[Pply] Iso ja matalat Hailuodossa

[Jaaalto1]

Rallistoorien lomaan... Jotenkin näin se ulkomuistista meni...

Joukkueemme ”Iso ja Matalat” oli Tuomo Jaakkonen (iso) ja Pirkka ja Janne
Aalto sekä Andreas Lindén (matalat). Tuomo majoittui jurtsilla, mutta me
muut majoituimme ”Yhden tutun ja outojen” kanssa Pöllässä mukavassa kuuden
hengen mökissä, jonne Pirkka saapui jo aiemmin ja minä ja Andy (Andreas)
sekä vihulainen Potu (Suojarinteen Miika) 21.30 lautalla. Lautalla näimme
mekin meteorin väläyksen. Onneksi teksti-tv:n uutisissa valistettiin, ettei
kyseessä ollutkaan ollut ulkoavaruuden asukkien tv- tai radiolähetys, vaan
ihan vain mustan aukon kuolinkouristus tai kosminen purskahdus. HEH!
Lopultahan se oli ”vain” meteori


Aamulla saatuamme Tuomonkin kyytiin suuntasimme rallin aloitukseen Mikon,
Potun ja Harryn joukkion tapaan etelärannalle. Ollessamme kävelemässä kohti
Riisinnokkaa Mikko meinasi, että Isomatalalle saattaisi pystyä kahlaamaan
saappailla, niinpä saimme kuningasidean ja meidän joukkueemme suuntasi
Isomatalalle. Ratkaisua yritettiin perustella sillä, että kylmän yön
jäljiltä maa ja puskat olivat vielä paikoin kuurassa ja muutoin hyvin
kosteita, joten pikkulinnut eivät välttämättä olisi liikkeellä ennen kuin
olisimme takaisin nokalla.

Minuutilleen seitsemältä olimme onnistuneet varsin vaivattomasti kahlata
Isomatalan puolelle ja suurin odotuksin levittäydyimme avoriviin komppaamaan
niittyjä. Pettymykseksemme lintuja ei kuitenkaan ollut juuri lainkaan.
Alkuun näimme vain pajusirkkuja. Kauempaa niityltä löytyi niittykirvisiä ja
taivaanvuohia, mutta mitään parempaa ei niityillä ollut. Rannasta sentään
näkyi lintuja, mutta kaikki vesilinnutkin olivat aivan järkyttävän kaukana.
Uiveloita, sini- ja jouhisorsia, haapanoita, telkkiä, joutsenia jne.
Ohitsemme lensi pari suosirriä sekä pari tylliä ja pikkusaarissa
istuskelivat ampuhaukka ja isolepinkäinen. Laulujoutsenten seassa killui
useita kyhmyjoutsenia ja pari pikkuparvea metsähanhia lensi ohitsemme.
Pitkän meristaijin tuloksena näkyi vielä muutama lentävä lapasotka, neljän
allin parvi ja eräälle kivelle saapui kaksi vanhaa merikotkaa. Mutta
sellainen tuntuma oli, ettemme olleet nähneet mitään, mitä emme näkisi
myöhemminkin.

Kahlasimme takaisin ja kävellessämme kohti Riisinnokkaa tulivat ”Yksi tuttu
ja oudot” meitä vastaan. Harkitsivat hekin Isomatalalle menoa. Heti
lajilistalle kertyivät tavalliset tiaiset sekä pikkuhiljaa kaikki rastaat
kulorastasta lukuun ottamatta. Riisinnokalla kuhisi tikkoja, yleisin oli
pohjantikka, joita oli ainakin kolme lintua, mutta pari käpytikkaakin
naputteli puiden runkoja. Pari rautiaista muutti hihitellen ja tilhi
siristen ylitsemme. Merellä ei taaskaan näkynyt yhtään mitään
mielenkiintoista. Näkemäni pääskykin ehti vilahtaa kaukana metsän taakse
ennen kuin muut saivat sen putkeen. Onneksi sitä etsiessä metsän yllä näkyi
teeri lennossa, joten saatiin sentään korvaava hyvä laji. Palatessamme
takaisin autolle kuului yläpuoleltamme omituista surahtavaa ääntä. Hetken
olimme aivan pihalla, mutta ääntelijä osoittautui isolepinkäiseksi.
Myöhemmin kuulimme parissa muussakin paikassa isolepinkäisen pitävän samaa
surinaa.

Ajo Pöllään ei tuottanut oikein mitään mainittavaa kuten ei Pölläkään.
Västäräkki ja pari muuta pullalajia sentään hoitui. Matkalla kohti
Kirkkosalmea pysähdyimme katsomaan 104 muuttavaa metsähanhea, mutta muita
lajeja ei parvessa ollut. Onneksi taustalla kiikitti pikkutikka. Metsureita
näkyi myöhemminkin ja päivän päätteeksi niitä oli nähty parisensataa
muutavaa.

Kirkkosalmi tarjosi odotetusti runsaasti uusia lajeja, joista parhaimpina
ruovikossa mekastanut viiksitimaliparvi, harmaasorsat, pari suurta
suokukkoparvea, kulorastas sekä pitkään paikalla saalistellut sinisuohaukka.

Järventakustan pellot olivat yhtä tyhjät kuin yleensäkin eikä kylältäkään
löytynyt mitään mainittavaa,

Kuivasäikän tie oli tutun huonossa kunnossa, mutta pääsimme ajamalla lähes
perille saakka. Jo autosta plokkasimme pyrstötiaisparven. Pieni komppaus
säikällä tuotti jänkäkurpan sekä toistakymmentä kapustarintaa.

Ulkokarvosta löytyivät odotetusti lapasorsat ja pari kanahaukkaa kaarteli
taivaalla. Tukkasotkia oli merellä aivan järjettömän kokoinen parvi.

Matka jatkui Potinlahdelle, josta jo näkyivät pari ristisorsaa, runsaasti
naurulokkeja sekä Pökönnokalla pyrähtänyt sirriparvi. Pökännokallekin siten
jouduimme lähtemään ja onneksi, sillä vaikka niitty oli typötyhjä (toinen
jänkäkurppa sentään) ja sirriparvi koostui pelkistä suosirreistä, löytyi
nokan viimeisestä kolkasta kolme mustavikloa sekä kuovisirri.

Ajo halki lähes koko saaren Marjaniemeen ei tuottanut uusia lajeja, mutta
Marjaniemestä löytyivät juuri ne lajit joita kaivattiinkin eli mustalintu
(1), pilkkasiipi (2) sekä tundrakurmitsa (2). Muuten meri oli täysin tyhjä!

Ralliaika alkoi olla jo niin lopussa, että päätimme yrittää ajaa niin
pitkälle kohti Keskiniemeä kuin mahdollista välillä pysähdellen ja rannassa
käväisten. Virpiniemestä löytyikin heti mukavasti pari paikallista ja neljä
muuttavaa merimetsoa, pikkusirri sekä pari pulmusta. Ja vartiksi ehdimme
Keskiniemeen staijaamaan ja hieman komppaamaankin ja onneksemme rannassa
kellui viimeiseksi lajiksemme härkälintu.

Ralli oli mennyt hyvin, vaikka lajimäärämme 80 olikin pienempi kuin vuosiin
(ehkä koskaan?). Koko ajan oli tuntunut, ettei lintuja vain kerta kaikkiaan
ollut maastossa eikä ainakaan liikenteessä, mutta silti olimme saaneet
tasaisin väliajoin koko ajan uusia lajeja ja jopa viimeiseen tuntiin
seitsemän lajia! Tuloksena oli lopulta kolmas sija, ja jäimme hopeasta
lopulta harmittavasti yhden lajin päähän, mutta voittajille ei tänä vuonna
kukaan mahtanut mitään! Onnittelut heille!

Pääasia kuitenkin, että taas kerran oli hauskaa, vaikka matkoineen reissu
olikin raskas - eikä meikäläinen saanut edes yhtään vuodaria, nyyh...

P.S. Hoidimme porukalla vasetin Nenännokalta ja Potun kanssa paluumatkalla
näimme Limingassa 18 turkinpulua sekä hakin ja Munahiedalla mm. suopöllön, 4
pikkusirriä ja 3 kuovisirriä. Kaikki tietysti Tiirassa!

Janne Aalto
Parikkala
Suomi-Finland
+358503491694
jaaalto1 at mbnet.fi
http://koti.mbnet.fi/caligata