[Pply] Linturetkellä Norjan Vardöyllä

[erlaitin at staff.oamk.fi]

Pääsimme juhannuksen aikoihin pitkään suunnitellulle reissulle  
Pohjois-Norjaan Varanginvuonon maisemiin. Tukikohtapaikkana meillä oli  
Vadsö tai 'Vesisaari' suomalaisittain. Sielläkin on melkoisen hieno  
paikka 'Kulturparket' lintujen havainnoille, Ko 'puisto' ei  
ainuttakaan puuta, on saarella, Vadsö? varsinaisen kaupungin  
edustalla, toki siltayhteydellä mantereeseen. Salmessa saarelle  
mentäessä huomasimme aluksi vain yhden, hetken kuluttua, kai  
kymmenkunta vesipääskyä. Saaren itä? nurkassa on pieni lampi, jossa  
vesipääskyjä oleili toiset kymmenen, samoin haahkapari ja pari  
haapanaa. Meren puolella kivikolla oli parvi punakuireja, parikymmentä  
kappaletta. kaupungin satama-alueella paluumatkalla oli muutama  
pikkukajava.

Varsinainen linturetki oli Vardoyn reissu. Jo menomatkalla näkyi kolme  
merikotkaa, itse Vardoyn saareen mennään jyrkästi meren alle  
sukeltavaa tunnelia pitkin. Kaupunki on pienehkö, eikä itsessään kovin  
kiehtovan oloinen. Sieltä kuitenkin pääseen noin vartin venematkan  
päässä sijaitsevalle Hornoyan saarelle, meno-paluu veneellä on 250 NOK  
per naama. Matkalla saareen näkyi jo kiisloja ja saarta lähestyttäessä  
ei voi olla huomaamatta tuhansia pikkukajavia. Ne ovat valtalajina  
kallioseinämillä. Siellä on myös suuri määrä lunneja, ruokkeja,  
etelän- ja pohjankiisloja sekä meille mukavana yllätyksena enemmistö  
'merimetsoista' olikin 'valkoposkimerimetsoja' eli kari-sellaisia.  
Harmaa- ja merilokkeja on myös runsaasti, muutama merikihu. Onnistuin  
saamaan linnuista mainioita kuvia tavallisella zoom-kompaktilla, osan  
toki kaukoputken kautta kuvaten, mutta lunnit, ruokki, kiislat ja  
karimetsot ilman putkeakin erinomaisesti. Samoin lentävä kihu tuli  
kuvatuksi melkoisen hyvin vain kameran avulla.
Kaukoputkea tarvittiin luotokirvisten kuvaamiseen. Niitä näimme  
useita. Niihin liittyy myös pieni kysymys asiantuntijoille. Yksi  
koiras oli nyppinyt rintahöyheniinsä melkoisen lonton 'kravatin  
solmun' tienoilla, miksiköhän. Kolo näkyy jossain kuvassani hyvin.  
Luin vuisi? sitten mandariinisorsan vastaavasta käyttäytymisestä, että  
se  voipi olla tarhakarkulaisen stressioire. En oikein osaa soveltaa  
moista syytä kirviseen.
Välillä Vadsoe-Vardoe on paikka, niemi, jonka nimen olen unohtanut. Ko  
niemen kainalossa olevalla lahdella näimme haahkaparven mukana pari  
kyhmy- ja yhden allihaahkan, siellä lie ollut myös jääkuikka, mutta  
sen varmistaminen ei sumun takia onnistunut. Paluumatkalla Nessebyn  
kirkon luona niemessä kävi kova tuuli, eikä siellä näkynyt kuin yksi  
vesipääsky lammessa. Vuonon pohjukassa, Varangerbotn, on kojuja  
lintujen tarkkailuun, mutta niiden ergonomia kaukoputkikäyttöön on  
hieman niin ja näin. Kaksi merikotkaa istuskeli kivillä,  
punajalkavikloja ja haapanoita, ei muuta sieltä. Vuonon eteläpuolella  
matkalla Kirkenesiin näimme kuikkaparin lampirivillä keskellä aapaa.  
Reissu oli huikean hieno, voin suositella moista muillekin.
Menomatkalla Inarissä rannalla oli lapinsirri, pienellä poikkeamisella  
Kevon luonnonpuistoon näimme lammella kolme allia, välillä  
Kaamanen-Utsjoki yksi piekana, Norjan puolella Tenon varrella  
hiiripöllö langalla. Siinä ainakin suurin osa hienoista lintuelämyksistä

Erkki Laitinen & Merja I