[Pply] pikkuvarpusesta

[Timonen Sami]

Moi vielä,

Pertti Koskimiehen luvalla alla on jotain tietoa Suomen rengastajien rengastaja-verkon pikkuvarpuskeskustelusta vuodelta 2004. Otin viesteistä mukaan pönttöjä ja pesintää koskevat osiot, jätin lintujen pyydystystä rengastusta varten tarkemmin käsittelevät hommat pois

Koskimies sanoi mulle lisäksi ettei ole pesinyt hänellä koskaan 28-millisissä. Ja lisäksi jos jollain on jotain tarkentavia kysymyksiä, niin häneltä voi kysyä osoitteesta pertti.koskimies at kolumbus.fi

Tiedon välitti,
Sami

-----------------------



Pöntöt:
- Vino pönttö on paras. Tiaiskoko (32 mm) sopiva. Normaali tiaispöntön
katto (siis yläpäädyssä), jolloin helpompi ottaa poikaset ja emot (aivan
kuin tiaisen otto pesästä). Kun lentoreikä on lähellä kattoa, ei pääse
tekemään yhtenäistä katetta pesäänsä, jolloin turvallisempi tarkastaa ja
työntää käsi ottamaan emoja ja poikasia.
- Korkeus ei alle 3 m (ei tule matalalle, koska haluaa paeta ajoissa)
- Sijoitus paras yksinäisissä puissa pelloilla, pihoilla, joutomailla
ym. avoimilla mailla, myös seinissä. Ei juuri tule pellonreunan metsään,
ei edes reunimmaisiin puihin jos erillisissä puissa on tarjolla pönttö
- Pikkuvarpunen "haluaa" seurata ajoissa, mitä ympärillä tapahtuu. Siksi
se suosii korkeita ja avoimesti olevia pönttöjä. Pakenee yleensä kun
ihminen tulee pesäpuun juureen, ei jää ainakaan sitten kun tuntee että
joku kiipeää pesäpuuhun.


Poikueet:
- Yleensä 2, joskus kolme. Munii ekan vapun aikoihin tai vähän ennen
säistä riippuen. Viihtyy pöntöillä (ja varaa niitä) jo syksyllä. Alkaa
rakentaa pesää jo helmi-maaliskuulla, asutut pöntöt saa kiikaroiden
selville jo silloin, etenkin aurinkoisina aamuina innokkaasti
silputtavat ja touhuavat pöntöllä.




Pariin kysymykseen vielä tarkennus.

Pikkuvarpuset pesivät varsin lähekkäin, kuten varpusetkin, mutta
suurempaa "hajurakoa" ne kyllä tarvitsevat. Itse asettelin esim. isäni
takapihalla olleelle sopivalle niitylle (vanhaa peltoa) pönttöjä n. 10 m
välein kasvaneisiin koivuihin, ja kaikki kelpasivat yhtaikaa. Pöntön
kooksi käy siis normaali tiaispöntön koko (korkeus 25-30 cm,
pohjapinta-ala n. 11x11-12x12 cm.

Vähän vinossa (n. 10 astetta; lentoreiän puoli tietysti vähän ylempänä!)
oleva pönttö on siinä mielessä pikkuisen parempi kuin ihan vaakatasossa,
että puussa itse roikkuen sinne on helpompi kurkistaa ja työntää käsi
hallitusti. Luonnostaan pv myös rakentaa pesämaljansa katon ohuemmaksi
kuin sivuseinät, ja jos nyt avattava pääty on ikään kuin sivuseinänä, se
helposti tulee tiiviimmäksi kuin että se on jo vähän katon suunnalla.
Kun lentoreikä (jonka lintu joutuu pitämään itselleen avoimena) on aika
lähellä pöntön kattoa, niin hyvin yleistä on, että sinne puolelle ei
tule pesänseinämää ollenkaan, vaan se pysyy avoimena.

Vinoudessa on myös se etu, että (kun tekee normaalisti pöntön kattoon
pienet räystäät) vesi ei jää seisomaan pöntön päälle eikä seinien ja
seinän/katon liitoksiin. Jatkaa pöntön ikää (kestää hyvin esim. 20 v,
ks. ohjeitani "hyvistä pöntöistä" esim. Lintuharrastajan opas (1993) ja
Linnut-lehti (1993, olikohan no 2?).

Jos alueella on vähän pönttöjä ja kuitenkin hyvä pv-kanta, niin myös
maaliskuulla laitetut uudet pöntöt kelpaavat. Jos taas ylimäärin
pesäpaikkoja, niin kyllä pikkuvarpuset mieluusti valitsevat kotinsa jo
syyspuolella. Houkutteleva paikka ratkaisee. Sitäkin varmemmin saa
pesimään, jos lähettyvillä on ruokintapaikka (lämpiminä talvipäivinä
käyvät pöntöillään läpi talven ruokailun lomassa).

Onnea pöntötyksiin. Kun aloittelin lintuharrastusta 60-luvulla
Lappeenrannassa ja Parikkalassa, niin kyllä pv oli tosi harvinainen.
Nythän se on siellä kylillä paljon varpusta lukuisampi!