VS: Vs: [Pply] kanalintukannat etc.

Sat Jan 19 14:32:47 EET 2008

Morjens kaikille!

Hieno homma, että kotoiset kanalinnut saavat keskustelua aikaan. 

Suo-ojitus ei ole ainoastaan mekaaninen este kanalintupoikueille. Ojitus muuttaa myös kenttäkerroksen ja maaperän kosteusolosuhteita (mikroilmastoa), joka puolestaan vaikuttaa kenttäkerroksen selkärangattomien määrään eli pienten poikasten ravinnon määrään. 

Ojitetuilla alueilla on todennäköisesti vähemmän otollisia alueille kanalintupoikueille. Poikueet voivat tosin kompensoida puutetta lisäämällä liikkumista, mutta runsas liikkuminen voi taas lisätä kuolleisuutta. 

Myöskään siitä, miten pesäpredaatioriski jakautuu suhteessa hyviin poikuehabitaatteihin, ei ole kanalintujen osalta tietoa. Voihan olla myöskin niin, että hyvät eli tuottavat pesimäympäristöt ja hyvät poikueympäristöt eivät ole lähellä toisiaan, jolloin liikkuminen näiden välillä on ainoa vaihtoehto. Tätä on havaittu muissa lajiryhmissä esim. lisääntyvillä telkkänaarailla ja niiden poikueilla, joilla alueellinen pesäpredaatioriski ja sopivat poikueympäristöt eivät löydy samoista ympäristöistä eli vesistöistä. Telkkäpoikueet eivät näytä siitä juuri kärsivän mutta kanalinnuilla tilanne voi olla toinen. Toivottavasti RKTL:n radiotelemetriatutkimus tuo lisävalaistusta kanalintupoikeiden säilymiskysymykseen niin vähenisi edes hiukan se iänikuinen spekulointi ja epätietoisuus. 

Kovin on vaan hidasta ja kallista tuo tutkimuksen tekeminen. Aikanaan tehtiin porukalla (Mikko M, Risto T, Pekka H ja Hannu U) lyhyeksi jäänyt pilottitutkimus pyyn ekologiasta ja käyttäytymisestä, jolloin yhden vuoden aikana saatiin vaivaiset 7 pyytä kiinni ja merkatuksi radiolähettimillä. Pyyntiponnistus oli kuitenkin suhteettoman suuri (ainakin viikko/lintu). Merkatuista pyistä vain yksi oli naaras, joka tuli syödyksi pesälleen pesinnän alussa tod. näk. kanahaukan toimesta. Vain yksi koiras onnistui sinnittelemään n. puoli vuotta. Kaikki muut kuolivat nopeasti merkkauksen jälkeen, lähinnä lentävien petojen kynsiin. Erityisesti kevään muuttoaika näyttää lisäävän predaatioriskiä aikuisilla pyillä, jotka ovat keskittyneet ehkä turhan intensiivisesti lisääntymispuuhiin. Yksikin metsänkuningas tepasteli kevään hurmiossa pitkät pätkät hangella pitkin avoimia rämeitä kuin konsanaan metso soitimella. Sekin homma loppui pikaiseen kuolemaan, joten vaaralliselle näyttää tuo pyynkin elämä ainakin kaupungin läheisyydessä. Toisaalta tämä oli aika surkean pieni ja yksipuolinen otos loppujen lopuksi. Lisää dataa tarvittaisiin ja useammalta alueelta eri tyyppisistä ympäristöistä.

Pilottitutkimus tehtiin Sanginjoen metsissä Oulun kaupungin alueella. Muuten hieno alue mutta Ihmetellä täytyi vaan sitä intoa millä metsäkoneet vetivät paikallisia pyyhabitaatteja nurin. Varsinkin tiheäkasvustoiset eli hyvät pyyhabitaatit saivat kyytiä. Ei siinä näköjään metson soidinpaikkakaan painanut mitään, kun se yhtenä maaliskuisena aamuna katosi tunnissa maailmankartalta kahden harvesterin ja metsäraktorin toimestä. Piti viritellä pyyverkot vähän muualle. Tämä siis armon vuonna 2000. 

TV: A Paasivaara

________________________________

Lähettäjä: pply-bounces at lists.oulu.fi puolesta: mleppaja at ope.ouka.fi
Lähetetty: la 19.1.2008 12:42
Vastaanottaja: pply at lists.oulu.fi
Aihe: Re: Vs: [Pply] kanalintukannat etc.

Hei,

minäkin pistän lusikkani soppaan.

Paljon totta on puhuttu, ja tutkimusta varmasti tarvittaisiin. 
Ensinnäkin metsästäjänä voin kertoa, että hirvenpyyntiaikana 
hirvimiehet liikennöivät autoillaan lumen aikaan metsäautoteillä 
hyvinkin ahkerasti jälkiä etsiessään, ja yleensä jo aamupimeässä, 
koska kokoontuminen on jo hämärissä, ja siellä sovitaan minne mennään. 
Väittäisin jopa, että hirvenpyynnin aikaan tiepyynti olisi niin 
riskialtista, että en uskoisi silloin kenenkään siihen uskaltautuvan.

Suurempi ongelma se varmasti on sulan maan aikana ennen hirvenpyyntiä. 
Jos lumiaikaan joku linnun autosta ampuu, siitä jää kyllä jäljet 
tapahtumapaikalle. Kun joku teistä tällaiset löytää, niin kertokoon, 
itse en sellaisia ole vielä kertaakaan täällä Oulaisten seudulla 
löytänyt.

Toinen juttu on se, että jos linnut haetaan auton avulla, ja sen 
jälkeen jalkaudutaan, sitä varmasti tapahtuu, erityisesti teeren 
pyynnissä. Ja pahinta on se, että se on ihan metsästyslain mukaista, 
vaikkakaan ei sen hengen mukaista. Kunhan on yli 100 metrin päässä 
autosta, niin voi ampua, ja tämähän on tietysti helposti 
toteutettavissa.

Kuitenkin metsästäjäkunnasta maantiemetsästäjiä on varmasti hyvin 
vähän, ja yleinen suhtauminen niihin on hyvin kielteinen myös 
metsästäjäkunnan keskuudessa.

Ja kyllä seuratkin ottavat vastuuta lintukannoista asettamalla 
kiintiöitä ja rauhoituksia, esim. meidän seuramme päätti rauhoittaa 
riekon kokonaan sen alamäen myötä, ja tuskinpa sitä puretaan, jos 
tilanne ei kohene.

Sitten toiseen asiaan, itse olen metsästellyt myös Ruotsissa ja siellä 
on vuodesta toiseen paremmat lintukannat kuin Väylä toisella puolella, 
ainakin mutu-tuntuman mukaan, vaikka metsästysajat ovat paljon 
pidemmät. Mistä se sitten johtuu, voi olla, että metsästyspaine on 
alhaisempi kuin Suomessa ja varmasti onkin, mutta sieltä kyllä 
puuttuvat suo-ojituksetkin lähes tyystin.

Sen opin kerran kun kysyin eräältä paikalliselta mihin latvametsoja 
kannattaisi mennä katselemaan, ja näytin kartalta paikkaa mihin olin 
menossa, se sano, ettei sinne kannata mennä ko siellä on niitä 
"dyykejä". Minähän en muistanut, mitä se ruotsin/meänkielen sana 
tarkoitti, ja ajattelin, että sinne siis, koittaa varmaan jallittaa. 
Sieltähän löytyi sen seudun ainoa ojikko, jossa metsäsuksien kanssa 
toivottomasti koitin sukkuloida (ei oltu merkitty minun ikivanhaan 
karttaani...). Jälkeenpäin kun olen laajemminkin alueella liikkunut, 
muita ojikoita ei niillä selkosilla ole tullut vastaan. Eli mielestäni 
Ruotsin lintukannat ovat vahvemmat kuin meillä, ja siellä on todella 
selvästi vähemmän ojikoita, mutta sehän ei tietenkään sitä todista, 
että se juuri siitä johtuisi.

t. Markhu

Quoting Ari Rajasärkkä <ari.rajasarkka at metsa.fi>:

> Hei!
>
> Eeron väittämissä on kyllä melkoisen vinha perä. Satuin tuossa viime
> syksynä yhden yön lumisateen jälkeen käymään aamuvarhaisesta alkaen
> maastohommissa Pyhännän suunnalla. Jokaikinen metsätie oli keretty ajaa
> aamuhämärissä läpi. Tuskinpa liikkeellä olivat olleet lumisen maiseman
> ihalijatkaan. Laukauksia ei (enää klo 10) kuitenkaan kuulunut, mutta aika
> helppo on arvata, millä asialla siellä oli liikuttu. Isomman ja pienemmän
> riistan jäljet olivat varmasti tuoreen lumisateen jälkeen hyvin
> löydettävissä ja tuskinpa kanalintuparoille armoa annetaan, mikäli
> sellaisia sopivalle hollille osuu.
>
>
> T.    Ari Rajasärkkä
>
>
>
>
>
>
> Eero Lindgren <eero.lindgren at mail.suomi.net>
> Lähettäjä: pply-bounces at lists.oulu.fi
> 18.01.2008 03:29
>
> Vastaanottaja
> pply at lists.oulu.fi
> Kopio
>
> Aihe
> [Pply] kanalintukannat etc.
>
>
>
>
>
>
> Jopas, jopas sitä nyt ollaan kainoja, ja haetaan
> vaikka mitä syitä kanalintukantojen hiipumiseen.
> Visusti vain varotaan sanomasta  sutta sudeksi
> eli ilmiselvää  ja mielestäni myös kaikkein
> todennäköisintä syytä nyt vallitsevaan
> tilanteseen. Tämä syy on metsästyspaineen
> merkittävä kasvu, jonka taas on tehnyt
> mahdolliseksi metsäautoteiden räjähdysmäinen
> lisääntyminen. Eivätkö ystävät ole liikkuneet
> metsästyskauden aamuhetkinä yksinäisillä
> metsäautoteillä tai metsäalueiden erottamilla
> hieman sivussa olevilla peltoaukeilla, jonne
> teeret kokoontuvat syksyisin? Uskon, että meillä
> on ei aivan vähäinen ja erittäin ammattitaitoinen
> autometsästäjäkunta, joka kampaa tietyt
> tieverkonpätkät kellokoneiston tarkkuudella
> vähänkin linnustukseen sopivina aamuina. He ovat
> liikkeellä aikaisin, kukonkiekaisun aikaan, koska
> tässä touhussa, jos missä aikainen kana löytää
> madon. Nämä "tavalliset" linnustajat, jotka
> kulkevat metsissä jalkaisin koiran kanssa tai
> ilman, eivät lintukantoja paljon hetkauta.
> Automiehet sitä vastoin osaavat hommansa ja
> tulevat jahtiin kaukanakin liikuskevien teeri- ja
> metsopoikueiden perään, ja nimenomaan sinne
> kauas, koska eihän tässä hommassa katsojaosastoa
> kaivata. Sinne tullaan niinkuin  jääkaapille, ja
> niin kauan kuin metsästettävää riittää. Pelin
> henkeen kuuluu, että poikueet tiedustellaan
> hyvissä ajoin ennen sesongin alkua. Etäisyys ei
> ole mikään este autolla liikkuvalle. Esim
> Muhoksen - Utajärven - Ylikiimingin aukeissa
> maisemissa metsäautoteiden väliin jäävät  autolla
> saavuttamattomat alueet supistuvat nykyisin
> surkean pieniksi. linnut ovat kuin tarjottimella,
> kun ne   kokoontuvat syyspuoleen näiden kaartojen
> ja harjanteiden reunoille, missä metsäautotietkin
> kulkevat. Ukkojen kotona surisevat kaksi tai
> useampikin pakastinta mahdollistavat minkä määrän
> tahansa säilömisen myöhempään tarpeeseen. Vaikka
> seuran jäsenet näistä supersaalistajista
> tietävätkin, kaveruus, kirjoittamattomat säännöt,
> perinne ja  ehkä arkuuskin vaativat etsimään
> syitä kanalintukatoon  mistä muualta tahansa ja
> vaikka tallilyhdyn kanssa. Tähän hukkaperien
> selvittämiseen ja plus/miinus tyhjän puun
> haukkumiseen katson kuuluvan myös keskustelun
> suo-ojien kanalintupoikueita tuhoavasta
> Moolokinkidasta. Näkemykseni perustuu
> pikkunisäkkäistä tehtyyn opinnäytetyöhön  METLA:n
> Lääväsuon ojituskoealoilla.  Maastossa tuli
> rampatuksi joka kolmas päivä sulan maan aikaan.
> ja kerran viikossa talvella 4:nä vuonna. Pidän itseäni melkoisena
> suomiehenä.
>
>   En siis oikein jaksa uskoa siihen, että terve
> ja kuiva kanalinnun poikanen ei pääsisi ylös
> rämeelle vedetystä suo-ojasta. Kosteammilla
> suotyypeillä en ole koskaan tavannut kuin
> riekkopoikueita. Eihän kuiva poikanen juuri
> kerkeä kastuakaan ylittäessään yleensä alle 20
> senttiä leveän vesialueen. Tilanne on toinen
> silloin, jos emo on varoittanut jo ojassa olevia
> poikasia, jolloin ne painautuvat ojan reunaan
> vastena jääden siihen odottamaan emon vaara
> ohi-merkkiä. Näin tapahtuu esim. silloin, kun
> ihminen on läheisyydessä, ja kuten tässäkin
> keskustelussa on tullut esiin. Monesti myös
> kuivahkolle rämeelle kaivetut ojat ovat  lähes
> vedettömiä jo ennen juhannusta. Sadeilmalla
> kuitenkin valmiiksi märät poikaset tietysti
> hukkuvat. Samaten poikasia tuhoutuu, jos virta on
> voimakas kuten esim. kokoojaojissa. Se hajoittaa
> poikueen. Ojaluiska on tietysti korkea, ja
> ensimmäisenä vuonna ehkä myös hankala kiivetä.
> Kyllä siinä tiivistyneessä turveviisteessä
> kuitenkin poikasen kynnet myöhempinä vuosina
> pitävät. Jo komantena vuonna oja puskee saraa
> niin, että se voi jopa vaikeuttaa poikueen ojan ylittämistä.
>
> En siis usko ojitusten selittävän kanalintujen
> vähenemistä, vaikka käänteinen korrelaatio
> tietysti on pitävä suo-ojitusten lisääntymisen
> kanssa. Mitenkään asiaa testaamatta uskon saman
> käänteisen korrelaation löytyvän vähintään yhtä
> pitävänä metsäautoteiden lisääntymisen ja miks ei
> muunkin metsänhoidon tehostumisen kanssa. Ne
> vaikuttavat kaikki samaan suuntaan,
> kanalintukantoja vähentävästi.  Oma näkemykseni
> kuitenkin on, että metsäautoteiden mukanaan tuoma
> lisääntynyt metsästyspaine on kanalintukantojen
> vähenemisen syy numero 1. Metsästäjät tämän
> tietysti kiistävät, mutta  metsästyksen
> yhteydessä puhutaan niin paljon muutakin
> sellaista, jota vain solidaarisuus hyvään
> harrastukseen estää sanomasta "totuuden häikäilemättömäksi
> ryöstöviljelyksi".
>
>                                      äärettömän
> yhteistyöhaluisesti    eero
>
> _______________________________________________
> Pply mailing list
> Pply at lists.oulu.fi
> http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
>
>
> _______________________________________________
> Pply mailing list
> Pply at lists.oulu.fi
> http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
>
>

_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply