[Pply] Joukkue- Tämä ei oo mun laji- talvirallissa

[Ari Leinonen]

Moi,

Joukkueemme (Tapani Tapio, Erkki Rarviaho ja Ari Leinonen) nimen lausui 
Tapio pian rallin jälkeen, kun kyselin häneltä tuntemuksia. "Tämä ei oo 
mun laji" tuli leveän naurun virneen kanssa. Ota siitä sitten selvää.. 
mutta tyytyväisyyttä Tapsa ei pystynyt salaamaan. Se paisto olemuksessa 
kuin Naantalin aurinko taivaalla. Varmaan myös tulosten selvittyä Esan 
joukkueen peittoaminen "tuosta vaan kylmiltään" on saattanut tuntua 
mukavalta..

Suunnittelin osallistuvani kisaan  aloittamalla Sanginjoen 
kuukkelimetsästä Isopolvikankaalta, mutta Tapsan soitto muutti 
suunnitelmat. Samoin Erkkikin pääsi mukaan ja niinhän meillä olikin 
yllättäen kova joukkue kasassa. Tein muutamaa päivää aiemmin Hiirosesta 
alkavan ja Ruskoon loppuvan testin (4h) ja päädyin 35 lajiin yksinäni. 
Sen innoittamana tein tähän perustuvan retkisuunnitelman kisaa varten 
ja  kumppanit hyväksyivät sen.

Kisa-aamuna 9 aikaan tavattiin Tapsan luona. Edellisenä päivänä olin 
tuonut Tapsalle veljeltäni lainaaman talvirenkailla varustetun 
maastopyörän ja tehneet aika mukavan mittaisen ajelun Hietasaaren 
suuntaan. Menopelit olivat siis kisakunnossa. Erkkille kokeneena 
talvipyöräilijänä talviralli oli vain normaalia päivälenkkiä hieman 
pitempi. Suunnitelman mukaan Tapsa jäi Intiön kohdalla etsimään paikan 
erikoisuudet ja Erkin kanssa jatkettiin aloitukseen Hiirosen 
metsäruokinnalle.

Ruokinnalla oli muitakin kuin lintuja. Esan ja Järvelöiden porukka oli 
valinnut saman alkutaktiikan. Oli aika selvää että näkisimme Esan kanssa 
vielä useamminkin ja niin kävi. Aloituksen teimme hieman syrjempää Esan 
porukan pyörien luota, jossa pyöri pari hippiäistä, puukiipijä ja 
närhikin oli äänessä. 9.37 näytti kello. Kaarsimme kankaa reunaa 
ruokinnalle pyyn toivossa, mutta lista karttui vain urpiaisilla ja 
punatulkulla. Tali, hömö, sini, kuusi ja töyhtötintit saatiin ruksata 
seuraavaksi mittavalta ruokinnalta. Laskin siellä olevan 10 eri kokoista 
ja näköistä ruokintapistettä.

Kaukovainion ja Kastellin läpi Tapsan luo Raksilaan suunnistaessamme 
löytyi perusvaakkua, harakkaa ja tilheä. Tapsa odotteli meitä kahden 
mustavariksen kanssa Euromarketin p-paikalla. Myös ensimmäinen 
taviokuurna havainto tehtiin. Hienoa. Näin se piti juuri mennä. Nyt oli 
Erkin ja Tapsan vuoro olla kimpassa ja hakea nakkeli. Minä puolestani 
lähdin koskikaraa etsimään. Se löytyi kaksittain tietenkin vasta reittiä 
ajatellen kauimmaisesta nurkasta eli kemiran kanavalta. Soitto Tapsalle 
ja Erkki lähti tulemaan mun luokse. Nakkeli oli hoidettu. Esa saapui 
myös karapaikalle. Saimme odotella jonkin aikaa, että karat tulivat 
mutkan takaa näkösälle. Minä tiesin että ne ovat siellä. Esan porukka ei 
tiennyt, mutta malttoivat kuitenkin hekin odottaa riittävän kauan.

Mukavaa uutista Tapsalta: mustarastas Rauhalan ja Kirkon välillä isossa 
räkättiparvessa ja vielä oikeassa suunnassa jatkoa ajatellen. Esan 
joukkueen kolmas lenkki ja Tapsa pitivät liikkuvaa otusta hallinnassa. 
Sinne siis pari joukkueellista ajeli lähes peräkanaa. Mustarastas 
nähtyämme tuli harvinainen ja ainoa pätkä kisassa kohti Hietasaarta, 
jossa ajoimme kaikki kolme yhtä matkaa. Isokoskelo koiras 
Rommakonselällä ja naaraspukuinen telkkä Hartaanselällä eivät etsityttäneet.

Hietasaari oli pettymys. Tapsa ja Erkki jäivät ruuhkaiselle Hyrylle 
näkemättä mitään uutta patsi pikkukäpylinnun. Tosin käpylintu sp:n 
kuulimme Erkin kanssa Toppilassakin. Minä jatkoin suoraan 
Johteenpookille: tyhjää. 2 käpytikkaa oli Jousiammuntaradan lähellä 
tiaistutkimus ruokinnalla. Karvosen Juhani oli siellä myös lukemassa 
värirengastettuja  talitiaisia. Erkki saapui pian soitettuani, mutta 
käpytikat päättivätkin vaihtaa paikkaa hetkeä aiemmin. Aika kului 
kuitenkin leppoisasti Juhanin kanssa poristessa. Närhi rääkäisi jossain 
kauempana, mutta se oli kuultu. Olin tehnyt pysyäksemme aikataulussa 
pahvisen listan lajeista ja ajanmenekistä. Tapsa oli minun pyynnöstäni 
(lue: komennostani) lähtenyt jo etenemään kohti Jätäriä. Tapsa oli 
ehdotellut meren rantaan menoa, mutta olin tiukkana ja kielsin 
sooloilut. Olin päättänyt pitää hyväksi havaitusta suunnitelmasta kiinni.

Toppilasta löytyi pari pikkuvarpusta aika helposti tietopaikasta. Oli 
Jätärin vuoro ja se ei pettänyt, mutta voittoon kaivatut pari lisälajia 
sieltä olisi voinut hyvinkin tipahtaa. Tapsa kerkesi sopivasti 
Jätärille. Nyt putkille oli käyttöä, mutta pahimmoilleen näkyväisyys 
heikkeni merelle ja merikotka jäi näkemättä. Tapsa sijoittui putkineen 
lähemmäs rantaa ja Erkin kanssa nousimma lähempänä metsän reunaa 
olevalle uudelle korkealla läjityskasalle, jonka kupeilla tiesin 
peltopyiden ja fasaanin majailevan. Minullakin oli putki nyt käytössä. 
Varpushaukan näimme kaikki yhtä aikaa hyvin. Seuraavana  yksinäinen 
vuorihemppo pyöri  kasalla. Erkin komppaus tuotti peltopyyt ja kaksi 
fasaania. Hiihaa. Tunnelma nousi kun nämä vaikeat lajit löytyivät. 
Niillä taisimme tehdä eron Esan porukkaan.

Koska näkyväisyys heikkeni niin lähdimme Erkin kanssa hieman etuajassa 
kohti Ruskon lintuparatiisia. Tapsa tulisi perässä omaan tahtiin. 
Reittimme oli suunniteltu niin että parhaat paikat olivat loppupäässä 
ralliaikaa. Ensimmäistä kertaa vauhtimme nousi selvästi normaalista. 
Ruskotunturin huipulta korppi ja merilokki uusina pian. Erkki löysi 
kottaraisen kaukaa kiikareilla ja putkella varmistettiin. Samoin 
kanahaukka löytyi tolpannokasta. Löysin kaartelevasta useiden satojen 
lokkien massasta vanhan isolokin, jota en tosin silloin osannut 
määrittää kuin rarilokiksi. Meri- tai harmaalokki se ei ollut. Mutta 
Erkin kiikareihin se ei sattunut. Parisen minuuttia sen kaartelua 
pystyin seuraamaan, mutta sitten katosi minultakin. Iltapäiväisen 
Ruskotunturin anti jäi siihen. Toista oli pari päivää aiemmin 
iltapäivällä, kun kävin siellä. Silloin pörräsi muhkea reilusti yli 
sadan yksilön sekaparvi pikkulintuja rinteen itälaidalla.


Reilun parisen kymmentä minuuttia ennen ralliajan päättymistä Tapsa 
soittaa: Liikasenperän tien alussa on pyrstötiaisia. Sinne siis. Nyt oli 
hikoilun vuoro. Kevyttä kenttä hölkkää reilu puolikilometriä kaukoputki 
olalla ensin pyörille. Erkki kerkesi hieman aiemmin Tapsan luo ja pienen 
etsinnän jälkeen pyrstötiaiset löytyivät heidän toimestaan. Käpytikkaa 
etsittiin vielä ja sekin löytyi. Erkki oli ensin todennut että 
tolpastahan se löytyy ja niin tekikin. Viimeiset minuutit tiirattiin 
pientä urpiaisparvea putkella ja kiikarein pyörätien varressa. Tapsa 
yritti nähdä ylimmällä oksalla olevassa yksilössä turpon piirteitä, 
mutta Erkin kanssa emme taipuneet siihen. Selvä turpo se ei ollut. 13.37 
ralli ohi ja  "Tämä ei oo mun laji" lausuttiin ilmoille. Hienosti meni 
suunitelmien mukaan. Yes..jos ei voiteta niin hyvälle hävitään oli 
fiilikset.

Tapsa oli aiemmin kirjannut rohkean 40 lajin tavoitteen ylös ja se myös 
toteutui. Onnittelut kaikille hienoon tapahtumaan osallistuneille, 
eritoten voittaneelle joukkueelle. Samalla haastan kyseisen joukkueen 
ekoilemaan myös kevätrallissa.  Uudistunut talviralli löi hienosti 
itsensä läpi ja yleiset kulkuneuvot sopivat ideaan hyvin. Raahen 
seudulla vielä oli hiljaista, mutta eiköhän sielläkin vielä herätä ja 
näytetä kaapin paikka. Potentiaalia kun siellä on.

Heitämpä rallistooripallon nyt Esan joukkueelle. Missä se ero sitten 
lopulta syntyi vaikka reittimme olivat aika samanlaiset ? Miten suuri 
yllätys oli jäädä "vain pronssille" kovalla 37 lajin tuloksella ?


Ari Leinonen
 


Tapsan kommenteista suora lainaus:

- kaikki oli kohtalaisen kovakuntoisia, mutta kun Tapsalla oli kuitenkin 
hieman yli
 10 000 harjoituskilometrejä vähemmän takana, jäi hän Intiöön 
mustavaristen ja nakkeleiden
 seuraksi siksi aikaa, kun pääjoukko kävi aloittamassa rallin Hiirosesta
- Aallon Esan porukkaan törmättiin vaivaksi asti. Olivat valinneet 
suunnilleen saman reitin
 paitsi jättivät onneksi jätärin väliin ja antoivat meille neljä lajia 
tasoitusta (fasaani,
 peltopyy, vuorihemppo ja varpushaukka)
- käytettiin tehokkaasti hyväksi sitä, että lajin saamiseksi riitti 
2/3:n havainto. Käytännössä
 yksi oli satelliittina koko ajan jossain muualla kuin kaksi muuta.
- mustarastaasta oli hauska kilpajuoksu. Aallon Esan porukan satelliitti 
(olikohan Jukka Kiiskilä)
 oli löytänyt mustarastaan Hupisaarilta ojasta kylpemästä. Tapsa 
puolestaan löysi Jukan
 mustarastaan vierestä. Molemmat tietysti hälyttivät omat joukkueensa 
paikalle. Olivat sattumoisin
 samassa pisteessä koskikaraa kuittaamassa. Rastas siirrähti muutaman 
sata metriä siinä  odotellessa ja meinasi karata. Pysyi kuitenkin 
yhteistuumin (Tapsa & Jukka) hallinnassa
 siihen asti, että muut ehtivät paikalle
- vasta neljäs käpytikka saatiin lajiksi joukkueelle (1. Intiössä/Tapsa, 
2. ja 3. Hietasaaressa / Ari,
 4. Kuivasjärvellä)
- missatuksi vihervarpunen Intiössä/Tapsa ja isolokki Ruskossa/Ari

Tapsa