. Sama lintu minkä  
suklaahirvetkin hoitivat. Karilla oli sekä hautova lintu että  
uiskenteleva koiras, jonka pystyi vaivatta tunnistamaan, kun väreilyä  
ei ollut lainkaan.

Hain muun porukan pois staijaamasta, ja hurautimme Varessäikälle,  
mutta koiras oli uinut Karin taakse, ja hautova naaras piti kaulan  
alhaalla, ja ralli läheni loppuaan. Rallia oli kuitenkin vielä viisi  
minuuttia jäljellä, kun koiras ui taas esille ja laji hoitui. Muuta ei  
sitten enää tullutkaan ja niinpä kokonaislajimääräksi muodostui 149,  
jota olisi ollut kyllä helppo kasvattaakin, mutta ei onnistunut nyt.

Purun jälkeen lajimäärä ei oikeastaan harmittanut, kun ykkönen oli  
toivottaman kaukana, ja kakkosellekin hävittiin suht selvästi, mutta  
neloset voitettiin yhdellä lajilla, ja oikeastaan on mukavampaa  
voittaa yhdellä, kuin kahdella tai kolmella lajilla... ;)

Muuten ralli oli hirmuisen leppoisa, kun ajoimme aika vahän vain 640  
km, kun edellisvuonna kilsoja kertyi nelinumeroinen määrä. Erityisesti  
rallista jäi mieleen yö, mikä meni totaalisen nappiin ja yölaulajista  
saimme hoitoon lähes kaiken, ja vieläpä hirmu nopeasti.


Daltoneista,


Joe