[Pply] kanalintukannat etc.

Fri Jan 18 23:41:37 EET 2008

Ihmisten parissa kynäni herkeää kirjoittamaan joko näkökohdan tulevaan 
riekon, teeren ja metson kantojen vähenemiseen tai epilogin kanalintujen 
taantumiselle.
Saalistus ei voi mitenkään olla syy kantojen pienentymisiin. Kettu elää 
lumikosta Lapissa. Ilmastonmuutos ja matala lumipeite vaikeuttaa lumikon 
elämää, koska kettu raskasjalkaisena nappaa hangilla ketterämmän lumikon. 
Kantojen olisi kestettävä saaalistuspaineet, myös ihmisen.
Pitkällä aikavälillä metsänhakkut, maiseman pirstominen, suo-ojikot 
muokkaavat elinympäristön toisenlaiseksi. Soiden ja metsien valoisat 
harvapuustoiset reunat lienevät epäkelpo teeripoikueille 
kuivikko-oja-mäntytiheiköinä. Kun tähän lisätään vielä ilmastonmuutos, 
riittää pienetkin töytäisyt merkittävään kannan osan poistumiseen suhteessa 
kokonaismäärään.
Lumisuojan puute ajaa myyriä useammin lumikon kynsiin, eikä pikkunisäkkäiden 
kannat enää pääse suurenemaan huippulukemiin. Kettu vaihtaa yhä useammin 
pikkunisäkkäiden puutteessa saaliikseen vähälukuisen lumikon asemesta 
kanalintupoikueen. Kuivasjärvellä ei riekkoja asutuksen takia enää ole. 
Eihän niitä enää hiihtoreitin sillalta näe?

Terv. Juha Repo

----- Original Message ----- 
From: "Timo Karjalainen" <karjalainent at baanamail.fi>
To: <pply at lists.oulu.fi>
Sent: Friday, January 18, 2008 9:11 PM
Subject: Re: [Pply] kanalintukannat etc.

No niin!

Eeron ja muidenkin kommentteihin muutamia mielipiteitä, ajatuksia ja 
näkökohtia:
Kuten keskustelun aloitusviestissä ja myöhemminkin on arveltu, niin 
kanalintukatoon ei ole yhtä yksittäistä syytä ja se ei myöskään ole Eeron 
esittämä tieltä jahtaaminen. Metsäautoteitä toki on nykyisin joka kankaalla 
ja kankaan reunassa, mutta autosta/tieltä lahtaaminen on ainakin 
suhteellisesti vähäisempää, kuin "ammoisina aikoina", jolloin sitä ei ole 
pidetty minään. Toki metsäautoteiden vuoksi ilmiö on kuitenkin nykyään 
mahdollista joka paikassa. Samoin "tavallinen" metsästyspaine on nykyisen 
metsäautotieverkoston avulla levittäytynyt joka paikkaan ja rauhaisia 
salomaita ei ole missään. Ja jos sattumoisin jossakin onkin joku rauhallinen 
kolkka, niin sielläkin tulee nykyisin vastaan joku kännykän karttaohjelman 
turvin!
Ja sitä paitsi: vannoutuneen pystykorvamiehen sielua kirvelee, kun 
autojahdin yhteydessä käytetään sanaa metsästys. Pitäisi keksiä ilmiölle 
osuvampi ilmaisu. Sillä ei ole mitään tekemistä metsästyksen kanssa.
Metsästyksen vaikutusta kanalintukantoihin ei kai kukaan ole aiemmin tässä 
yhteydessä kummemmin kommentoinut varmaan siksi, koska minullekin se on 
itsestään selvyys ja olen olettanut sen pysyneen korkeintaan ennallaan. 
Saalismäärät/metsästyspaine ovat vaihdelleet ilmeiseti kanalintukanojen 
mukaisesti(?). Metsojahan pyydettiin esim 2001-2005 keskimäärin 36.500 ja 
teeriä 140.000 kpl koko maassa. Heti ojitushuipun jälkeen (1972) metson 
saalismäärä oli 25.500 ja teeren 84.000 kpl. Ojitusten alkaessa kanalintujen 
huippuvuonna 1962 metsoja saatiin noin 100.000 kpl.  Tilastojen/arvioiden 
kattamana huippuvuonna 1937 saalismäärät olivat metson osalta 173.000 ja 
teerellä 352.000 kpl. Siinäpä nippelitietoa! Eli jos metsästyspaine olisi 
kasvanut, niin se merkitsisi sitä, että entistä isommalla porukalla saadaan 
entistä vähemmän saalista.
Kanalintujen poikasten hukkumisesta metsäojiin voin kokemuksen vakaalla 
rintaäänellä ilman ainoatakaan omaa haivaintoa(!) arvella ja sieluni 
silmillä nähdä: koppelo ja teeri pesivät usein kuivalle maalle ja poikasten 
kuoriuduttua opastavat niitä heti lentokyvyttöminä paremmille ruokamaille 
lähimmälle rämeen/korven reunalle. Kankaan/rämeen/korven taitekohdassa tulee 
vastaan uusi vasta kaivettu metsäoja ja emo hypähtää poikasiaan kutsuen sen 
yli. Rääpäleet räpiköivät perässä ja hukkuvat tai ehtivät kylmettää itsensä 
niin pahoin etteivät pääse enää ojasta yli. Emo jatkaa matkaa ojasta 
selvinneiden poikasten kanssa, kunnes kahdenkymmenen metrin päässä on uusi 
oja... Jos pesä sattuu olemaan ojien välissä, niin tuskin poikue pysyy 
lentokyvyttömyysajan tässä ojien välissä, eli jälleen on edessä ojan ylitys. 
Tämä koskee vain aivan poikasajan alkua, jolloin poikaset eivät vielä saa 
ilmaa siipiensä alle ja ovat kylmällä ja kastuessaan lähes täysin 
riippuvaisia emon lämmittämisestä. Uusien ojien hukuttava vaikutus lakkaa 
muutaman-viiden vuoden kuluessa ojien maatuessa ym kuten Eero totesi, eli 
1970-luvulla kaivetut ojat tuskin kovin paljon enään vaikuttavat.
Hukkuneita poikasia on harva suolla retkeillyt nähnyt tai sitten etsinyt. 
Kuinka moni ojien yli hyppelevä retkeilijä pitää katseensa ojan pohjalla 
mutapaukkujen ja risujen seassa? Taitavat nuo pikku räntit muutenkin kadota 
aika pian parempiin suihin. Minullakaan ei ole muuta varsinaista tietoa 
ojissa olevista kanalintujen poikasista, kuin muutaman ojia kaivaneen 
henkilön kommentit. Hekin ovat vain katsellet aamulla saralle mennessään 
edellisen päivän jälkiään ja vahingossa asian huomanneet.

Tuo metsäojien vaikutus vaikka poikuekokoon  luulisi olevan tutkittavissa 
esim. riistakolmiolaskentojen perusteella. Laskentalinjathan ovat vakiot ja 
metsäojien vaikutus on laskettavissa. Vuosien aikana on kertynyt varmaankin 
tuhansia poikuehavaintoja laskentareiteiltä. Riistatutkijat: hopi-hopi!

Mutta ei huolta huomisesta: kohta tilanne on Suomessa kuten nyt 
pohjois-Ruotsissa. Syrjäseudut ovat tyhjentyneet ja siellä mettälinnun 
pyytäjiä ei ole kuin muutamat suomaliset turistit. Metsästäjäporukka on 
ukkoutunut/akottunut kuten muutkin luonnossaliikkujat, joten parinkymmenen 
vuoden päästä kanalinnunpyytäjät ovat täällä yhtä harvinaisia kuin 
lintuharrastajatkin!?.

Pähkäilee Timo K

----- Original Message ----- 
From: "Eero Lindgren" <eero.lindgren at mail.suomi.net>
To: <pply at lists.oulu.fi>
Sent: Friday, January 18, 2008 2:56 AM
Subject: [Pply] kanalintukannat etc.

Jopas, jopas sitä nyt ollaan kainoja, ja haetaan
vaikka mitä syitä kanalintukantojen hiipumiseen.
Visusti vain varotaan sanomasta  sutta sudeksi
eli ilmiselvää  ja mielestäni myös kaikkein
todennäköisintä syytä nyt vallitsevaan
tilanteseen. Tämä syy on metsästyspaineen
merkittävä kasvu, jonka taas on tehnyt
mahdolliseksi metsäautoteiden räjähdysmäinen
lisääntyminen. Eivätkö ystävät ole liikkuneet
metsästyskauden aamuhetkinä yksinäisillä
metsäautoteillä tai metsäalueiden erottamilla
hieman sivussa olevilla peltoaukeilla, jonne
teeret kokoontuvat syksyisin? Uskon, että meillä
on ei aivan vähäinen ja erittäin ammattitaitoinen
autometsästäjäkunta, joka kampaa tietyt
tieverkonpätkät kellokoneiston tarkkuudella
vähänkin linnustukseen sopivina aamuina. He ovat
liikkeellä aikaisin, kukonkiekaisun aikaan, koska
tässä touhussa, jos missä aikainen kana löytää
madon. Nämä "tavalliset" linnustajat, jotka
kulkevat metsissä jalkaisin koiran kanssa tai
ilman, eivät lintukantoja paljon hetkauta.
Automiehet sitä vastoin osaavat hommansa ja
tulevat jahtiin kaukanakin liikuskevien teeri- ja
metsopoikueiden perään, ja nimenomaan sinne
kauas, koska eihän tässä hommassa katsojaosastoa
kaivata. Sinne tullaan niinkuin  jääkaapille, ja
niin kauan kuin metsästettävää riittää. Pelin
henkeen kuuluu, että poikueet tiedustellaan
hyvissä ajoin ennen sesongin alkua. Etäisyys ei
ole mikään este autolla liikkuvalle. Esim
Muhoksen - Utajärven - Ylikiimingin aukeissa
maisemissa metsäautoteiden väliin jäävät  autolla
saavuttamattomat alueet supistuvat nykyisin
surkean pieniksi. linnut ovat kuin tarjottimella,
kun ne   kokoontuvat syyspuoleen näiden kaartojen
ja harjanteiden reunoille, missä metsäautotietkin
kulkevat. Ukkojen kotona surisevat kaksi tai
useampikin pakastinta mahdollistavat minkä määrän
tahansa säilömisen myöhempään tarpeeseen. Vaikka
seuran jäsenet näistä supersaalistajista
tietävätkin, kaveruus, kirjoittamattomat säännöt,
perinne ja  ehkä arkuuskin vaativat etsimään
syitä kanalintukatoon  mistä muualta tahansa ja
vaikka tallilyhdyn kanssa. Tähän hukkaperien
selvittämiseen ja plus/miinus tyhjän puun
haukkumiseen katson kuuluvan myös keskustelun
suo-ojien kanalintupoikueita tuhoavasta
Moolokinkidasta. Näkemykseni perustuu
pikkunisäkkäistä tehtyyn opinnäytetyöhön  METLA:n
Lääväsuon ojituskoealoilla.  Maastossa tuli
rampatuksi joka kolmas päivä sulan maan aikaan.
ja kerran viikossa talvella 4:nä vuonna. Pidän itseäni melkoisena 
suomiehenä.

  En siis oikein jaksa uskoa siihen, että terve
ja kuiva kanalinnun poikanen ei pääsisi ylös
rämeelle vedetystä suo-ojasta. Kosteammilla
suotyypeillä en ole koskaan tavannut kuin
riekkopoikueita. Eihän kuiva poikanen juuri
kerkeä kastuakaan ylittäessään yleensä alle 20
senttiä leveän vesialueen. Tilanne on toinen
silloin, jos emo on varoittanut jo ojassa olevia
poikasia, jolloin ne painautuvat ojan reunaan
vastena jääden siihen odottamaan emon vaara
ohi-merkkiä. Näin tapahtuu esim. silloin, kun
ihminen on läheisyydessä, ja kuten tässäkin
keskustelussa on tullut esiin. Monesti myös
kuivahkolle rämeelle kaivetut ojat ovat  lähes
vedettömiä jo ennen juhannusta. Sadeilmalla
kuitenkin valmiiksi märät poikaset tietysti
hukkuvat. Samaten poikasia tuhoutuu, jos virta on
voimakas kuten esim. kokoojaojissa. Se hajoittaa
poikueen. Ojaluiska on tietysti korkea, ja
ensimmäisenä vuonna ehkä myös hankala kiivetä.
Kyllä siinä tiivistyneessä turveviisteessä
kuitenkin poikasen kynnet myöhempinä vuosina
pitävät. Jo komantena vuonna oja puskee saraa
niin, että se voi jopa vaikeuttaa poikueen ojan ylittämistä.

En siis usko ojitusten selittävän kanalintujen
vähenemistä, vaikka käänteinen korrelaatio
tietysti on pitävä suo-ojitusten lisääntymisen
kanssa. Mitenkään asiaa testaamatta uskon saman
käänteisen korrelaation löytyvän vähintään yhtä
pitävänä metsäautoteiden lisääntymisen ja miks ei
muunkin metsänhoidon tehostumisen kanssa. Ne
vaikuttavat kaikki samaan suuntaan,
kanalintukantoja vähentävästi.  Oma näkemykseni
kuitenkin on, että metsäautoteiden mukanaan tuoma
lisääntynyt metsästyspaine on kanalintukantojen
vähenemisen syy numero 1. Metsästäjät tämän
tietysti kiistävät, mutta  metsästyksen
yhteydessä puhutaan niin paljon muutakin
sellaista, jota vain solidaarisuus hyvään
harrastukseen estää sanomasta "totuuden häikäilemättömäksi 
ryöstöviljelyksi".

                                   äärettömän
yhteistyöhaluisesti    eero

_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply

_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply