[Pply] Fw: Metson soidinpaikat ja tikankolot?

[Pentti Pesonen]

Subject: Fwd: [Ymparisto] Täsmäsuojelu ontuu talousmetsissä


HS Tiede ja Luonto 19.2.2008

Täsmäsuojelu ontuu talousmetsissä
Lohjalla vain prosentti osui rajatuille laikuille
Jussi Laitinen

Uhattuja lajeja voi suojella talousmetsissä säästämällä niiden asuinpaikat.

Metsälaki määrää, että arvokas puro, lehto, korpi tai jyrkänne pitää
hakkuissa käsitellä niin, että sen ominaispiirteet säilyvät. Lain pitäisi
turvata lajien rikkaus myös suojelualueiden ulkopuolella.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Juha Pykälä otti selvää, miten metsälaki
toteutuu käytännössä Lohjan kaupungin alueella.

Kurkistus normaalisti salassa pidettävään aineistoon tuotti yllättäviä
tuloksia.

Tutkija löysi Lohjalta 582 hehtaarin edestä alueita, jotka todennäköisesti
pitäisi lain mukaan säästää. Todellisuudessa kohteita on rajattu 22
hehtaarin verran.

Vain yksi prosentti alueen uhanalaisten lajien esiintymistä osui metsälain
mukaan rajatuille laikuille.

"Olihan se yllätys", parikymmentä vuotta Lohjan rikasta luontoa tutkinut
Pykälä toteaa. Rajatuista alueista puolet on pienempiä kuin laki määrää.
Monilla laikuilla on tehty hakkuita, mikä on heikentänyt niitä
erityispiirteitä, joiden vuoksi alue alun perin suojeltiin.

Metsälain toteutumista on ensi kertaa tutkittu näin tarkkaan.
Arvokohteiden koko ja sijainti ovat salaista tietoa, joka on vain
metsäkeskusten ja maanomistajien hallussa.

Pykälä pyysi ja sai tutkimusluvat maanomistajilta Hämeen-Uudenmaan
metsäkeskuksen kautta.

Tutkija sanoo suoraan, että Lohjan metsälakikohteiden kartoituksessa ei
ole toimittu metsälain ja siitä annettujen ohjeiden mukaan.

Kohteet ovat liian pieniä, niitä on vähän ja ne on valittu summittaisesti
ja epäpätevästi lajeja tunnistamatta.

Rajaviivojen vetäminen jää "käsittämättömäksi", kun esimerkiksi lehdosta
vain pieni pala on otettu mukaan.

"Ohjeita on noudatettu, ja kohteet on rajattu oikein", vastaa
metsänparannuspäällikkö Mikko Ylinen Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksesta.

Ylinen tosin myöntää, että kartoituksen tehnyt metsäsuunnittelija "ei
ollut alan ekspertti" lajintuntemuksessa.

Keskuksen työntekijä teki kartoituksen Lohjalla kymmenisen vuotta sitten.

Alueelliset metsäkeskukset alkoivat kartoittaa arvokohteita koko maassa,
kun uusittu metsälaki tuli voimaan 1997.

Lohja oli Hämeen-Uudenmaan keskuksen ensimmäinen kohde, jossa kartoitusta
vasta opeteltiin. Tämä voi selittää Pykälän tuloksia. Ylisen mukaan 70
prosenttia kaikista metsäkeskuksen alueen arvokohteista on saatu merkittyä
karttoihin. Pykälä sai Lohjalla tulokseksi alle kymmenen prosenttia.
Ylinen sanoo, että metsälain ohjeiden suhteutuksen periaate voi vaikuttaa
kovin erilaisiin tulkintoihin.

Suhteutusperiaate tarkoittaa, että lakikohteita osoitetaan suhteessa vähän
sieltä, missä luontotyyppiä esiintyy eniten.

Lohjalla on paljon lehtoja, joten periaate on voinut vaikuttaa niin, että
vain harva lehto on rajattu arvokohteeksi.

Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä suhteutuksesta eri
alueilla, mutta niitä ei ole annettu Pykälän mukaan.

Ylinen toteaa, että varsinkin pienet kohteet jäivät kartoituksessa
helposti huomaamatta. "Puutarhanäpertelyyn ei ole mahdollisuutta
metsäoloissa."

Ylinen kyseenalaistaa Pykälän tulokset. "Jonkin kolmannen osapuolen
pitäisi tarkistaa Pykälän kohteet, että onko hän osannut tehdä rajauksia
oikein."

Suomen kansanvälisesti tunnetuin populaatioekologi, akatemiaprofessori
Ilkka Hanski pitää tuoretta tutkimusta erittäin merkittävänä.

"Ensimmäistä kertaa on tutkittu näin tarkasti, miten metsälain
soveltaminen onnistuu käytännössä – näköjään uskomattoman heikosti."
Hanskin mukaan "täsmäsuojelun" perusidea on, että uhanalaiset esiintymät
saadaan säästettyä. Nyt todetaan, että yksi prosentti niistä on saatu
mukaan, hän jatkaa.

Toinen ongelma on, että lajien näkökulmasta laikut ovat aivan liian pieniä.

Jos metsälakialueen ympäristö hakataan, niin sanottu reunavaikutus ulottuu
kymmeniä metrejä alueen sisälle.

Metsän reuna-alueet ovat kuivempia, lämpimämpiä ja tuulisempia kuin
sisäalueet. Herkät lajit eivät siedä muuttuvaa pienilmastoa vaan
taantuvat. Metsäkeskusten rajaamat laikut ovat yleensä enintään hehtaarin
kokoisia. Pykälän mukaan 2–5 hehtaaria voisi riittää. Hanskin mukaan
kymmenen hehtaarin alueella olisi jo merkitystä.

"Suuremmista alueista maksettaisiin tietenkin isompia korvauksia, mutta
tähän ei ole haluttu paneutua."

Lohjalla laikkujen keskikoko oli 0,38 hehtaaria. Metsälain tehoa heikentää
se, ettei arvokohteeksi rajaaminen aina takaa alueen säästämistä.

Metsänomistaja voi tehdä kohteessa vaikka avohakkuita poikkeusluvan
turvin. Metsäkeskukset ovat hyväksyneet 98 prosenttia hakemuksista.

Lisäksi metsäkeskus voi ilman perusteluja piirtää rajat uusiksi tai
todeta, ettei alue olekaan arvokohde.

Lohjan perusteella herää kysymys, miten metsälaki toteutuu muualla Suomessa.

"Pinta-alat ovat muuallakin hyvin pieniä. Kartoitus on epätasalaatuista.
On etsitty ensisijaisesti pieniä kohteita, ei arvokkaita luontokohteita",
Pykälä sanoo.

*******************
Salailu voi johtaa metsärikoksiin
Jussi Laitinen

Arvokkaiden metsien kohtalosta on kiistelty vuosikymmeniä. Greenpeace
vastusti aarnimetsien hakkuita kesäkuussa 1995 Helsingissä.

Tutkija Juha Pykälä sai yllättäviä tuloksia, kun hän tutki metsälain
toteutumista Lohjan lajirikkaissa metsissä.

Toisin kuin on luultu, laki ei käytännössä turvaa erityisen tärkeitä
elinympäristöjä talousmetsissä.

Arvokohteiden sijainti ja koko on salaista tietoa. Miksi?

"Viranomaisen kannalta on paljon mukavampi, jos tieto on salaista", Pykälä
sanoo.

Metsänomistaja ei voi esimerkiksi selvittää, onko omaan metsään merkitty
kohde rajattu samoin kuin naapurilla.

"Salailu voi olla syynä siihen, että metsälakikohteiden kartoitusta ei ole
otettu vakavasti", Pykälä arvelee.

Salailusta seuraa tutkijan mukaan paljon ongelmia. Kun metsänomistaja myy
palstansa, tieto arvokohteesta ei ehkä välity uudelle omistajalle, koska
se voisi vähentää kauppahintaa.

Tiedon salaaminen voi johtaa lainvastaisiin hakkuisiin, joita ei yleensä
havaita ennen kuin metsärikos vanhenee. Virheitä on vaikea korjata ja
vastuu rikkeistä hämärtyy.

Salauspäätös tehtiin vuonna 2001 maa- ja metsätalousministeriössä.

"Taustalla on 2000-luvun alun kiivaat ajat. Metsänomistajat pelkäsivät
ympäristöjärjestöjen suoraa toimintaa. Omistajien järjestöt vaativat, että
metsälakikohteiden pitää kuulua yksityisyyden suojaan", ministeriön
metsäosaston ylijohtaja Aarne Reunala selittää.

MTK ja metsänomistajat pelkäsivät, että ympäristöjärjestöt löytäisivät
enemmän arvokohteita kuin viranomaiset. Järjestöt tulisivat sitten
kettinkeineen paikalle.

Metsänomistajien vaatimus päätyi ministeriön virallisiin ohjeisiin.

Oikeuskansleri otti asiaan kantaa 2003 sanoen, että käytäntö ei suoraan
riko julkisuuslakia, "vaikka päinvastaistakin tulkintaa voidaan puoltaa".

*****************

KOMMENTTI

Metsäpuhe lajikirjosta on propagandaa

Metsälaki on ollut voimassa jo kymmenen vuotta, mutta sen teho
arvokkaiden luontokohteiden säilyttäjänä on arvoitus.

Virallinen totuus kuuluu, että lain ansiosta lajikirjo kukoistaa
suojelualueiden lisäksi myös talousmetsissä.

Viesti on mennyt perille.

Kolme neljästä suomalaisesta uskoo, että metsänhoito on mennyt luonnon
kannalta parempaan suuntaan kymmenen viime vuoden aikana.

Tuore tutkimus tyrmää käsityksen, että metsälaki toimii niin kuin pitäisi.
Lohjan alueella tärkeiden luontokohteiden kartoitus ja rajaus on tehty
ihan miten sattuu.

Koko maan kattanut kartoitus maksoi 15 miljoonaa euroa ja se maksettiin
verovaroilla. Nyt kysymys kuuluu, onko homma hoidettu muualla yhtä
surkeasti kuin Lohjalla. Onko meitä vedetty höplästä?

Vaikea sanoa, kun tiedot arvokohteista ovat salaisia.

Mitä Keski-Euroopassa asuvat puun ja paperin ostajat sanoisivat
tutkimuksen tuloksista?

Heillehän on syötetty samaa propagandaa Suomen metsäluonnon hyvinvoinnista.

JUSSI LAITINEN


-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20080221/aaa52e1b/attachment.html