[Pply] kanalintukannat etc.

[Timo Karjalainen]

No niin!

Eeron ja muidenkin kommentteihin muutamia mielipiteitä, ajatuksia ja näkökohtia:
Kuten keskustelun aloitusviestissä ja myöhemminkin on arveltu, niin kanalintukatoon ei ole yhtä yksittäistä syytä ja se ei myöskään ole Eeron esittämä tieltä jahtaaminen. Metsäautoteitä toki on nykyisin joka kankaalla ja kankaan reunassa, mutta autosta/tieltä lahtaaminen on ainakin suhteellisesti vähäisempää, kuin "ammoisina aikoina", jolloin sitä ei ole pidetty minään. Toki metsäautoteiden vuoksi ilmiö on kuitenkin nykyään mahdollista joka paikassa. Samoin "tavallinen" metsästyspaine on nykyisen metsäautotieverkoston avulla levittäytynyt joka paikkaan ja rauhaisia salomaita ei ole missään. Ja jos sattumoisin jossakin onkin joku rauhallinen kolkka, niin sielläkin tulee nykyisin vastaan joku kännykän karttaohjelman turvin! 
Ja sitä paitsi: vannoutuneen pystykorvamiehen sielua kirvelee, kun autojahdin yhteydessä käytetään sanaa metsästys. Pitäisi keksiä ilmiölle osuvampi ilmaisu. Sillä ei ole mitään tekemistä metsästyksen kanssa.
Metsästyksen vaikutusta kanalintukantoihin ei kai kukaan ole aiemmin tässä yhteydessä kummemmin kommentoinut varmaan siksi, koska minullekin se on itsestään selvyys ja olen olettanut sen pysyneen korkeintaan ennallaan. Saalismäärät/metsästyspaine ovat vaihdelleet ilmeiseti kanalintukanojen mukaisesti(?). Metsojahan pyydettiin esim 2001-2005 keskimäärin 36.500 ja teeriä 140.000 kpl koko maassa. Heti ojitushuipun jälkeen (1972) metson saalismäärä oli 25.500 ja teeren 84.000 kpl. Ojitusten alkaessa kanalintujen huippuvuonna 1962 metsoja saatiin noin 100.000 kpl.  Tilastojen/arvioiden kattamana huippuvuonna 1937 saalismäärät olivat metson osalta 173.000 ja teerellä 352.000 kpl. Siinäpä nippelitietoa! Eli jos metsästyspaine olisi kasvanut, niin se merkitsisi sitä, että entistä isommalla porukalla saadaan entistä vähemmän saalista.
Kanalintujen poikasten hukkumisesta metsäojiin voin kokemuksen vakaalla rintaäänellä ilman ainoatakaan omaa haivaintoa(!) arvella ja sieluni silmillä nähdä: koppelo ja teeri pesivät usein kuivalle maalle ja poikasten kuoriuduttua opastavat niitä heti lentokyvyttöminä paremmille ruokamaille lähimmälle rämeen/korven reunalle. Kankaan/rämeen/korven taitekohdassa tulee vastaan uusi vasta kaivettu metsäoja ja emo hypähtää poikasiaan kutsuen sen yli. Rääpäleet räpiköivät perässä ja hukkuvat tai ehtivät kylmettää itsensä niin pahoin etteivät pääse enää ojasta yli. Emo jatkaa matkaa ojasta selvinneiden poikasten kanssa, kunnes kahdenkymmenen metrin päässä on uusi oja... Jos pesä sattuu olemaan ojien välissä, niin tuskin poikue pysyy lentokyvyttömyysajan tässä ojien välissä, eli jälleen on edessä ojan ylitys. Tämä koskee vain aivan poikasajan alkua, jolloin poikaset eivät vielä saa ilmaa siipiensä alle ja ovat kylmällä ja kastuessaan lähes täysin riippuvaisia emon lämmittämisestä. Uusien ojien hukuttava vaikutus lakkaa muutaman-viiden vuoden kuluessa ojien maatuessa ym kuten Eero totesi, eli 1970-luvulla kaivetut ojat tuskin kovin paljon enään vaikuttavat.
Hukkuneita poikasia on harva suolla retkeillyt nähnyt tai sitten etsinyt. Kuinka moni ojien yli hyppelevä retkeilijä pitää katseensa ojan pohjalla mutapaukkujen ja risujen seassa? Taitavat nuo pikku räntit muutenkin kadota aika pian parempiin suihin. Minullakaan ei ole muuta varsinaista tietoa ojissa olevista kanalintujen poikasista, kuin muutaman ojia kaivaneen henkilön kommentit. Hekin ovat vain katsellet aamulla saralle mennessään edellisen päivän jälkiään ja vahingossa asian huomanneet.

Tuo metsäojien vaikutus vaikka poikuekokoon  luulisi olevan tutkittavissa esim. riistakolmiolaskentojen perusteella. Laskentalinjathan ovat vakiot ja metsäojien vaikutus on laskettavissa. Vuosien aikana on kertynyt varmaankin tuhansia poikuehavaintoja laskentareiteiltä. Riistatutkijat: hopi-hopi!
 
Mutta ei huolta huomisesta: kohta tilanne on Suomessa kuten nyt pohjois-Ruotsissa. Syrjäseudut ovat tyhjentyneet ja siellä mettälinnun pyytäjiä ei ole kuin muutamat suomaliset turistit. Metsästäjäporukka on ukkoutunut/akottunut kuten muutkin luonnossaliikkujat, joten parinkymmenen vuoden päästä kanalinnunpyytäjät ovat täällä yhtä harvinaisia kuin lintuharrastajatkin!?.

Pähkäilee Timo K





----- Original Message ----- 
From: "Eero Lindgren" <eero.lindgren at mail.suomi.net>
To: <pply at lists.oulu.fi>
Sent: Friday, January 18, 2008 2:56 AM
Subject: [Pply] kanalintukannat etc.


Jopas, jopas sitä nyt ollaan kainoja, ja haetaan 
vaikka mitä syitä kanalintukantojen hiipumiseen. 
Visusti vain varotaan sanomasta  sutta sudeksi 
eli ilmiselvää  ja mielestäni myös kaikkein 
todennäköisintä syytä nyt vallitsevaan 
tilanteseen. Tämä syy on metsästyspaineen 
merkittävä kasvu, jonka taas on tehnyt 
mahdolliseksi metsäautoteiden räjähdysmäinen 
lisääntyminen. Eivätkö ystävät ole liikkuneet 
metsästyskauden aamuhetkinä yksinäisillä 
metsäautoteillä tai metsäalueiden erottamilla 
hieman sivussa olevilla peltoaukeilla, jonne 
teeret kokoontuvat syksyisin? Uskon, että meillä 
on ei aivan vähäinen ja erittäin ammattitaitoinen 
autometsästäjäkunta, joka kampaa tietyt 
tieverkonpätkät kellokoneiston tarkkuudella 
vähänkin linnustukseen sopivina aamuina. He ovat 
liikkeellä aikaisin, kukonkiekaisun aikaan, koska 
tässä touhussa, jos missä aikainen kana löytää 
madon. Nämä "tavalliset" linnustajat, jotka 
kulkevat metsissä jalkaisin koiran kanssa tai 
ilman, eivät lintukantoja paljon hetkauta. 
Automiehet sitä vastoin osaavat hommansa ja 
tulevat jahtiin kaukanakin liikuskevien teeri- ja 
metsopoikueiden perään, ja nimenomaan sinne 
kauas, koska eihän tässä hommassa katsojaosastoa 
kaivata. Sinne tullaan niinkuin  jääkaapille, ja 
niin kauan kuin metsästettävää riittää. Pelin 
henkeen kuuluu, että poikueet tiedustellaan 
hyvissä ajoin ennen sesongin alkua. Etäisyys ei 
ole mikään este autolla liikkuvalle. Esim 
Muhoksen - Utajärven - Ylikiimingin aukeissa 
maisemissa metsäautoteiden väliin jäävät  autolla 
saavuttamattomat alueet supistuvat nykyisin 
surkean pieniksi. linnut ovat kuin tarjottimella, 
kun ne   kokoontuvat syyspuoleen näiden kaartojen 
ja harjanteiden reunoille, missä metsäautotietkin 
kulkevat. Ukkojen kotona surisevat kaksi tai 
useampikin pakastinta mahdollistavat minkä määrän 
tahansa säilömisen myöhempään tarpeeseen. Vaikka 
seuran jäsenet näistä supersaalistajista 
tietävätkin, kaveruus, kirjoittamattomat säännöt, 
perinne ja  ehkä arkuuskin vaativat etsimään 
syitä kanalintukatoon  mistä muualta tahansa ja 
vaikka tallilyhdyn kanssa. Tähän hukkaperien 
selvittämiseen ja plus/miinus tyhjän puun 
haukkumiseen katson kuuluvan myös keskustelun 
suo-ojien kanalintupoikueita tuhoavasta 
Moolokinkidasta. Näkemykseni perustuu 
pikkunisäkkäistä tehtyyn opinnäytetyöhön  METLA:n 
Lääväsuon ojituskoealoilla.  Maastossa tuli 
rampatuksi joka kolmas päivä sulan maan aikaan. 
ja kerran viikossa talvella 4:nä vuonna. Pidän itseäni melkoisena suomiehenä.

  En siis oikein jaksa uskoa siihen, että terve 
ja kuiva kanalinnun poikanen ei pääsisi ylös 
rämeelle vedetystä suo-ojasta. Kosteammilla 
suotyypeillä en ole koskaan tavannut kuin 
riekkopoikueita. Eihän kuiva poikanen juuri 
kerkeä kastuakaan ylittäessään yleensä alle 20 
senttiä leveän vesialueen. Tilanne on toinen 
silloin, jos emo on varoittanut jo ojassa olevia 
poikasia, jolloin ne painautuvat ojan reunaan 
vastena jääden siihen odottamaan emon vaara 
ohi-merkkiä. Näin tapahtuu esim. silloin, kun 
ihminen on läheisyydessä, ja kuten tässäkin 
keskustelussa on tullut esiin. Monesti myös 
kuivahkolle rämeelle kaivetut ojat ovat  lähes 
vedettömiä jo ennen juhannusta. Sadeilmalla 
kuitenkin valmiiksi märät poikaset tietysti 
hukkuvat. Samaten poikasia tuhoutuu, jos virta on 
voimakas kuten esim. kokoojaojissa. Se hajoittaa 
poikueen. Ojaluiska on tietysti korkea, ja 
ensimmäisenä vuonna ehkä myös hankala kiivetä. 
Kyllä siinä tiivistyneessä turveviisteessä 
kuitenkin poikasen kynnet myöhempinä vuosina 
pitävät. Jo komantena vuonna oja puskee saraa 
niin, että se voi jopa vaikeuttaa poikueen ojan ylittämistä.

En siis usko ojitusten selittävän kanalintujen 
vähenemistä, vaikka käänteinen korrelaatio 
tietysti on pitävä suo-ojitusten lisääntymisen 
kanssa. Mitenkään asiaa testaamatta uskon saman 
käänteisen korrelaation löytyvän vähintään yhtä 
pitävänä metsäautoteiden lisääntymisen ja miks ei 
muunkin metsänhoidon tehostumisen kanssa. Ne 
vaikuttavat kaikki samaan suuntaan, 
kanalintukantoja vähentävästi.  Oma näkemykseni 
kuitenkin on, että metsäautoteiden mukanaan tuoma 
lisääntynyt metsästyspaine on kanalintukantojen 
vähenemisen syy numero 1. Metsästäjät tämän 
tietysti kiistävät, mutta  metsästyksen 
yhteydessä puhutaan niin paljon muutakin 
sellaista, jota vain solidaarisuus hyvään 
harrastukseen estää sanomasta "totuuden häikäilemättömäksi ryöstöviljelyksi".

                                                                                                               äärettömän 
yhteistyöhaluisesti    eero

_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply