[Pply] kanalintukannat etc.

[Eero Lindgren]

Jopas, jopas sitä nyt ollaan kainoja, ja haetaan 
vaikka mitä syitä kanalintukantojen hiipumiseen. 
Visusti vain varotaan sanomasta  sutta sudeksi 
eli ilmiselvää  ja mielestäni myös kaikkein 
todennäköisintä syytä nyt vallitsevaan 
tilanteseen. Tämä syy on metsästyspaineen 
merkittävä kasvu, jonka taas on tehnyt 
mahdolliseksi metsäautoteiden räjähdysmäinen 
lisääntyminen. Eivätkö ystävät ole liikkuneet 
metsästyskauden aamuhetkinä yksinäisillä 
metsäautoteillä tai metsäalueiden erottamilla 
hieman sivussa olevilla peltoaukeilla, jonne 
teeret kokoontuvat syksyisin? Uskon, että meillä 
on ei aivan vähäinen ja erittäin ammattitaitoinen 
autometsästäjäkunta, joka kampaa tietyt 
tieverkonpätkät kellokoneiston tarkkuudella 
vähänkin linnustukseen sopivina aamuina. He ovat 
liikkeellä aikaisin, kukonkiekaisun aikaan, koska 
tässä touhussa, jos missä aikainen kana löytää 
madon. Nämä "tavalliset" linnustajat, jotka 
kulkevat metsissä jalkaisin koiran kanssa tai 
ilman, eivät lintukantoja paljon hetkauta. 
Automiehet sitä vastoin osaavat hommansa ja 
tulevat jahtiin kaukanakin liikuskevien teeri- ja 
metsopoikueiden perään, ja nimenomaan sinne 
kauas, koska eihän tässä hommassa katsojaosastoa 
kaivata. Sinne tullaan niinkuin  jääkaapille, ja 
niin kauan kuin metsästettävää riittää. Pelin 
henkeen kuuluu, että poikueet tiedustellaan 
hyvissä ajoin ennen sesongin alkua. Etäisyys ei 
ole mikään este autolla liikkuvalle. Esim 
Muhoksen - Utajärven - Ylikiimingin aukeissa 
maisemissa metsäautoteiden väliin jäävät  autolla 
saavuttamattomat alueet supistuvat nykyisin 
surkean pieniksi. linnut ovat kuin tarjottimella, 
kun ne   kokoontuvat syyspuoleen näiden kaartojen 
ja harjanteiden reunoille, missä metsäautotietkin 
kulkevat. Ukkojen kotona surisevat kaksi tai 
useampikin pakastinta mahdollistavat minkä määrän 
tahansa säilömisen myöhempään tarpeeseen. Vaikka 
seuran jäsenet näistä supersaalistajista 
tietävätkin, kaveruus, kirjoittamattomat säännöt, 
perinne ja  ehkä arkuuskin vaativat etsimään 
syitä kanalintukatoon  mistä muualta tahansa ja 
vaikka tallilyhdyn kanssa. Tähän hukkaperien 
selvittämiseen ja plus/miinus tyhjän puun 
haukkumiseen katson kuuluvan myös keskustelun 
suo-ojien kanalintupoikueita tuhoavasta 
Moolokinkidasta. Näkemykseni perustuu 
pikkunisäkkäistä tehtyyn opinnäytetyöhön  METLA:n 
Lääväsuon ojituskoealoilla.  Maastossa tuli 
rampatuksi joka kolmas päivä sulan maan aikaan. 
ja kerran viikossa talvella 4:nä vuonna. Pidän itseäni melkoisena suomiehenä.

  En siis oikein jaksa uskoa siihen, että terve 
ja kuiva kanalinnun poikanen ei pääsisi ylös 
rämeelle vedetystä suo-ojasta. Kosteammilla 
suotyypeillä en ole koskaan tavannut kuin 
riekkopoikueita. Eihän kuiva poikanen juuri 
kerkeä kastuakaan ylittäessään yleensä alle 20 
senttiä leveän vesialueen. Tilanne on toinen 
silloin, jos emo on varoittanut jo ojassa olevia 
poikasia, jolloin ne painautuvat ojan reunaan 
vastena jääden siihen odottamaan emon vaara 
ohi-merkkiä. Näin tapahtuu esim. silloin, kun 
ihminen on läheisyydessä, ja kuten tässäkin 
keskustelussa on tullut esiin. Monesti myös 
kuivahkolle rämeelle kaivetut ojat ovat  lähes 
vedettömiä jo ennen juhannusta. Sadeilmalla 
kuitenkin valmiiksi märät poikaset tietysti 
hukkuvat. Samaten poikasia tuhoutuu, jos virta on 
voimakas kuten esim. kokoojaojissa. Se hajoittaa 
poikueen. Ojaluiska on tietysti korkea, ja 
ensimmäisenä vuonna ehkä myös hankala kiivetä. 
Kyllä siinä tiivistyneessä turveviisteessä 
kuitenkin poikasen kynnet myöhempinä vuosina 
pitävät. Jo komantena vuonna oja puskee saraa 
niin, että se voi jopa vaikeuttaa poikueen ojan ylittämistä.

En siis usko ojitusten selittävän kanalintujen 
vähenemistä, vaikka käänteinen korrelaatio 
tietysti on pitävä suo-ojitusten lisääntymisen 
kanssa. Mitenkään asiaa testaamatta uskon saman 
käänteisen korrelaation löytyvän vähintään yhtä 
pitävänä metsäautoteiden lisääntymisen ja miks ei 
muunkin metsänhoidon tehostumisen kanssa. Ne 
vaikuttavat kaikki samaan suuntaan, 
kanalintukantoja vähentävästi.  Oma näkemykseni 
kuitenkin on, että metsäautoteiden mukanaan tuoma 
lisääntynyt metsästyspaine on kanalintukantojen 
vähenemisen syy numero 1. Metsästäjät tämän 
tietysti kiistävät, mutta  metsästyksen 
yhteydessä puhutaan niin paljon muutakin 
sellaista, jota vain solidaarisuus hyvään 
harrastukseen estää sanomasta "totuuden häikäilemättömäksi ryöstöviljelyksi".

                                                                                                               äärettömän 
yhteistyöhaluisesti    eero