[Pply] Yks tuttu ja oudot Hailuotorallissa

[Harry Nyström]

Moi,
 
Tässä meidän joukkueemme (Mikko Ala-Kojola, Harry Nyström, Miika Suojarinne)
rallistoori pidemmän kaavan mukaan:
 
Saavuimme Hailuotoon jo perjantain puolella ja majoituimme mökkiin. Samaan
mökkiin majoittuivat valtaosa joukkueesta "Iso ja Matalat" eli Janne Aalto,
Pirkka Aalto ja Andreas Lindén (neljäs jäsen oli siis Tuomo Jaakkonen, joka
asui eri mökissä), joista osa saapui hieman myöhemmällä lautalla. Osa
meidänkin porukasta havaitsi paljon kohutun superbolidin, josta riitti
ihmetystä loppuillaksi. Teksti-tv:ssä ehti jonkin aikaa olla hieman
virheellistä tietoa välähdyksen alkuperästä ja se herätti meissä
ansaitsemaansa huvitusta ja ihmetystä. Tiedoitteessa mainittiin mm. sanat
"purskahdus" ja "kuolonkouristus", joista voi päätellä jotain uutisoinnin
laadusta. Kevyen strategiapalaverin päätteeksi kävimme nukkumaan, sillä
herätys tulisi olemaan aikaisin.
 
Aamukahvien ja kevyen tankkauksen jälkeen siirryimme aloituspaikkaamme
Riisinnokalle. Iso ja Matalat hajaantuivat Isomatalalle ja me jatkoimme
Riisinnokan kärkeen, jossa olikin kilpaileva joukkue jo odottamassa. Juuri
ennen nokkaa tiaisparvesta hoituivat tavallisimmat tiaiset, puukiipijä,
punarinta sekä 4-5 pohjantikkaa, jotka ilahduttivat mukavasti. Nokalla
mahduimme lopulta toisen joukkueen kanssa samalle tontille. Toinen joukkue
määritteli joukkueellemme nimen, sillä meille todettiin: "Jahas, yksi tuttu
ja oudot." Viime vuonnahan hieman eri kokoonpanolla kisanneen joukkueen nimi
oli "Yksi outo ja tutut". No, jutustelu jäi lyhyeksi ja merilintustaiji sai
alkaa.
 
Riisinnokalta hoituivat mm. laulu- ja kyhmyjoutsen, metsähanhi, tukka- ja
isokoskelo, alli, merikotka, suosirri ja pari pikkusirriä (melko kookkaassa
suosirriparvessa), kulorastas (jonka kilpaileva joukkue mähräsi), räkätti-
ja punakylkirastas, haapana, jouhisorsa, tukkasotka, varpushaukka,
sepelkyyhky, harmaa- ja merilokki, niittykirvinen, harakka, varis, korppi,
peippo, järripeippo, vihervarpunen, kelta- ja pajusirkku, uivelo ja
pilkkasiipi.
 
Riisiltä lähdimme kohti Isomatalaa, sillä olimme nähneet, että aiemmin sinne
hajaantunut joukkue oli sinne myös päässyt kahlaamalla. Kävelyatkalla kuului
useampi rautiainen. Perillä meitä odotti kuravelli ja pieni saapaskokeilu ei
löytänyt oikeaa ylityskohtaa, joten jouduimme unohtamaan Isomatalan ja
lähtemään kohti autoa. Ylityspaikkaa etsiessämme löytyi tosin yksi kisan
ässälajeista eli liro, joka lähti rannasta Rautaleton mökkien suuntaan.
Rautaletosta ei ikävä kyllä löytynyt perjantaina siellä havaittua
harmaasieppoa. Autolle päästyämme jatkoimme matkaa kohti Kirkkosalmea. Pari
pysäystä matkalla ei tuonut toivottuja lajeja.
 
Kirkkosalmella oli hiljaista siihen aikaan aamusta ja saimme olla tornissa
yksin. Melkein heti ruovikosta pölähti 8 viiksitimalin parvi salmen yli
Patelanselän puolen ruovikoihin ja ensimmäiset kunnon tuuletukset pääsivät
ilmoille. Kirkkosalmi toi perinteiset harmaasorsan, tavin, silkkiuikun sekä
ei-niin-perinteisen suokukon, joita olikin melkoinen parvi vehkalautalla.
Kanahaukka nähtiin myös; samoin varpushaukkoja, muttei muita petoja. Kurki
lensi kauempana pinnan arvoisesti, samoin taivaanvuohi. Jossain vaiheessa
näin, kun tornin vierelle laskeutui keltasirkun viereen pieni sirkkumainen
lintu, joka tiksautti heti, kun sain sen putkeen: Pikkusirkku istui vain
muutamankymmenen metrin päässä tornista koivunlatvassa! Tiesimme, että
määritetty tik-sirkku olisi kova ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa etappia
leveä hymy kasvoillamme. Myöhemmin purku paljasti lajin odotetusti ässäksi.
 
Patelanselällä pysähdyimme hiekkatien varteen ja kirjasimme rastilistaan
raivokkaasti huudelleen isolepinkäisen sekä varpusen, tilhen ja taka-alalla
näkyneen karjatilan päällä lentäneen haarapääskyn. Ilmeinen mustarastas jäi
varmistamatta. Nyt suuntasimme kohti mökkiämme eli Pöllää ja Pöllänlahtea,
Pöllännokkaa sekä Kuivasäikkää.
 
Pöllänlahti ei tarjonnut uutta, nokalta löytyi sentään kapustarintoja.
Lisäksi merellä kellui komea härkälintu ja lähimännyissä tiitersi ja
suristeli pyrstötiaisparvi. Suuntasimme kohti Kuivasäikkää, osin kävellen ja
osin autolla. Kävelymatka kannatti, sillä pusikossa säksätti mustarastas ja
männyssä piipersi hippiäinen. Kuivasäikällä olisi varmaankin kannattanut
kompata, mutta se jäi tekemättä ja uudeksi lajiksi irtosi ainoastaan
tundrakurmitsa. Mökin lähipuista löytyi sentään fyllari, joka varmistui
kolmesta putkesta pajulinnuksi. Oli aika jatkaa matkaa.
 
Kujalannurkasta ei löytynyt kottaraisia eikä pikkuvarpusia. Tavallisia
varpusia kyllä riitti.
 
Marjaniemessä oli äärimmäisen hyvä näkyvyys, mutta melko niukasti lajeja.
Kalalokki sentään komistutti listaamme. Taivaanrannassa kaarteli pari
kanahaukkaa. Muista siivekkäistä mainittakoon jokin ukonkorentolaji sekä
nokkosperhonen.
 
Seuraavaksi Mäntyniemeen, sillä Keskiniemeen emme uskaltaneet ajaa vaikka
sinne olisikin päässyt helposti (selvisi kylläkin vasta rallin jälkeen).
Pieni kävely tuotti lapinsirkun, pulmusen ja kiurun ja fiilis oli korkealla.
Mutta missä olivat kahlaajat? Näimme ulkoilijoita rannalla ja päätimme,
ettei Keskiniemeen kannata lähteä tarpomaan. Mereltä hoitui vielä kuikka
kolmen yksilön voimin ja jatkoimme takaisin kohti Kirkonkylää. Ei vieläkään
tylliä.
 
Jossakin mäntykankaalla juuri ennen sepelitien yhtymistä päätiehen näimme
hanhiparven kaukana. Pysäys ei tuottanut lajimääritystä, vaan ainoastaan
todennäköisiä metsähanhia. Pysähtyminen ei kuitenkaan ollut turha, sillä
hakkuuaukean reunassa tiksutti laulurastas sekä lenteli urpiaisparvi!
Tuurilla pari lisälajia! Kello oli ehkä noin vähän yli kaksi iltapäivällä.
Seuraavaa lajia saimmekin odotella kolme ja puoli tuntia. Sijoituksemme
kaatuikin tähän pinnattomaan pätkään. Kumma kyllä, rallin aikana tuo pätkä
ei tuntunut pitkältä, sillä meillä oli hyvä fiilis ja hyvä syke päällä koko
ajan. Hauskaahan sinne tultiin pitämään, eikä kurjistelemaan sitä, kun ei
meinaa lajeja löytyä.
 
Seuraava etappi oli Järventakusta, jonne mentiin autiona seisoneen
viljankuivaamon kautta turkinpulun toivossa (kylläkin turhaan). Tilhiparvi,
varpusia ja muita tavallisia lajeja näkyi. Taivaalla pyrähti Accipiter,
ilmeinen varpushaukka. Oli hyvin lähellä, että olisimme saaneet närhistä
lajin, mutta havaintotilanne oli niin nopea ja linnut niin kaukana, että
vain löytäjä ehti määrittää ne juuri ennen kuin ne katosivat läheiseen
metsään. Toinen havaitsija ei nähnyt yksinkertaisesti tarpeeksi ja närhi
jouduttiin jättämään listalta pois.
 
Järventakustalta siirryimme pikakäynnille Kirkkosalmelle, jossa porukkaa
riitti ihan tarpeeksi. Pikastaiji ja vessujen tarkkailu ei tuonnut
lisäpetoja eikä kaivattua lapasorsaa. Oli pakko lähteä kohti Ulkokarvoa.
 
Ulkokarvokaan ei tuonnut lisälajeja. Selällä kellui komea tukkasotkaparvi ja
muiden havaitsemat lapasorsat eivät sattuneet meidän putkiimme.
Viiksitimalin ääntä me kyllä kuulimme pariin otteeseen, mutta se laji oli jo
hoidossa Kirkkosalmelta. Jokin säikytteli sotkaparvea lentoon vähän väliä,
mutta emme löytäneet lentelylle syytä (eli petoa). Kolme haarapääskyä
lenteli ruovikon päällä hetken ja kerran vilahti pääsky, joka olisi
saattanut olla riparia, mutta se jäi ainoastaan spekuloinnin asteelle. Oli
pakko jatkaa matkaa; reilu tunti jäljellä.
 
Pökönnokka oli lopetuspaikkamme. Matkalla vastaan tuli metsästäjäporukka,
jonka peräkärryllä oli hirvi; jollakin oli sentään käynyt tuuri. Nokalla
emme olleet yksin, vaan siellä pyöri lopetuksen merkeissä vähintään 3-4
joukkuetta eri aikoihin. Lietteellä oleskeli 4 tundrakurmitsaa ja 3+2
suosirriä. Hyvin kaukaa vastarannalta löysimme erikoisesti käyttäytyneen
kahlaajan, joka näytti kovasti alkuun viklolta, mutta pitkän zoomailun
jälkeen se suostui kävelemään kiveä vasten, jolloin lyhyt nokka ja kiltti
ilme paljastivat sen Pluvialikseksi. Laji jäi saamatta jälleen. Ristisorsat
sentään näkyivät lennossa, kun metsästäjät paukuttelivat haulikoitaan.
Ensimmäinen uusi laji 3,5 tuntiin tuntui hienolta, mutta lisää
tarvittaisiin. Meristaiji ei antanut uutta, vaikka Tuomiokirkon torni
näkyikin ja pulut olisivat olleet mahdollisia. Näkyvyys olikin aivan
uskomaton, jota ihmeteltiin loppuminuuttien kuluessa hiljalleen loppuun.
 
Ralli loppui siihen ja pikalaskutoimitus toi saldoksi 73, joka oli
positiivinen yllätys ottaen huomioon pitkän pinnattoman pätkämme. Purussa
kuitenkin selvisi, että timali puuttui listaltamme ja saimme lopputulokseksi
74 lajia sijoittuen jaetulle viidennelle sijalle. Paljon oli puutteita,
mutta paljon oli myös onnekkaita sattumia, joten voimme vain olla
tyytyväisiä. Jälkeenpäin laskettu 3,5 tunnin tyhjä pätkä tuntui jälkeenpäin
hyvin pitkältä ja tuskastuttavalta, mutta kuten sanottua: rallin
tiimellyksessä se ei tuntunut siltä. Mukava päivä, hienoja haviksia ja
hauskat jälkipelit porukamme toisen puoliskon kanssa mm. saunomalla
varmistivat onnistuneen viikonlopun. Sunnuntain sää olikin sitten jo
tyypillisempää Hailuotosäätä ja aamun havainnot jäivät 3 jänkäkurppaan
Kuivasäikältä. Oulunsalon puolelta käytiin vielä bongaamassa valkoselkätikka
PPLY:n pinnaksi ja siihen yhteisretkemme päättyikin.
 
Kiitokset järjestäjille minun ja toivottavasti muidenkin puolesta!
Toivottavasti ensi vuonna kisataan jälleen!
 
Lopputunnelmia ja ajatelmia:
-Hailuodossa ei ole varmaan koskaan rallattu noin kauniissa säässä!
-erikoista oli, ettei yhdelläkään joukkueella ollut muuttohaukkaa
listallaan!
-kuusitiaisen voisi ehkä siirtää pois peruslajilistalta? (tuntunut meistä
mahdottomalta jo kolmena vuonna ja tänä vuonna puuttui kaikilta)
-olisiko mitään ideaa siirtää rallia ensi vuonna viikkoa myöhemmäksi eli
lokakuun puolelle?
 
Terveisin,
-Harry
-- 
Harry Nyström
Maahisentie 3 H 9
90550 Oulu
GSM: +358-40-734 7953
email: harry.nystrom at quicknet.inet.fi
-- 
 
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20071001/c033a46d/attachment.html