[Pply] Ei ruudin vaan Eevinruudin keksijöiden retki

[pekka ruuska]

Hi, 

Eevinruudin keksijät (Tuomas Herva, Ilpo Kojola, Ilkka Ruuska, Pekka 
Ruuska, Jorma Siira) osallistui 2007-vuoden PPLY-kevätralliin veneillen 
Perämeren rannoilla. Noin 300 km rallitunneista autoilimmekin, mutta 
aika iso osa ajasta meni myös tosiekoretkeillen eli venettä 
sauvoskellessa rantojen salasärkkien poikki. Työntöhommassa Ilpo ja 
Tuomas toimivat lihaksina ja itse jouduin painolastin raskaaseen osaan. 
Sää oli onneksi varsin oiva, vaikka juuri ennen rallin avausta veneessä 
istuessa ehdimme kotvan nauttia tihkusateestakin.

Klo 12:10 sammutimme 9.9 hp Evinruden Tauvon Ulkonokan (suojelualueen 
ulkopuolisella) rajasärkällä, astuimme nilkat peittävään veteen ja 
aloitimme staijailun. Pikkutiira tuli avauslajiksi, se kalasti melkein 
meidän veneestä. Veneajelulta kuittasimme myös merimetsot ja kaakkurin, 
mutta tulomatkalla veneeemme kiertänyt kuikka oli kaikonnut ja laji jäi 
koko rallissa puutteeksi. Tauvon tavanomaisimpien lajien lisäksi 
erotimme Munahiedalta punakuirin, merikihun, merikotkan ja sääksen. 
Munahietaa taisi aloituksen aikoihin koristaa myös Räpäsorsien joukkue.

Tauvosta peräprutkuttelimme ulkomeren kautta Siikajokisuulle, jossa jo 
teimme maihinnousun.Vesi- ja rantalajeja merkatessa säikytimme lentoon 
kovaa mäkättävän riekon. Ampuhaukkakin lensi edestämme, mistä olimmekin 
varsin tyytyväisiä. Tulomatkalla Tauvoon klo 11.01 olimme nimittäin jo 
nähneet jossain aivan muualla yhden ampuhaukan, mutta silloin päätimme 
kylmästi jättää ralllialoituksen myöhemmäksi.

Veneretki jatkui kohti Hailuotoa. Rantauduimme hetkeksi Rautakallion 
kivikkoon, jossa huomasimme katsovamme kyhmyjoutsenparia vain 20 metrin 
etäisyydeltä. Aikapulan vuoksi emme tutkineet Luodon rantoja sen 
enempää, vaan palasimme Varessäikkään noin klo 17:00. Säikästä taisi 
merkittävin löytö olla selkälokki, joka joskus on hankalakin peruslaji. 
Karinkannassakin olivat keräkurmitsat edelleen esillä, laskimme niitä 
10 kpl (vaikka jotkut turistit oli osanneet laskea vain 8:aan). 
Ruutimiesten pinnasaldo taisi olla veneretken jälkeen 54:ssä. Muuta 
tulosta oli auringossa palaneet kasvot, ainakin itse aloin punottaa 
oikein kunnolla.

Iltatunneiksi siirryimme Oulun seudulle. Kellon venerannassa näimme 
räyskän ja peukaloista kuulostelimme, mutta se ei äänessä ollut. 
Pateniemen rannassa laskeutui allliparvi juuri kun saavuimme. 
Pohjustettua kuusitiaista (ei löydetty) etsiessämme näimme keskellä 
Kempeleläistä omakotialauetta matalalla lentävän hiirihaukan ja pyynkin 
huomasimme perin suburbaanissa maisemassa. Keskiyöllä Madetkoskella 
kuuntelimme poikasääniä helmipöllön pesästä. Lajeja keksijöille kertyi 
tasaisesti, silti sataan asti pääsimme vasta puolenyön jälkeen. 

Bongasimme Kiviniemestä satakielen, se kuului helposti kadulle autoon 
asti. Myöhemmin yöllä löysimme Sääri-Varjakka-tieltä toisenkin saman 
lajin edustajan Muuten yön rääkkä-, metso- & huittietsinnät ei juuri 
tuoneet tulosta, vaikka aika monissa käymissämme paikoissa oli muut 
joukot huitteja kuitanneet. Letossa sattui rallimme kovin tapaus, mutta 
asian täysi vakavuus selvisi meille vasta rallin jälkeen. Kuulimme 
kovan ja perin oudon äänen, joka tuntui jopa jonkin tutun lajin äänen 
kaiulta (joku diplomi-insinööri puhui kaikujen vaikutuksista). Kyseessä 
oli luhtakana, mutta kun emme osanneet sitä laji edes epäillä (ei olla 
todellakaan mitään ruudinkeksijöitä), niin hieno sponde huutolaji jäi 
rallipinnaksi kuittaamatta.

Aamulla näimme monia muita tiimejä, sillä valitsemamme rantatiereitti 
etelään kohti Pyhäjokea oli rallaajien suosiossa. Hyvin meillekin 
kertyi uusia lajeja. Virkkulassa lyllersimme autonpohjaa kolisuttaen 
lampiviklopaikalle, mutta bongaus ei vain onnistunut. Kuulimme 
kuitenkin mpkuirin ja jotkut kai kuuli myös mustaviklon. Varjakasta 
Sääreen ajaessa löysimme nuoria pikkukäpylintuja ja peltojen 
kantokasoilta pikkulepinkäisparin. Pariskunta oli alle 50 m tiestä ja 
samaa lajia näkyi toinenkin sievä pari tien toisella puolella.
Kivikasapellolla määritimme isolepinkäisen, vaiikka se aluksi lähes 
hävisi väreilyyn. Säären rannassa kajotti myös valkoposkihanhi sekä 
pikkukuovi. Lyhyt staiji Kaasassa toi turhan kaakkurin, uivelon ja 
mustalinnun, mutta ei sen ihmeempää. Säikänlahdelle mennesä 
isokäpylinnut melkein täytti tien ja paluumatkallakin näimme vielä 
yhden. Säikänlahdessa kivoimmat löydöt oli heinätavi ja punasotka. 
Heinätavipuutetta oli jo pitkään murehdittu muissa paikoissa. 
Hankalimmat peruslajit punatulkku ja töyhtötiainen löytyivät viimein 
aamukävelyltä Hanhikivestä. Kävellen saimme myös mustapääkertun, mutta 
tikoista tai varpuspöllöstä ei tullut mitään vastetta reviireillä 
vihellellessä. Vesipääskyn, mukurun ja tsik-sirkun (jonka muoto erottui 
hyvin, värit ei) näimme Heinikarinlammella ja Tankokarista osasimme 
poistua ilman lampivikloa juuri ennen kuin Lampilan Petrin ja 
kavereiden näkemä ruokkiaalto osui näkyviin. Tankokari muuten on 
paikka, johon on rakennettu Parhalahden uudempi kalasatama sekä 
kyhäelty lintutorni. Parhalahden vanhemmassa kalasatamassa emme nyt 
käyneet.

Aikaa oli lopussa niin vähän, että suunniteltu tarkempi Pyhäjoen 
tutkiminen lyheni olennaisesti. Viime hetket etsimme tuloksetta 
keltaväiskiä ja mustaotsalepinkäistä Yppärissä. Ainoa petostaijattu 
laji Yppäristä oli sääksi, mutta siitä ei keksijät lisäpinnoja saaneet. 
Lopetuslajiksi tuli peltopyy, joka Yppärissä lienee jo runsas. Taisi 
olla vielä toissasyksynä, kun Lopun laiskojen Pyhäjoelta löytämä 
peltopyy nousi uudeksi Surniarallin lajiksi ja herätti havaintoon 
kohdistuvia perin epäluuloisia (mutta aika asiallisia) kysymyksiä. 

Vuoden 2007 PPLY-ralli ei tuonut meille voittoa, mutta emme semmoista 
odotelleetkaan. Taisimme olla silti ykkösiä tai kakkosia rennompien 
tiimien eli ei-ammattilaisten epävirallisessa sarjassa. 
Veneilytaktiikkakin taisi olla uutta PPLY-rallissa, se oli hyvin 
myönteinen kokemus. Tosin huimin veneen ansiosta löydetty laji oli 
metsäkana eli riekko. Myös viisihenkinen joukkue on poikkeavaa, mutta 
tuskin lopulta menetimme joukkueen ison pääluvun vuoksi yhtäkään 
pistettä Vain varpushaukka oli mennä käsistä, mutta sekin onneksi lensi 
uudestaan näkyviin ja vaaditut neljä herraa viidestä senkin 
havaitsivat. Rallin suuren joukkuemäärän vuoksi ässiä ei kertynyt juuri 
kenellekään, osatta jäimme mekin, kun emme ihan huiman kovia lajejakaan 
keksineet.

tv. 
Pekka Ruuska