[Pply] Chocolate Moosen ralli (pitkä)

[Petri Lampila]

Burk,

 

Tämä tarina on pääpiirteissään tosi. 

 

Jo perinteinen joukkue eli toista kertaa rallannut Chocolate Moose lähti
mukaan hiukan uudistetulla kokoonpanolla: Toni Uusimäen painokasta osuutta
tulivat korvaamaan ex-oululainen Janne Aalto Parikkalasta ja samalta
suunnalta Ouluun muuttanut Harry Nyström. Jatkuvuutta edustivat Samuli
Lehikoinen ja ak.

 

Jo joukkueemme nimi lähes velvoitti aloittamaan (suklaa-) Hirvinevalta
Limingasta. Tarkoituksena oli aloittaa mahdollisimman myöhään, joten
raahauduimme paikalle vasta lähempänä kello yhtätoista. Reilun puoli tuntia
tapitettumme sopivaa aloituslajia ei tuntunut ilmaantuvan (varpushaukkoja ja
vesipääskyä pidettiin liian helppoina ja niinhän ne olisivat olleetkin),
joten vuorossa oli niin ikään perinteinen, tällä kertaa housuun asti
rypistetty ns. hätäkakka. Singahdimme siis Rantakylään, jossa oli huhujen
mukaan mahdollista havaita kevätrallille uusi laji. Kyseistä oliota ei
kuitenkaan näkynyt ennen rallin aloitusta pikavisiitillä, eikä myöskään
rallin aikana. Saimme kuitenkin hempon aloituslajiksi klo 11.58 ja mm.
lullulan ja uuttukyyhkyn. Niin ikään tien varresta pomppasivat lentoon
Räpäsorsien ennen aloitusta pohjustamat kaksi peltopyytä, harmittavasti he
itse tulivat paikalle minuutin liian myöhään ja laji jäi heiltä lopulta
puuttumaan. Samuli ehtikin jo tarjota minulle hätämajoitusta tarvittaessa,
mutta sitä ei onneksi tarvittu. Limingan kirkonkylän maisemista haettiin
vielä tuskastuttavan hitaasti turkinpulu sekä pikkuvarpunen. Jälkimäisiä
tosin oli lopulta useissa paikoissa.

 

Virkkulassa staiji alkoi mukavasti perniksellä ja pian myös sääksi tuli
saalistelemaan lahdelle. Myös hiirihaukka ja ensimmäinen kuudesta sinisuosta
näyttäytyi. Siikajoelle suunnatessa tuntui olevan joutilasta aikaa, joten
ylimääräinen Sannanlahden pyörähdys lisättiin ohjelmaan. Mainittavin
havainto taisi olla hieno tundrakurmitsa.  

Edelleen jatkoimme petostaijiteemalla Alhonmäelle, josta liitimme listalle
mm. kanahaukan ja hiirihaukan kanssa rundailleen piekanan. Seuraavaksi oli
vuorossa Karinkanta, jossa olikin valloillaan jokseenkin älytön huiske.
Sopivan tuulensuojaiset pusikot olivat aivan turvoksissa harmaasiepoista ja
pajulinnuista. Pelloillakin velloi pikkulintuja, mm. satoja keltaväiskejä ja
kymmeniä kivitaskuja. Myös laadukkaampaa lajistoa seuloontui seasta, mm.
pensaskerttu, useita sinirintoja ja pikkulepinkäisiä sekä Savilahdelle
kävellessä sirittäjäkin. Peltokahlaajien aatelia edustivat puolestaan
lennossa käyneet kapustarinta- ja keräkurmitsaparvet. Myös petolintuja
heilui seassa, mm. kolme ampuhaukkaa ja muuttohaukka. Itse Savilahti
puolestaan pursusi kahlaajia, isoimmat massat olivat katselupaikastamme
valitettavasti hiukan kaukana ja hankalassa valossa. Korvikkeena tälle
ohitsemme purjehti läheltä ja todella hienossa illan myötävalossa vanha
arosuohaukkakoiras saalista (suokukko?) kantaen. Melkeinpä onneksi ei ollut
kameraa käsillä, jotta saattoi keskittyä hienon linnun ihailuun. Saaliin
kanniskelu viitannee pesintään jossain lähialueella? Myös kaksi
valkoposkihanhea nähtiin lennossa Säärennokan suunnalla.

 

Seuraavaksi poikettiin Munahiedalla, jossa liitettiin lajilistaan useita
mereisiä lajeja, parhaana ehkä vaikeaksi ennakoitu alli. Rannan olioista
rallin kannalta laadukkain oli mustaviklo. Tauvon kohteista oli vielä
jäljellä Säikänlahti, josta napsahti listalle odotettu punasotka ja mukavana
bonuksena paikalla kiekui myös palokärki. Matka jatkui Raahen Lapaluotoon,
josta katsottuna merellä näytti olevan varsin vilkasta, melanittaparvia
puski tuon tuostakin kohti pohjoista. Välillä myös kiinnostavampaa lajistoa,
kuten suopöllöjä, viipotti merellä. Helmenä kuitenkin etelästä ilmestyi
pintaa pitkin muuttava tunturikihu, kellon käydessä jo yli yhdentoista.
Samaan aikaan kihun kanssa löytyi myös muuttava mustakurkku-uikku, ja pian
kuultiinkin Jannen suusta lähes ikimuistoinen nuotitus: ”tunturikihu menee
nyt tossa mukurun ja suopöllön välissä”! Pas...eikun Aittalahdella
ihasteltiin vain pikkulokkien paljoutta, yllättäen mukuruitakaan ei
havaittu. Liekö osasyy lajin puuttumiseen monilta? Raahen Kaatopaikalla
yritettiin huuhkajaa tovi (myöhemmin toinenkin), mutta ilman menestystä. 

 

Tästä matka jatkui edelleen etelään kohti Hanhikiveä, jonka sisälutakoilta
yritettiin rantakanoja ilman tulosta – jollei pistetä luokittelua uusiksi ja
pidetä rantakanana Heinikarinlammella kiroillutta riekkoa! Teerelän lenkura
poiki ainoastaan jo aiemminkin nähdyn peltopyyn, josta ensimmäiset linnut
nuijannut Harry kuitenkin riemastui kuin jakoavain. Olihan kyseessä miehelle
peräti prosu! Tässä vaiheessa aikaa oli tärvääntynyt sen verran, että
päätimme jättää metsäajelut pois ohjelmasta ja singahdimme suoraan
pakkopullaa mutustelemaan eli hoitelemaan viiru- ja lapinpöllön pesiltä.
Viiruun tärvääntyi varsin paljon aikaa, mikä on ehdottomasti positiivinen
puoli nykyisissä rallisäännöissä – pesien ja samalla pohjustuksen merkitys
pienenee. Kyseiset lajit olivat samalla joukkueemme ainoat pesiltä hoidetut.


 

Tässä vaiheessa alkoi aamu sarastaa ja laululinnut alkoivat olla äänessä
viileässä aamussa (yöllä kylmimmillään -3 C). Valon lisääntyessä
joukkueeltamme alkoi kuitenkin järjen valo uhkaavasti himmetä. Vähä
aivokapasitetti ilmeisesti käytettiin reitin pohdintaan ja lintujen
skarppaamiseen. Väliaika käytettiinkin sitten vastaantulleiden jänesten
(”Pupu!”) ja hirvien (”MuusMuus!”) kommentointiin. Nisäkkäistä löytyi myös
kiinnostavia määrityshaasteita: lentohabitus havaittiin käyttökelpoiseksi
maastomääritysperusteeksi aina hankalassa lajiparissa kurki vs. mäyrä ja
liitettiinpä nisäkäslajilistaan myös harvemmin käytetty nimike kettu/lehmä. 

 

Matkalla Tauvon alueelle poikkesimme toistamiseen Karjalaan, jossa Harry oli
viikonloppuna kuullut laulavan peukaloisen. Eipä peukku kuitenkaan
laulellut, mutta sen korvasivat mainiosti mustapääkerttu ja parvi
kirjosiipikäpylintuja. Itäistä ja eteläistä lajistoa siis, kuten Karjalalta
on lupa odottaakin. Merikylä ilahdutti mukavasti pyyllä ja ennenkaikkea
päällekäyvän hullulla metsolla. Tauvon kalasataman liepeillä pikkutikka
riemastutti rummutuksellaan. Aamumuutto merellä vaikutti sen verran
vaisulta, että pakollisen kuikan kuitattuamme priorisoimme laululinnut
meriylläreihin nähden. Säärenperän venevalkamasta ei irronnut uutuuksia,
mutta Kivikasan pelloilla kajahti rallissa aina yhtä ilahduttava fasaanin
kiekaisu. Varjakkaan päin ajellessa tien varren pikkupellolta lähti lentoon
kaksi nuoremman sorttista merikotkaa, niinpä oikeastaan ainoa
petolintupuutteemme oli historiaa. Laululintumekka Varjakka ei ehkä enää
aamuseiskalta ollut parhaassa iskussaan, mutta kaksi tiltalttia kuitenkin
kuului ja kolme pohjantikkaa näkyi. 

 

Tässä vaiheessa aikaa oli jo tuhraantunut hurjasti, mutta päätimme kuitenkin
pitää suunnitelmasta kiinni ja ajaa Letontien kautta. Se tuottikin auton
ikkunasta napatun käenpiian huudon. Oulunsalossa kävimme vielä
Akionlahdella, koska harmaasorsa oli meitä onnistunut välttelemään. Eipä
onnistunut enää. Mustaniemestä ei löytynyt viikon takaisia kanadanhanhea ja
pyrstötiaista, mutta punakuiri kuitenkin liittyi listalle, samoin kuin auton
viereen ilmaantuneet isokäpylinnut. Sitten kovalla kiireellä Ouluun, jossa
jouduimme tekemään rankkaa priorisointia, projekteja oli enemmän kuin aikaa.
Samuli jätettiin Pyykkärin rantaan hakemaan meille selkälokkia, samalla kun
muut säntäsivät hakemaan kuusitiaista. Viimeksimainitun lajin haeskelun
keskeytti Samulin, ”staijaavan ajokoiran”, ponnekas vaatimus tulla
kuittaamaan selkälokki – ja isolokki! Ja toden totta, lajit hoituivat ja
selkälokki vielä tyylikkäästi tuhkaselästä. Näin saimme peruslajit (120)
täyteen. Hietasaareen ehdittiin vielä, ja Pitkänmöljän päästä lietteiltä
löytyi piipertämästä ainakin yksi pikkusirri. Nokkavarpunen ja tikli olivat
vielä mielessä, mutta siellä ne vain pysyivät, niinpä saldoksi kirjattiin
163. 

 

Lajimäärämme riitti lopulta yllättävän selkeään voittoon. Toki osasimme
odottaa menestyvämme nähtyämme mm. kaikki peruslajit, 6 lajia kanalintuja, 5
lajia tikkoja sekä 14 lajia päiväpetoja. Helpoimmat puutteetkaan eivät
olleet lopulta kovin pahoja: töyhtötiainen (7/15 joukkuetta havaitsi),
metsähanhi (5/15) ja peukaloinen (5/15). Toki skarppaamisen varaa on aina:
hiukan tiukempi kuri ajankäytössä aamulla olisi antanut enemmän aikaa Oulun
lajien hoiteluun. Ennätyksen rikkomiseen ei meillä tänä vuonna rahkeita
ollut, se olisi vaatinut ainakin enemmän pöllöjä ja bongattavia rareja.
Toisaalta hoidot syövät aina aikaa muulta retkeilyltä. Reittimme oli
suunniteltu lähes täysin spontaaniretkeilyn ehdoin. Vähät pohjustuksemme
eivät juurikaan pitäneet, mutta toivat mukavia yllätyslajeja. Kilometrejä
kertyi 490, mikä on vähemmän kuin yleensä. Siinäkin olisi kyllä pudottamisen
varaa. 

 

Vielä loppuun pitää todeta, että Lonkkavolovojen 137 lajia polkupyörällä
liikkuen oli kyllä ilman muuta rallin kovin suoritus. Ensi vuonna SE:n (141)
kimppuun?

 

Terv. yksi ruotsalaisista kokeista,

 

Petri 

 

 

 

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20080527/ee3f6cfe/attachment.html