[Pply] Ville ja apupyörät PPLY:n talvirallissa 7.12. 2008

[Ville Suorsa]

Lähdimme uudistuneeseen talviralliin biologian opiskelijoista 
koostuvalla porukalla Mikko Viinanen, Samuli Lehikoinen ja ak. 
Tavoitteenamme oli kulkea leppoista vauhtia eikä ajaa ympäriinsä ”hiki 
hatussa”. Olimme siis suunnitelleet reittimme pääpiirteissään jo hyvissä 
ajoin eli edellisenä iltana. Kuningasajatuksena oli aloittaa Ruskon 
lintupaljoudesta, polkea sieltä parin mutkan kautta Intiöön ja päätellä 
ralli Hietasaareen.

Kokoonnuimme ralliaamuna hieman yhdeksän jälkeen Kaijonharjussa, mistä 
suuntasimme hetimiten kohti Liikasenperää. Jätimme pyörät polun 
alkupäähän ja käpyttelimme Ruskotunturin laelle, missä Ruuskan Pekka 
olikin jo katsastamassa alueen linnustoa. Kokosimme kaukoputket mäen 
rinteelle ja asettauduimme etsimään sopivaa aloituslajia. Lintuja oli 
todella paljon, mutta pääosin peruslajistoa. Puhelimessa ollessani, klo. 
9:55, huomasin takaamme mäen taakse katoavan merikotkan. Karjasin 
linnusta äkkiä pojille, jotka kuittasivat halin helposti 
aloituslajiksemme. Punatulkku, naakka, varis, korppi, harakka, 
keltasirkku, varpunen, viherpeippo olivat seuraavat lajit listallamme. 
Kohta löysimme uudelleen vakiokottaraiset (8p), parven räksiä sekä 
mereltä saapuvia argareita. Kohta Samuli huomasi biojätekasojen 
taustalla pomppivan niittykirvisen – ”tuo on kova!”, kommentointiin 
lajia kuitatessa. Hieman kauempana taustan rinteessä oli runsaasti 
Cardueliksia, mutta harmittavan kaukana vuorihemppoja varten. Tässä 
vaiheessa aamun passeli pyöräilysää vaihtui kovaan lumisateeseen. Tikli 
lensi äännellen ohi, mutta harmiksemme ääni kuului vain Samulin korviin. 
Seuloimme aikamme kasvavaa argarilössiä, mistä kohta löytyikin tuo 
kaivattu nuori isolokki. Hieman etäämpää Ruskotunturin rinteeltä kuului 
urpiaisten porinaa ja siirryimmekin sinne puuttuvien lajien toivossa. 
Kohta parvesta löytyivät ne kaivatut vuorihempot, joita oli sitten 
ainakin 13 lintua. Puuttuvaa tikliä etsiessämme parvesta löytyi vielä 
ihan tavan hemppo – hyvä laji sekin. Lokkipuolella oli vielä puutteita, 
mutta eipä ollut kauaa, koska lokkimassan tuijottaminen tuotti kohta 
kaksi vanhaa marinusta. Nyt oli jo kiire toisaalle, koska olimmehan 
kuluttaneet jo 45 minuuttia kallista ralliaikaa yhdessä paikassa. 
Komppasimme mäen katvepuolen vielä varmuuden vakuudeksi läpi ja 
laskeuduimme kohti Liikasentietä ja pyöriä. Polun alussa huusi närhi ja 
heti perään sekä tali-, sini- ja hömötiainen. Pakkasimme kaukoputket ja 
rallaajat pyörien selkään ja suhautimme kohti seuraavaa paikkaa. 
Ajaa-tollotimme Samulin kanssa eteenpäin, kun Mikko huutaa takaa ”Tossa 
on varpuspöllö!”. Ja totta tosiaan, ihan tien vieressä, männyn 
alaoksilla istuskeli mahottoman hieno pygmipöllö. Katselimme lintua 
hetken silmästä silmään, ja kun olimme lähdössä viereisestä valotolpasta 
lähti käpytikka. Olimme nyt havainneet 24 lajia noin tunnissa, mutta nyt 
piti jo ehtiä seuraavalle rastille.

Kohta Kaijonharjun puolelle päästyämme yhytimme taviokuurnan seuraavaksi 
lajiksemme tienvarren pihlajista. Seuraavaksi koitimme hoitaa 
pikkuvarpusta tietopaikasta, mutta tuloksetta. Jatkoimme siis polkemista 
Kaijonrannan kautta kohti Pyykösjärveä. Pyykkärin tieto-peippo ei ollut 
paikalla, mutta lintu löytyi kuitenkin parinsadan metrin päästä. Lintu 
huuteli jossakin talojen pihoilla, mutta kohta tuo koiraslintu löytyi 
istumassa läheisen kuusen oksalta. Itse järven lauhdevesisula ei tuonut 
enää uusia lajeja, vaikka siellä olikin kasa lokkeja ja varislintuja. 
Tiesimme, että jossain Pyykkärilläkin on pikkuvarpusia, mutta niiden 
tarkasta paikasta ei ollut mitään tietoa. Ahventiellä Samuli kuitenkin 
stoppasi konkkaronkan matkan huutaessaan pikkuvarpusen, minä kuulin 
samalla eri linnun tien toiselta puolen. Myös tilhi kirjattiin uudeksi 
lajiksi, ja räksiäkin oli aika paljon pihlajien kimpussa.

Seuraavaksi suuntasimme Peikontien entisten ruokintojen kautta kohti 
Puokkarin männikköä. Puluja lensi pinnaksi kuitenkin heti Maahisentien 
alussa. Ohjeistin taas pojille kesken puhelun reittiä vanhojen 
töyhtötiaispaikkojen läpi. Hippiäinen ja pyrstötiainen kirjattiin 
vihkoon, mutta töyhtäri jäin kyllä haaveeksi vain. Viimeisellä 
pysähdyksellä ennen asutusta yhytimme kuitenkin äänestä ruokailevan 
pikkuloxiaparven. Seuraavaksi suuntasimme Ylä-Siirtolan läpi kohti 
Kemiran putkea. Koskikara löytyikin todella helposti ja matkamme jatkui 
hetimiten kohti Laanilaa. Nyt olimme tuhranneet jo puolet 
ralliajastamme, mutta olimme vielä hyvinkin suunnitellussa aikataulussa. 
Ja tahti oli aika kova, sillä 34 lajia oli sentään jo kasassa.

Kemiralta suuntasimme kohti Intiötä, Oulujoen sillalta pointsasimme 
kuitenkin vielä puuttuneen sinisorsan. Intiössä odotuslistallamme oli 
vielä useita lajeja, mutta ensimmäinen ruokintakierros tuotti kuitenkin 
vesiperän. Saimme Samulin kanssa pointsattua lentävän frugin kappelin 
lähistöltä, samalla kun Mikko tarkasti parkkipaikan läheistä ruokintaa 
havaiten lajin sieltä käsin. Poljimme seuraavaksi Intiön puoleiseen 
kulmaukseen ja heti kohta takaisin markettien puolelle – nyt alkoikin 
tapahtua. Puukiipijä huusi täysillä viereisissä kuusissa ja spinarien 
ääntelyä kuului taustalta. Kohta huusin nakkelin äänestä ja Samuli 
vahvisti havainnon. Näimmekin todennäköisesti kaksi eri lintua 
hautuumaan keskustan ruokinnalla.

Ralliaikaa oli vielä reilusi yli tunti jäljellä ja suuntasimme kohti 
Hupisaaria. Hupisaarilta emme kuitenkaan löytäneet etsimäämme koskeloa, 
tikliä taikka turpoa. Poljimme pikaisesti Raatinsaaren kautta 
Pikisaareen ja hoisimme matkalla ”tietopaikasta” koiraspuolisen 
isokoskelon. Tuo koiras koskelo kun oli edelleen Pikisaaren ja 
Kuusisaaren välisessä sulassa. Rommakonselkä näytti tästä kohdin niin 
jäiseltä, että jätimme sen suosiolla väliin. Polkaisimme siis pitkin 
Pikisaaren pohjoisreunaa kohti Hietasaarta. Pikisaaren ja Hietasaaren 
välisellä sillalla koetimme havainnoida puuttuvia taveja, melluja ja 
telkkiä. Onneksi sentään löysimme naaraspuolisen telkän sukeltelemasta 
Vaakunankylää vasten.

Sillalta suuntasimme Hyrylle, missä pointsasimme helposti kuusitiaisen. 
Paikalla oli useampiakin joukkueita, joten pienen evästauon jälkeen 
suuntasimme kohta nokkanissejen ja meruloiden perään Vaaskiventielle. 
Uusia lajeja emme saaneet, mutta tarkistimme vielä varalta Rommakonselän 
vesiäiset Johteenhovin venesatamasta käsin. Ralliaikaa oli vielä vartti 
jäljellä, ja me suunnistimme pikaisesti huhupuheina kuultujen tavien 
perään Hartaanselän rantamille. Nuita pieniä sorsalintuja ei kuitenkaan 
enää löytynyt ja viimeisen viisiminuuttisen kulutimme Hyryn tienoilla 
puuttuvia lajeja etsien.

Ainoatakaan uutta lajia emme enää nähneet, ja lopetimme rallimme hyvillä 
mielin neljäänkymmeneen lajiin. Tasaluku on aina parempi, kuin lajin 
vajaa. Hyryllä evästelimme loput syötävämme samalla kun rengastaja 
pulttasi kuusitiaisen. Lopulta poistuimme paikalta, mutta Toppilansalmen 
sillalla hoidimme vielä ”lennosta” sen naarapuolisen tavin. Tuo ilkiö 
uiskenteli suoraan sillan alta kohti Hartaanselkää. Mutta ei auta, ralli 
oli jo ohi.

Kotona lajeja listatessani huomasin, että urpiainen oli unohtunut 
merkitä Ruskossa listoille. Tuloksemme siis kasvoi 41 lajiin. Edellisiä 
talviralleja ja niiden voittotuloksia tutkiessani huomasin meidän 
tuloksen olevan yksi PPLY:n talvirallihistorian parhaista. Itselläni 
tämä oli toiseksi paras talvirallitulos kautta aikain, mutta 
ehdottomasti miellyttävin. Muistan aiemman saavutuksemme (43 lajia), kun 
kaahasimme täysillä koko hämärän ja valoisan ajan pitkin maakuntia 
uusien lajien perässä. Nyt neljä tuntia ja 23 kilometriä leppoisaa 
pyöräilyä Oulun keskustan alueella toi hienon lajisumman. Koitoksen 
jälkeen ajattelin, että paljon saavat muut nähdä, jos meinaavat meidät 
voittaa…

Rallin purku tapahtui PPLY:n kuukausikokouksen yhteydessä 10.12. 2008. 
Purku alkoi heti jännittävästi, kun olimme kahden muun arvioidun 
kärkijoukkueen kanssa tasoissa peruslajien osalta. Huutolajien edetessä 
olimme edelleen kolmen kärjessä aina siihen asti, kunnes joukkue Esa 
Aalto, Jukka Kiiskilä ja Jaakko Junikka lopetti huutonsa 37 lajiin. 
Olimme siis kahden kärjessä. Heti kohta joukkue ”Tämä ei oo mun laji” 
Tapani Tapio, Erkki Sarviaho ja Ari Leinonen lopetti huutonsa 40 lajiin. 
Me olimme tässä vaiheessa se toinen pelissä mukana oleva joukkue 39 
lajilla. Edellä mainitun joukkueen lopetettua me kuitenkin huusimme 
vielä hempon, varpuspöllön ja niittykirvisen – kaikki tietysti ässiä. 
Lopetimme 41 lajiin talvirallin voittajina.

Kiitokset rallitoimikunnalle hyvästä ideasta pitää talviralli eko-pohjalta.

Joukkueen puolesta
-Ville

*********************************************************
  Ville Suorsa
  villesuo at mail.student.oulu.fi
  http://vilsu.kuvat.fi/