[Pply] Likimain Klenkat Surnian syysrallissa

[Ville Suorsa]

Syksyn ensimmäinen linturalli käytiin tällä kertaa (15.9.2007) etukäteen 
valitulla alueella, Raahessa ja Vihannissa. Me otimme Surnian ralliin 
osaa joukkueella Tapani Tapio, Erkki Sarviaho, Kari Rannikko ja Ville 
Suorsa – siis sama kokoonpano kuin viime vuonnakin. Olimme sopineet 
treffit Raahen Shellille kello kuudeksi, koska Kari joutuisi poistumaan 
koitoksen loppupuolella synttäreille. Shellillä havaitsimme päivän 
ensimmäisen lintulajin, kun tasan kuudelta lensi lehtokurppa auton yli – 
tätä ei taatusti rallissa havaita. Karin saavuttua paikalle, huomasimme 
heti että Tapsan autosta oli vasen takarengas puhki! Pikaisen renkaan 
vaihdon ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen lähdimme Karin autolla kohti 
aloituspaikkaamme. Mutta epäonneksemme myös Karilla oli ongelmia autonsa 
kanssa, pohjapanssari oli puolittain irti ja hankasi koko ajan maahan! 
Ei voi olla totta!

Hieman ennen rallin alkua olimme jo Surnian toivojen kanssa Raahen 
kaatopaikalla etsimässä huuhkajaa. Ei siellä mitään huuhkajia ollut, 
mutta kaatopaikan komppauksen jälkeen lajilistallemme oli liitetty jo 
kaksitoista lajia. Rallimme ainut hemppo löytyi täältä, sekä useita 
rautiaisia. Kaatopaikalta suunnistimme rallialueen pohjoisreunalle – 
Yrjänään. Yrjänässä tapasimme ensikertaa Höpönassut ja Moraalittomat, 
jotka ”seurasivatkin” meitä aika ahkerasti rallin puoliväliin saakka. 
Sateisesta ja ruuhkaisesta Yrjänän kärjestä löytyi nopeasti tukku vesi- 
ja rantalintuja mm. pari kyhmyjoutsenta, muuttavia suosirrejä ja 
tyllejä, jouhisorsia, nauru- ja kalalokkeja. Tauvon puolelta löytyi 
useiden silkkiuikkujen joukosta yksi härkälintu – kumma, että tätä ei 
kukaan muu havainnut. Niemen komppaus toi vielä usein vaikeaksi havaitun 
punatulkun, mustarastaan sekä rantasipin. Harmaasiepon nuijasimme heti 
tässä vaiheessa, kun vain minä ja Kari sen näimme. Yrjänänlahden 
pohjukassa koitimme vielä kompata kurppia, mutta tuloksena oli vain 
suokukkoja ja kapustarintoja. Vesi oli hurjan korkealla. Pöllän pellot 
ajoimme kiireesti läpi, ja ikkunasta poitsasimme pikaiset kaksi närheä. 
Ehkäpä olisi kannattanut pysähtyä… Pöllän kalasataman kärjestä lähti 
kaksi pulmusta, ja perässä tulleet Moraalittomat ehtivät nämä myös 
nähdä. Mereltä löytyi uutena alli, kellumassa Olkijokisuuta vasten. 
Kalasatamasta lähdimme juuri ennen Moraalittomia – onneksi. Pöllän 
pelloilla nimittäin hoksasimme parinsadan sepelkyyhkyn parven, 
neljänkymmenen muuttavan metsähanhen auran ja näitä ihmetellessämme 
pikkutikka huusi viereisessä metsikössä. Ensimmäinen ässämme oli siis 
tosi! Vihulaiset tulivat kohta peräämme ja jäivät taas hieman jälkeen – 
nyt edessämme tiellä lensi kanahaukka. Pölläntien varren 
puhelinpylväistä hoksattiin vielä käpytikka. Kello ei ollut vielä 
kymmentä, ja muutaman ensimmäisen paikan jälkeen pinnasaldomme oli jo 48 
lajia. Varsin paljon ennakko-odotuksiin nähden.

Suunnitelmanamme oli valua pikkuhiljaa kohti etelää, ja seuraava paikka 
olisi siis Olkijokisuu. Uimarannalle menevän tien varrelta löytyi pari 
pyytä ja töyhtötiaista sekä hippiäisiä ja seitsemän todennäköisen 
metsurin parvi. Uimarannalla olimme taas yhdessä Moraalittomien kanssa. 
Rannan ja pusikkojen komppaus toi tulokseksi muutaman tyllin, muuttavia 
suosirrejä ja kapuloita, pari kulorastasta, varpushaukan ja 
vihervarpusia. Myös harakka lisättiin pinnoihin. Takaisin 
Siikajoentielle päästyämme näimme heti Olkijoen kylällä pähkinähakin. 
Kohti etelää kiersimme Kotirannan kautta. Yhden pellon kohdilla 
pysähdyimme, koska minä ja Kari näimme tien yli suhahtaneen 
haarapääskyn. Pysähdys toi pinnalistallemme viisi haarapääskyä ja pari 
räystäspääskyä.

Seuraavan stoppimme teimme Pattijokisuun kalasatamassa, missä vesisade 
sankkeni edelleen. Rannalta löytyi kuitenkin juhlapukuinen 
tundrakurmitsa, parvi viherpeippoja, sekä viitisenkymmentä haarapääskyä 
joukossaan kymmenkunta räystäspääskyä sekä kaksi törmäpääskyä. Satamassa 
ui melkoisen oudon näköinen sinisorsa: lintu oli lähes valkoinen, silmän 
takana oli hieman harmaata ja tertiaalit olivat pikimustat. Pinna 
kuitenkin! Tässä vaiheessa kello oli jo puoli kaksitoista, ja me 
poistuimme satamasta. Ehkä olisi kannattanut katsoa vielä hieman 
tarkemmin… No, heti Kotirannantien risteyksestä löytyi rallimme ainoa 
isolepinkäinen. Ja taas perässä seurasivat Moraalittomat.

Seuraavaksi ajoimme Mikonkarin kalasatamaan, mistä tarkistimme 
Mikonkarinlahden vesiäistilanteen. Se kannatti, kun satamassa kellui 
näkösällä parvittain tukkasotkia, naaraspukuinen uivelo ja 
Pattijokisuusta löytyi harmaasorsa. Strepera onneksi ui ruovikkoon 
piiloon juuri ennen Moraalittomien tuloa. Mikonkarin kärjestä löytyi 
vielä tyllejä, muuttavia kapustarintoja ja merimetsoja. Pattijoen 
etelähaaran sillan paikkeilla saalisteli rallimme toinen nisari.

Hakotaurissa jalkauduimme komppaamaan lumenkaatopaikan ruderaattia 
uusien lajien toivossa. Heti kohta Tapsa ja Erkki huutelivat minua 
katsomaan metsänreunassa istuvaa metsäkirvistä, mutta en edes ehtinyt 
paikalle kun edestäni pomppasi lentoon toinen samanmoinen. Närhiä 
paikalla oli ainakin kolme, ja Tapsa kuuli jostain käpylintujen ääntä. 
Läntisen portin luona näimme vilaukselta pajupuskissa piilottelevan 
pikkulinnun. Lintu piilotteli kyllä todella taitavasti tiheässä 
pusikossa, mutta lopulta näimme muutaman lisävilauksen ja kuulimme äänen 
– ruokokerttunen. Tuo voipi olla kova loppupeleissä. Hakotaurin rannassa 
katsellessamme huuteli palokärki jostain lumenkaatopaikan tienoilta, ja 
kaukaa mereltä löytyi muutamia mustalintuja. Rannassa uiskenteli myös 
kyhmäriemot seitsemän poikasensa kanssa. Nyt yhden aikaan lajimäärämme 
oli jo seitsemänkymmenen paikkeilla. Ennen rallia veikkailimme, että 
surkeahkon sään vuoksi lajimäärämme jäisi jo alle tämän.

Seuraavan pysähdyksen teimme Pitkäkarin lintutornilla, missä tapasimme 
ensi kertaa myös Lopun Laiskat. Tornissa emme kauaa viihtyneet, mutta 
eipä ilman pinnoja tarvinnut täältäkään poistua. Puukiipijä näet huuteli 
jossain lähietäisyydellä. Myös seuraava stoppi Ulkofantissa lihotti 
pinnalistaamme merilokkien ja muuttavan punakuirin verran. Pusikoita 
olisi jälkeenpäin katsottuna ehkä kannattanut kompata enemmän, mutta 
aikaa ei ollut tänne tuhlattavaksi asti. Varpuset olivat seuraavat 
projektilajimme, jotka kävimme hoitamassa Karin ”tietopaikasta” 
Lehmirannalta. Omakotitalojen välinen puistosaareke osottautui 
todelliseksi jackpotiksi: toistakymmentä varpusta, puolenkymmentä 
pikkuvarpusta, 25 tilheä, harmaasieppo, 40 vihervarpusta sekä 
parisenkymmentä västäräkkiä ja joukko tinttejä. Hyörinä oli siis 
melkoinen, ja poistuimme paikalta hyvillä mielin – neljä lajia 
rikkaampina. Täältä suuntasimme keskustan ja pulujen kautta 
Velkaperälle, koska siellä oli mahdollisuus kottaraiseen. Stoppi tuli jo 
hieman ennen kottaraisia, koska tiellä olevassa vesilammikossa pulikoi 
tiltaltti viidentoista tilhen kera. Kottarainenkin löytyi helposti 
Velkaperän lounaiskulman puistosta, samoin parvittain rastaita, joiden 
joukosta paikkasimme nyt laulurastaan kokoisen puutteen. Puiston 
nurmikoita selatessamme Kari löysi peippojen ja järrien joukosta kolme 
nuorta tikliä. Tiedossa oli kyllä, että Rahessa tikli on kova – ässä 
siis jälleen!

Viereisen Varvinrannan tarkistimme lapasotkan toivossa, mutta tuloksena 
oli satakunta tukkasotkaa sekä pikkuvarpusten ääntä. Maivaperällä 
kokeilimme taas kaivaa lapasotkaa tukkasotkien joukosta, mutta 
tuloksetta. Ihan turhaa sotkien tapittaminen ei kuitenkaan ollut, kun 
yhtä kandia katsellessani huomioni kiinnittyi vastarannalla seisovaan 
valkovikloon. Myös neljän pikkusirrin muuttoparven hoksasin, mutta vain 
Kari näki ne lisäkseni. Lapaluodossa koitimme ahkeraan etsiä merikotkaa, 
selkälokkia, korppia ja kivitaskua, mutta vain Erkki ja Tapsa näkivät 
vilaukselta kivitaskuja. Toinen mäherrys peräjälkeen! Lapaluodon kenttiä 
komppasivat myös Moraalittomat sekä Arkki Perkeleet. Lapaluodosta 
poistuimme Aittalahden kautta, mistä löydettiin helposti nokikana. 
Korppi-puutetta koitimme paikata vielä kaatopaikalta, mutta turhaan. 
Lisää rautiaisia ja punatulkkuja havaittiin, sekä kaukana kaarrellut iso 
peto. Kaatikselta poistuessamme istui uuttukyyhky keskellä tietä 
sähkölangalla! Hienoa, ässä taas! Seuraavaksi ajoimme takaisin Pattijoen 
Shellille, missä vaihdettiin kulkuneuvoja, ja Kari suuntasi Ouluun.

Kello oli nyt hieman yli neljän, ja muutamia lajeja pitäisi vielä saada 
listalle. Suuntasimme Kultalanlahden Halkokariin, olihan Raahen 
eteläinen osa vielä kokonaan käymättä. Halkokarissa seuloimme merta 
pilkkasiipiä ja kahlaajia etsien, mutta eipä niitä kovin tuntunut olevan 
liikkeellä. Kohta hoksasin lähellä Hanhikiven kärkeä olevalla luodolla 
istuskelevan kaksi isosirriä, ja Takarannalle laskeutuvan 
pikkusirriparven. Molemmista saatiin lajit! Kultalanlahden pohjukassa 
olevalla luodolla laidunsi tummahko Anser-hanhi, minkä lajista ei saatu 
ihan selvyyttä tältä etäisyydeltä. Lähemmäksi oli siis päästävä. 
Halkokarin risteyksessä Kasitiellä muutti taas pari metsuria, ja pienen 
harhailun jälkeen löytyi myös tie lahden pohjukkaan. Ralliaikaa ei ollut 
enää kuin tunti, joten kiireellä määritimme hanhen metsähanheksi. 
Pikaisesti komppasimme viereiseltä niityltä taivaanvuohen ja kuulimme 
pajupuskassa tiksuttelevan sirkun. Jälleen pari lajia rikkaampina 
jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja peltoja – olihan puutelistalla vielä 
mm. kiuru. Kuljunlahden padolta koitimme vielä viimeisen kerran 
merilintuja, mutta vain pari mustalintua ja muuttavaa kapulaa 
havaittiin. Puutteiksi siis jäin turhan usea laji. Viimeisen 
puolentunnin aikana piipahdimme vielä Aittalahdella näkemässä 
lapasorsan, Kasitieltä havaittiin pellolla ollut viiden fasaanin tokka 
ja Ojalasta löytyi puhelinlangoilla päivystänyt tuulihaukka. 
Lajimäärämme oli jo huikeat 92 lajia, ja aikaa oli jäljellä sellanen 
kymmenen minuuttia. Aittokankaalla suoritimme pikaisen peltomarssin 
kiurun ja lapinsirkkujen toivossa. Pellolla oli kyllä runsaasti 
peippoja, järrejä, keltasirkkuja, niittykirvisiä ja rastaita mm. 
kulorastaita, mutta ei mitään meille uutta. Saatoimme siis tyytyväisinä 
lopettaa rallimme hienoon tulokseen.

Tämänkertainen Surnian syysralli oli mielenkiintoinen, koska ainakin 
allekirjoittaneen retkeily Raahessa on ollut hyvin niukkaa, ja 
käytännössä tuttua seutua oli vain entisen Pattijoen puoleinen alue. 
Myös jatkuva sade toi oman mielenkiintonsa, mutta onneksi sekään ei 
yltynyt missään vaiheessa sietämättömän kovaksi. Eikä sadetta paikoin 
edes huomannut, kun uusia lajeja tuntui löytyvän jokaisella 
pysähdyksellä! Aikakaan ei sen vuoksi käynyt pitkäksi missään vaiheessa. 
Purkutilaisuudessa huomasimme heti huudon alkuvaiheilla olevamme melko 
kärjessä, ja huudon edetessä taistelimme tasatahtiin GTI Pop-Starsien ja 
Arkki Perkeleiden kanssa kanssa palkintopallisijoituksista. Lopulta 
Arkki Perkeleet tippuivat vauhdista, ja GTI Pop-Starsit lopettivat 
93:een lajiin. Me lopetimme viimeisenä 92:lla lajilla taiston toiselle 
sijalle! Uskomatonta, mutta mahtavaa!


  Joukkueen puolesta Ville

*********************************************************
   Ville Suorsa
   villesuo at mail.student.oulu.fi
   http://vilsu.kuvat.fi/